SAM MAGAZINE 3/25 | 1 MAGA Z I N E MUUTOKSESSA TARVITAAN YHTEISÖLLISYYTTÄ NUORTEN KANSAINVÄLISTÄMINEN SAM:N MISSIONA Suomi maailmanpolitiikan keskiössä 2025 3
2 | SAM MAGAZINE 3/25 SAM MAGAZINE on Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton (SAM) julkaisema jäsenlehti. Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa painettuna sekä näköislehtenä (samsuomi.fi/sam-lehti) ja digilehtenä, www.sammagazine.fi. Seuraava numero ilmestyy joulukuussa 2025, artikkelit ja muu aineisto pyydetään toimittamaan sähköpostitse toimitukseen 7.11. mennessä. Lehden artikkeleissa esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia eivätkä siten välttämättä vastaa lehden toimituksen tai SAM:n kantaa. Kukin kirjoittaja edustaa vain itseään ja vastaa omista väitteistään. Toimituksella on oikeus käsitellä ja lyhentää artikkeleita. Tekijän luvalla tilattua aineistoa voidaan käyttää korvauksetta lehden uudelleenjulkaisuissa. 79. vuosikerta ISSN 2489-8538 (painettu), ISSN 2489-8546 (verkkojulkaisu) 2025 Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto SAM PL 45, 00101 Helsinki, info@samsuomi.fi, 040 522 9288 (arkisin klo 10-15) www.samsuomi.fi @samsuomi.fi @SAMsuomi Puheenjohtaja Otto Meri, otto.meri@samsuomi.fi Toiminnanjohtaja/päätoimittaja Lena Grenat, lena.grenat@samsuomi.fi Projektipäällikkö/toimitussihteeri Kirsi Rutonen, kirsi.rutonen@samsuomi.fi Ilmoitusmarkkinointi SAM:n toimisto, info@samsuomi.fi Ulkoasu Tuulia Oksanen, Punamusta Oy Paino PunaMusta Oy Digilehdessä julkaistaan artikkeleita ja kolumneja viikottain. Lue niitä osoitteessa www.sammagazine.fi MAGA Z I NE 3 3 Kohti uutta huomista 4 Finland’s diplomatic NHL moment 6 Kansan mandaatti kulttuurissa 8 Ilman SAM-apurahoja moni hanke jäisi toteutumatta 13 ”A change is not a change until it is a change” 14 Kasvua yrityksille ja järjestöille Yhdysvalloista 16 The End of the Beginning 19 Oletko jo SAM Hubissa? Leffalippujen arvonta tulossa! 20 Pieni ele, suuri merkitys: kansalaisen rooli vaikuttamisessa 22 Kainalo-, kiista- ja soikiopallo 24 Etsimme uutta puheenjohtajaa ja hallituksen jäseniä – tule mukaan rakentamaan SAM:n tulevaisuutta 25 Kutsu liittokokoukseen 2025 26 Miten rakennamme siltoja yli Atlantin? 28 Neljä näköalaa San Franciscoon 31 Tapahtumakalenteri 32 Jäsenyhdistyksiltä 35 Jäsenyhdistykset ja organisaatio Kannen kuva: Anna Jaskari (vas.), Marja Saleva ja Stella Roos viettävät tulevan lukuvuoden amerikkalaisissa yliopistoissa maisteriopiskellen ja tehden väitöskirjatutkimusta SAM apurahasäätiön hallinnoimien apurahojen tukemana.
