SAM MAGAZINE 3/25 | 15 laajan kansainvälisen yleisön. Keskustelu osoitti jälleen, kuinka kiinnostuneita amerikkalaiset ovat Suomesta. Useimmiten he tietävät ”world’s happiest country”, koulutuksen tai Sanna Marinin, ehkä tulevaisuudessa kyse on kasvipohjaisesta ruoasta. Suomella on opittavaa ruotsalaisen Oatlyn menestyksestä. Yhdysvaltojen ja varainhankinnan ytimessä Kesäkuun puolivälissä osallistuin jo kolmatta kertaa Animal and Vegan Advocacy (AVA) Summit -konferenssiin, joka on maailman merkittävin kansainvälinen eläinoikeustapahtuma. Tällaiset tapahtumat mahdollistavat rahoittajien tapaamisen, verkostoitumisen muiden eläinoikeusvaikuttajien kanssa ja uusien ajatusten saamisen. Järjestöllämme on Yhdysvalloissa 501(c)(3)-status, mikä tekee amerikkalaisten yksityishenkilöiden ja säätiöiden lahjoituksista verovähennyskelpoisia. Hyväntekeväisyys on Yhdysvalloissa vahvasti juurtunut kulttuuriin, osin siksi, ettei siellä ole Suomen kaltaista hyvinvointivaltiota. Läsnäolo USA:ssa mahdollistaa meille paljon: väkiluku on yli kuusikymmenkertainen ja filantropiaan ollaan tottuneita. Tästä syystä varainkeruumme ulottuu myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Yhdistyksemme lahjoittajina on useita yksityishenkilöitä ja säätiöitä kuten The Craigslist Charitable Fund, jonka varallisuus on tullut amerikkalaisesta Tori.fi vastaavasta nettisivustosta. On hienoa, miten työmme Suomessa resonoi yhdysvaltalaisten rahoittajien kanssa ja uskon, että työmme voi kiinnostaa myös Suomen sukuisia tai Suomesta kiinnostuneita ihmisiä. Oman kokemukseni mukaan Yhdysvallat voi olla kasvumarkkina niin yrityksille kuin järjestöillekin. Kaliforniassa viettämäni aika ei rajoittunut pelkkään työhön. Los Angelesissa kävin tutustumassa Kati Kanervan pyörittämässä Dresscue -vaatekierrätyspalvelussa, joka ei Yhdysvalloissa ole vielä lyönyt Suomen lailla läpi. Vierailin myös Loma Lindan kaupungissa, joka on yksi maailman sinisistä vyöhykkeistä (Blue zone). Kaupungissa on tiivis keskittymä seitsemännen päivän adventisteista, joista merkittävä osa noudattaa kasvis- tai vegaaniruokavaliota ja he elävät poikkeuksellisen pitkään terveellisen ja yhteisöllisen elämäntavan ansiosta. Vieraanvaraisuus oli käsinkosketeltavaa: majoituin suurimman osan ajasta tuttavien luona, joka toi reissuun omanlaisensa twistin ja auttoi kiinni paikalliseen elämänrytmiin paremmin kuin hotellimajoitus. Samaistun Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Elina Väntösen ”Rakkauskirje Amerikalle”-juttuun (HS, elokuu 2025), jossa hän suitsutti Yhdysvaltojen vieraanvaraisuudesta ja ihmisten hyväntahtoisuudesta. Oma kokemus osoittaa samaan suuntaan, jenkeissä positiivisuus ja tee se itse -asenne ovat voimissaan. Vierailut New Yorkissa ja Washington D.C.:ssä Länsirannikolta lensin itärannikolle New Yorkiin. Siellä tapasin kaverini Heurekan toimitusjohtaja Mikko Myllykosken, ja kävimme yhdessä Natural History Museumissa. Oli virkistävää vaihtaa ajatuksia museoalasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta myös toisella rannikolla. Reissun ehkä ikimuistoisin hetki koitti kesäkuun alussa, kun vierailin YK:n päämajassa. Tapasin diplomaatti Jenni Mikkolan, joka esitteli minulle tiloja ja kertoi työstään. Samalla kävin myös FAO:n eli YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön edustustossa ja tapasin heidän edustajiaan. Kansainvälisyys konkretisoitui YK:n päämajassa, joka on yksi maailman kansainvälisimmistä työympäristöistä. Globaalit ongelmat vaativat laaja-alaista ja monikansallista yhteistyötä ja New Yorkissa sain tästä hyvän ymmärryksen. Washington D.C:ssä järjestin toisen kirjatilaisuuden, johon osallistui paikallisia eläinoikeusliikkeen jäseniä. Keskustelu Suomen edelläkävijyydestä sai aikaan vilkasta ajatustenvaihtoa, mutta esiin nousi myös epävakaus ja huoli tulevaisuudesta. Trumpin hallinto ja sen aiheuttama epävarmuus oli läsnä lähes kaikkien tapaamieni kansalaisyhteiskunnassa toimivien puheissa. Pääkaupungissa tapasin myös Ylen Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajan Ilmari Reunamäen, jonka analyysi maan poliittisesta tilanteesta oli pysäyttävää kuunnella. Oppia ja toivoa kahden mantereen välillä Yhdysvalloista matkani jatkui vielä Kreikkaan ja Brysseliin, jossa osallistuin Transatlantic Inclusion Leaders Fellowship -ohjelmaan. Tämä kuvastaa hyvin nykyistä työotettani: haluan rakentaa siltoja ja tuoda mahdollisimman monia eri tahoja mukaan keskusteluun ruokamurroksesta, myös transatlanttisesti. Tapasin Kreikan ja Belgian Suomen suurlähettiläät ja opin, miten erilaisia ruokaympäristöjä nämä maat ovat verrattuna Suomeen. Vaikka epävarmuus leimasi monia kohtaamisia Yhdysvalloissa, matkani antoi silti uskoa. Suomalaisella asiantuntemuksella ja otteelle on kysyntää. Ja vaikka tekemisen tapa on toisella puolella maailmaa usein erilainen, voimme silti oppia paljon toisiltamme. Benjamin Pitkänen (VTM) on Viral Vegans ry:n perustajajäsen ja toiminnanjohtaja. Hän on julkaissut tietokirjan Rakkaat eläimet, joita syömme (2024) ja valittu Helsingin yliopiston 30 alle 30 -listalle. Pitkänen toimii myös Nuorten ilmasto- ja luontoryhmässä. Pitkänen on SAM:n jäsen. Oman kokemukseni mukaan Yhdysvallat voi olla kasvumarkkina niin yrityksille kuin järjestöillekin.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==