34 | SAM MAGAZINE 3/25 JÄSENYHDISTYKSILTÄ Isona puheenaiheena tilaisuudessa oli hybridivaikuttaminen ja disinformaation levittäminen. Venäjä pyrkii vaikuttamaan ihmisiin hyvin laajasti ja monella eri tavalla. Niin, että sitä ei välttämättä huomaa. Infosodankäyntiin varautumisen kannalta tärkeänä Mantila mainitsi koulutuksen merkityksen ja yleissivistyksen: se, että tuntee historiansa auttaa analysoimaan tietoa. ”Ihminen, joka tuntee historian, ei ole vietävissä.” / Heli & Kai Koskela VAASA Erinomainen näyttely Stundarsissa Siirtolaisuudesta kiinnostunut joukko SAM Vaasan jäseniä kokoontui kesäkuun alussa Sulvalle. Se on pieni kylä Mustasaaressa Pohjanmaalla, mutta siellä on suuri ulkoilmamuseo Stundars, jossa on näyttely siirtolaisuudesta. Stundarsissa selviää, millaista elämä oli ruotsinkielisen Pohjanmaan maaseudulla vuosina 1870-1920. Museoalueella on hirsisiä rakennuksia, jotka on siirretty Stundarsiin Mustasaaren kylistä ja Vaasan ympäristöstä. Joka talolla on oma historiansa. Kaikki alkoi siitä, kun Sulvan pieneen kyläkouluun valittiin vuonna 1936 opettajaksi Gunnar Rosenholm. Hän sai oppilaansa ja pian monet kyläläiset innostumaan historiasta. Koululaiset toivat vanhoja esineitä kouluun. Stundarsin yli seitsemässäkymmenessä museotuvassa on nykyään yli 10 000 esinettä. Museoamanuenssi Liselott Nyström Forsén toimi oppaanamme, ja hän oli suunnitellut meille kiinnostavan kierroksen museoalueella. Kierros päättyi siirtolaisnäyttelyyn tutustumalla. Pääsimme käymään joissakin museotuvissa, missä siirtolaisia on oikeasti asunut ennen Amerikkaan muuttoa tai sen jälkeen. Saimme kuulla silmiä avaavia tarinoita heidän joskus karuistakin kohtaloistaan. Oppaamme oli ollut rakentamassa näyttelyä saaden apua muun muassa Sulvan Kotiseutuyhdistyksen jäseniltä. Tässä kirjoituksessa hyödynnetään näyttelyn esittelytekstejä. Näyttely kertoo ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta Amerikkaan suuntautuneesta siirtolaisuudesta vuosina 1870-1920 Sulvasta lähteneiden ja sinne palanneiden siirtolaisten näkökulmasta. Pelkällä passilla ja lipulla ei vielä päässyt laivaan. Piti olla rokotettu, terve ja vahva, myös henkisesti. Myös jonkun kielen luku- ja kirjoitustaitoa vaadittiin. Rahaa täytyi olla maihinnousua varten. Yleensä matkustettiin ensiksi Hankoon, josta sitten lähdettiin laivalla Englantiin. Liverpoolista matkustettiin taas laivalla New Yorkiin. Välillä meren ollessa Hangon edustalla jäässä pohjalaisia maahanmuuttajia vietiin hevosen vetämällä reellä meren yli Ruotsiin, josta matka jatkui Englantiin. Hankalasta matkasta huolimatta Amerikka houkutteli erityisesti pohjalaisia lähtemään valtameren toiselle puolelle. Muun muassa Suomen alhainen elintaso, uhka joutua venäläiseen asepalvelukseen, kehittymätön teollisuus ja seikkailunhalu saivat ihmisiä lähtemään Suomesta. Amerikkaan vetivät mahdollisuus aloittaa tavallaan alusta, ansaita rahaa ja vieläpä onnistua elämässä. Kohdemaan luonnonvarat, mahdollisuus saada 65 hehtaaria maata ilmaiseksi ja myös Amerikan uutuudet ja keksinnöt houkuttelivat yrittäjähenkisiä pohjalaisia. Kaksi yleisintä esinettä, jotka siirtolaiset toivat mukanaan palatessaan Pohjanmaalle, olivat ompelukone ja gramofoni. Valitettavasti moni kaivoksissa työskennellyt toi tuliaisena kaivostaudin, josta seurasi yleensä astma ja tuberkuloosi. Kotiin palasi sairas kaivostyöläinen, joka ei pystynyt enää tekemään töitä Suomessa. ”Tosimies on käynyt Amerikassa”. Kotiin palanneet siirtolaiset ylpeilivät hienoissa vaatteissaan kerskuen rahoillaan, jotka he olivat ansainneet ”over there”. Osa siirtolaisista palasi kotiin vain lähteäkseen pian takaisin lopullisesti. Jotkut lähtivät kaksi tai kolme kertaa. / Kaarina Ryytty, kuvat: Timo Kyttä
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==