SAM MAGAZINE 3/25 | 3 Kohti uutta huomista Otto Meri Liittohallituksen ja SAM apurahasäätiön puheenjohtaja PÄÄKIRJOITUS Kaksivuotinen kauteni liittohallituksen puheenjohtajana on tulossa päätökseensä. Kausi on ollut työntäyteinen, mutta antoisa. Asetin itselleni tavoitteen, että kauden aikana liittoa viedään eteenpäin siten, että se on entistä valmiimpi vastaanottamaan tulevaisuuden haasteita. Yksi konkreettinen seikka oli liiton sääntöjen muuttaminen. Mikäli lokakuun liittokokous hyväksyy sääntömuutosesityksen, jatkossa yksityishenkilöt voivat liittyä suoraan liiton jäseniksi. Tällä hetkellä yksityishenkilöt kuuluvat paikallisyhdistyksiin, jotka taas ovat liiton jäseniä. Nyt tätä kolmiportaista järjestelmää on tarkoitus yksinkertaistaa. Samalla se merkitsee paluuta lähemmäs alkuperäistä mallia, jossa yksityishenkilöt olivat yhdistyksen jäseniä. Ensimmäisessä kirjoituksessani kaksi vuotta sitten totesin, että ”yhteiskunnallisen vaikuttamisen muodot ovat vaihtuneet ja perinteinen yhdistystoiminta ei ole enää yhtä vetovoimaista kuin aikaisemmin.” Tämä kehitys on entisestään voimistunut. Sääntöuudistuksella pyrimme osaltamme vaikuttamaan tilanteeseen mahdollistamalla jäsenyyden kaikille asuinpaikasta riippumatta. Samalla tiedostamme, että työ ei pääty tähän. Se on vasta alkanut. Lisäksi kiristynyt valtiontalouden tilanne on asettanut haasteita liitollemme. Tulevaisuudessa valtiolta tulevan rahoituksen määrä tulee entisestään pienenemään. Se tarkoittaa, että menoja on kyettävä vähentämään tai tuloja lisäämään. Mieluiten molempia. Olen kokenut kunnia-asiana, että jätämme liiton talouden hyvässä kunnossa seuraavalle liittohallitukselle. Ennen kaikkea haluan kuitenkin kiittää teitä kaikkia! Erityisesti toimiston henkilökuntaa Lenaa ja Kirsiä sekä koko mahtavaa liittohallitusta. Aika on ollut haastava, mutta kaikki ovat pyyteettömästi olleet osaltaan toteuttamassa liittomme tarkoitusta eli ylläpitämässä ja edistämässä Suomen ja Yhdysvaltain välisiä suhteita. Tulevaisuudessa on paljon epävarmuuksia, mutta yksi asia on varma. Suomen ja Yhdysvaltain kansojen välinen yhteistyö niin kulttuurin, talouden, politiikan kuin monien muidenkin eri alojen välillä tulee korostumaan. Ja tämän eteen Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto tulee tulevaisuudessakin toimimaan!
4 | SAM MAGAZINE 3/25 Finns were placed in an unusual position. Helsinki was not just a peripheral observer of far-away talks, but rather an active participant through President Alexander Stubb’s new-found role as Europe’s chief Trump whisperer. For once, Helsinki would not be calling Paris, Berlin or London for morsels of information. This time Washington was calling Kultaranta. From host to player: Finland’s rise in Trump-Era diplomacy President Stubb’s close connection with Donald Trump has, for now, elevated Finland to the NHL of international diplomacy. Stakes could not be higher. Finland’s traditional role as a passive host to superpower meetings between the east and the west has transformed into active participation at the table. If previously Finland sought to be a bridgebuilder between Washington and Moscow, now the eastern end of the bridge has shifted to Kiev. Historians will likely someday reveal how Stubb won Trump over, but a few things stand out already. First, Trump likes Finland. He admires Finnish forestry, ice breakers and our defence model. To Trump Finland is not a free rider. Finnish diplomats also kept in touch with Trump and his team between Trump’s presidential terms. Second, the connection between Stubb and Trump didn’t happen by chance but was facilitated by another friend of Finland, senator Lindsey Graham. He was the one who suggested to Trump to play a round of golf with Stubb. Incidentally, Graham’s home state of South Carolina is the home of Furman University where Stubb studied in his youth. Finally, Trump and Stubb are two very different personalities and types of politicians, but they found two connecting features: their love of golf and penchant for direct and approachable communication style. Stubb has found his stride as a conduit between Europe and Trump. He has been able to relay and magnify messages from both sides, in a way acting, as the Key & Peele comedy sketch goes, as Europe’s ‘anger translator’. In other words, articulating Europe’s concerns and positions to Trump in a way that does not provoke him. Stubb has also skillfully