6 | SAM MAGAZINE 3/25 Presidentti Donald Trumpin hallinto on valinnut uusia taistelukenttiä. Smithsonian Institution – maan tärkein museokokonaisuus, 19 museota ja useita tutkimuskeskuksia, miljoonia esineitä vapaudenjulistuksesta avaruuskapseliin – käydään läpi, ja näyttelyt ”korjataan” vastaamaan hallinnon historiakäsitystä. Julkisen median tukipilareilta, National Public Radiolta ja Public Broadcasting Serviceltä, katkaistaan liittovaltion rahoitus. Nämä eivät ole pelkkiä kanavia vaan valtakunnallinen verkosto, joka yhdistää paikallisasemat ja tarjoaa uutisia, kulttuuria ja lastenohjelmia koko maahan veronmaksajien kustannuksella. Kennedy Center, Washingtonin maineikas esittävän taiteen keskus ja vuodesta 1978 järjestettyjen Kennedy Center Honors -palkintojen kotipaikka, valitsee palkittavansa uudelleen ”ei-woke”-kriteerein. Palkinnot ovat olleet taide-eliitin vuosittainen juhla, jossa on aiemmin kunnioitettu esimerkiksi Aretha Franklinia ja Steven Spielbergiä. Kriitikot huutavat autoritaarisuutta. Mutta monille kyse on kansan tahdosta: veronmaksajat ovat kyllästyneet siihen, että heidän instituutionsa käännetään heitä vastaan. Taustalla on vuosikymmeniä jatkunut muutos, jossa perinteiset kansalliset instituutiot on vallannut ideologinen kapeikko. ”Woke”-maailmankuva suhtautuu epäluuloisesti länsimaiseen perintöön, näkee ”valkoisuuden” synnillisenä ja tulkitsee kansalliset myytit todisteina sorrosta. Jonathan Haidtin vaikutusvaltainen moraaliperustateoria auttaa ymmärtämään, miksi reaktio on niin voimakas. Teoria tunnistaa viisi moraalista peruspilaria, joista liberaalit ylipainottavat kahta – hoivaa (care) ja oikeudenmukaisuutta (fairness) – kun taas konservatiivit arvostavat näiden lisäksi pyhyyttä (purity), lojaalisuutta (loyalty) ja auktoriteettia (authority). Kun nämä kolme sivuutetaan ja niitä pilkataan, konservatiivit ja muut tavikset kokevat sen hyökkäyksenä heitä kohtaan ja äänestävät poliitikkoja, joka lupaavat puolustaa heille tärkeitä arvoja. Helsingin Sanomien haastattelema professori Benita Heiskanen kutsuu tarkastuksia ”kulttuurisodaksi ihan uudella tasolla” ja paluuksi aikaan ennen 1960-luvun kansalaisoikeusliikettä. Hänen mielestään uhka on, että amerikkalaisuus palautetaan ”valkoisen eliitin” määrittelyksi. Mutta Smithsonian ei ole ollut neutraali pitkään aikaan. Hyvä esimerkki oli museon verkkosivulle noussut infografiikka ”valkoisesta kulttuurista”, jossa rationaalinen ajattelu, kova työnteko ja perhearvot esitettiin valkoisina arvoina, jotka ylläpitävät sortoa. Kohun jälkeen museo pyysi anteeksi ja poisti materiaalin, mutta viesti oli selvä: perinteiset amerikkalaiset hyveet nähtiin ongelmana. Tämä ei ollut moniarvoisuutta, vaan yhden ideologiKansan mandaatti kulttuurissa Yhdysvalloissa käydään kulttuurisotaa, joka näkyy museoiden saleissa, konserttitalojen parvekkeilla ja radioaalloilla. Se on sota kansakunnan sielusta: kuka saa kertoa Amerikan tarinan ja millä painotuksilla. ■ JUKKA SAVOLAINEN, INFOGRAAFI: SMITHSONIAN INSTITUTION KOLUMNI Jukka Savolainen on sosiologian ja kriminologian professori Wayne State yliopistossa Detroitissa Michiganissa. Hänen tutkimuksensa keskittyy väkivaltaan ja vertailevaan kriminologiseen tutkimukseen eri maiden välillä. Lisäksi hän on tunnettu akateemisen maailman vinoumien kriitikkona ja kirjoittaa näistä aiheista Verkkouutisiin sekä useisiin englanninkielisiin julkaisuihin. Syntyperäinen helsinkiläinen, Jukka on ylpeä Töölön kasvatti.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==