leaned on Finland’s traditional role as a country that ‘knows Russia’. One of his key messages has consistently been that Putin cannot be trusted. However, as Stubb himself has noted, it’s important to remember that as a small country Finland can lose its role at any moment. Key European leaders have their own close relationships with Trump and Zelenskyy. Finland is not irreplaceable. In the months and weeks prior to the Trump-Putin summit in Alaska, Europeans had worked hard to transform the overall vibe in the transatlantic relationship. First, the USUkraine mineral deal allowed Trump to argue that America now had a financial stake in the outcome of the war. Second, NATO’s Hague Summit pledged Europeans to spend 3,5 % of GDP on their defence and additional 1,5 % of GDP on infrastructure and softer elements of security. Trump could no claim victory and declare that Europeans would finally take their own security serious. Third, the US-EU trade deal eased pressure on the economic front and diverted a prolonged trade war between the two major trade partners. The week before Alaska followed a pattern seen many times before between Ukraine, Europe and Trump. AJANKOHTAISTA For Europeans, August is usually filled with trips to the beach or picnics at the local park. This time, August has instead brought geopolitical tensions as high-stakes diplomacy over the future of European security played out first in Alaska and then in Washington. ■ JOEL LINNAINMÄKI Finland’s diplomatic NHL moment
SAM MAGAZINE 3/25 | 5 Active diplomacy and tough standing to move Trump closer to European positions, a momentary change in Trump’s tone toward Russia, cautious European optimism and, in the end, confusion over what Russia and US had agreed to. In a span of a week the debate ranged from placing tough sanctions on Russia and a ceasefire first -approach, to a possible Zelensky-Putin meeting about a comprehensive peace deal. Competing game plans: Europe, Russia and the battle for Trump So where are we left in the aftermath of the historic red-carpet summitry between Trump and Putin in Alaska and the Washington meeting between Trump and Zelenskyy and his European friends? More or less where we were before: amidst a high-stakes diplomatic match between Russia and Europe over Donald Trump. Putin’s game plan can roughly be divided into four goals. Ideally, Putin would like to use the US-Russia talks to extract himself from the messy war in Ukraine and to legitimize Russia’s territorial and political demands to Kiev. Alternatively, Russia would like to turn Washington against Ukraine by placing the blame for collapsed talks on Zelenskyy and Kiev. Third, if fracturing the US-Ukraine relationship is not possible, Putin would be content to merely prolong the status quo and avoid new US sanctions or other pressure on Russia. Finally, at a minimum Putin is seeking to absorb any new sanctions to mitigate the pain on Russia’s war economy. Europe and Ukraine are engaged in their own diplomatic game. Ideally, they would like to turn Trump against Russia by demonstrating his bad faith in the peace process. A campaign of maximum pressure on Russia complemented by new US military support to Ukraine would have concrete effects on the battlefield. Second, if that is not possible, they seek to incrementally pull Trump closer to their positions on the war and to anchor the United States to Ukraine’s post-war security through the so-called coalition of the willing led by UK, France and Germany. Third, at a minimum Europeans wish to avoid Kiev being blamed for lack of progress in the negotiations and to continue their access to US weapons and ammunition to Ukraine. It’s impossible to say how Trump’s push for a peace deal will end. But it seems likely that there’s still a long way to go before the war concludes. In the meanwhile, Europe and Russia will continue their battle of narratives to win Trump over and, tragically, the war in Ukraine drags on. Joel Linnainmäki is a Research Fellow in the Finnish foreign policy, Northern European security, and Nato research programme at the Finnish Institute of International Affairs. President of Finland Alexander Stubb attended a meeting on peace in Ukraine on Monday, August 18, 2025, in Washington, D.C., United States. The meeting was hosted by U.S. President Donald Trump. Photo: Riikka Hietajärvi/Embassy of Finland in Washington, D.C.
6 | SAM MAGAZINE 3/25 Presidentti Donald Trumpin hallinto on valinnut uusia taistelukenttiä. Smithsonian Institution – maan tärkein museokokonaisuus, 19 museota ja useita tutkimuskeskuksia, miljoonia esineitä vapaudenjulistuksesta avaruuskapseliin – käydään läpi, ja näyttelyt ”korjataan” vastaamaan hallinnon historiakäsitystä. Julkisen median tukipilareilta, National Public Radiolta ja Public Broadcasting Serviceltä, katkaistaan liittovaltion rahoitus. Nämä eivät ole pelkkiä kanavia vaan valtakunnallinen verkosto, joka yhdistää paikallisasemat ja tarjoaa uutisia, kulttuuria ja lastenohjelmia koko maahan veronmaksajien kustannuksella. Kennedy Center, Washingtonin maineikas esittävän taiteen keskus ja vuodesta 1978 järjestettyjen Kennedy Center Honors -palkintojen kotipaikka, valitsee palkittavansa uudelleen ”ei-woke”-kriteerein. Palkinnot ovat olleet taide-eliitin vuosittainen juhla, jossa on aiemmin kunnioitettu esimerkiksi Aretha Franklinia ja Steven Spielbergiä. Kriitikot huutavat autoritaarisuutta. Mutta monille kyse on kansan tahdosta: veronmaksajat ovat kyllästyneet siihen, että heidän instituutionsa käännetään heitä vastaan. Taustalla on vuosikymmeniä jatkunut muutos, jossa perinteiset kansalliset instituutiot on vallannut ideologinen kapeikko. ”Woke”-maailmankuva suhtautuu epäluuloisesti länsimaiseen perintöön, näkee ”valkoisuuden” synnillisenä ja tulkitsee kansalliset myytit todisteina sorrosta. Jonathan Haidtin vaikutusvaltainen moraaliperustateoria auttaa ymmärtämään, miksi reaktio on niin voimakas. Teoria tunnistaa viisi moraalista peruspilaria, joista liberaalit ylipainottavat kahta – hoivaa (care) ja oikeudenmukaisuutta (fairness) – kun taas konservatiivit arvostavat näiden lisäksi pyhyyttä (purity), lojaalisuutta (loyalty) ja auktoriteettia (authority). Kun nämä kolme sivuutetaan ja niitä pilkataan, konservatiivit ja muut tavikset kokevat sen hyökkäyksenä heitä kohtaan ja äänestävät poliitikkoja, joka lupaavat puolustaa heille tärkeitä arvoja. Helsingin Sanomien haastattelema professori Benita Heiskanen kutsuu tarkastuksia ”kulttuurisodaksi ihan uudella tasolla” ja paluuksi aikaan ennen 1960-luvun kansalaisoikeusliikettä. Hänen mielestään uhka on, että amerikkalaisuus palautetaan ”valkoisen eliitin” määrittelyksi. Mutta Smithsonian ei ole ollut neutraali pitkään aikaan. Hyvä esimerkki oli museon verkkosivulle noussut infografiikka ”valkoisesta kulttuurista”, jossa rationaalinen ajattelu, kova työnteko ja perhearvot esitettiin valkoisina arvoina, jotka ylläpitävät sortoa. Kohun jälkeen museo pyysi anteeksi ja poisti materiaalin, mutta viesti oli selvä: perinteiset amerikkalaiset hyveet nähtiin ongelmana. Tämä ei ollut moniarvoisuutta, vaan yhden ideologiKansan mandaatti kulttuurissa Yhdysvalloissa käydään kulttuurisotaa, joka näkyy museoiden saleissa, konserttitalojen parvekkeilla ja radioaalloilla. Se on sota kansakunnan sielusta: kuka saa kertoa Amerikan tarinan ja millä painotuksilla. ■ JUKKA SAVOLAINEN, INFOGRAAFI: SMITHSONIAN INSTITUTION KOLUMNI Jukka Savolainen on sosiologian ja kriminologian professori Wayne State yliopistossa Detroitissa Michiganissa. Hänen tutkimuksensa keskittyy väkivaltaan ja vertailevaan kriminologiseen tutkimukseen eri maiden välillä. Lisäksi hän on tunnettu akateemisen maailman vinoumien kriitikkona ja kirjoittaa näistä aiheista Verkkouutisiin sekä useisiin englanninkielisiin julkaisuihin. Syntyperäinen helsinkiläinen, Jukka on ylpeä Töölön kasvatti.
SAM MAGAZINE 3/25 | 7 an portinvartijuutta.NPR ja PBS olivat vuosikymmeniä luotettavia, koko kansan medioita. Viime vuosina ne ovat kuitenkin menettäneet tasapainonsa. Toimituslinja seuraa yhä useammin aktivistien agendaa, ja konservatiivisia näkökulmia käsitellään vihamielisesti. Lopetin NPR:n vapaaehtoisen tukemisen omilla rahoillani viitisen vuotta sitten, kun lähetyksistä tuli läpinäkyvän yksipuolisia. Trumpin rahoitusleikkaus esitettiin hyökkäyksenä sananvapautta vastaan, mutta monen mielestä kyse oli vastuun palauttamisesta: veronmaksajien ei pidä rahoittaa yhden ideologian äänitorvea. Kennedy Center on esittävän taiteen kansallinen keskus ja maamerkki Washingtonissa. Sen vuosittaiset Honors-palkinnot ovat olleet arvostetuin kunnianosoitus yhdysvaltalaisille taiteilijoille. Vuosien varrella konservatiivisia nimiä nähtiin harvoin. Trump muutti kurssia: palkituiksi nostettiin Sylvester Stallone, Kiss ja Gloria Gaynor – nimiä, jotka eivät kuulu kulttuurieliitin sisäpiiriin. Monille tämä oli ensimmäinen kerta, kun he tunsivat tulleensa huomioiduksi. Woke-ideologia ulottuu kaikkialle: jopa kansallispuistoihin, joiden väitetään olevan afroamerikkalaisille vieraannuttavia ”rasistisen historian” vuoksi, vaikka syyt voivat olla maantieteellisiä tai kulttuurisia. Niiden museoissa lähes jokainen seliteteksti kytketään kolonialismiin tai valkoiseen ylivaltaan. Esimerkiksi Sierra Club on ottanut etäisyyttä perustajaansa John Muiriin ja poistanut hänen kuvansa ja mainintansa osin hänen yli sata vuotta sitten kirjoittamiensa kommenttien vuoksi. Liberaalien yksisilmäinen hoiva – oikeudenmukaisuus -painotus ja konservatiivien kirjavampi arvopohja törmäävät. Trumpin kannattajat näkevät hänen toimensa puolustustaisteluna pyhyyden, lojaalisuuden ja auktoriteetin puolesta. Kyse ei ole historian tuhoamisesta, vaan tasapainon palauttamisesta. Kriitikot voivat puhua autoritaarisuudesta, mutta heidän on selitettävä, miksi suuri osa kansasta kannattaa muutosta. Monille kyse on siitä, että heidän arvojaan on ryvetetty heidän omissa instituutioissaan. He äänestivät Trumpia palauttamaan tasapainon – ja juuri sitä hän tekee. Kulttuuri on politiikan lähde, mutta joskus politiikkaa tarvitaan kulttuurin pelastamiseen. Kuvassa on Yhdysvaltain Smithsonian-instituutin afroamerikkalaisen historian ja kulttuurin museon verkkosivustolla vuonna 2020 julkaistu infograafi. Juliste listasi piirteitä, joita se kuvasi “valkoiseen kulttuuriin” kuuluviksi, kuten yksilöllisyys, ydinperhe ja protestanttinen työmoraali. Se herätti laajaa kritiikkiä ja poistettiin museon sivuilta pian julkaisun jälkeen.
8 | SAM MAGAZINE 3/25 MANU HONKANEN 1) Pohtiessani eri vaihtoehtoja jatko-opinnoille Yhdysvallat muodostui lopulta selkeäksi kärkivaihtoehdoksi. Yhdysvallat on kiinnostanut minua valtiona hyvin pitkään heidän johtavan asemansa vuoksi maailmantaloudessa ja kansainvälisessä politiikassa. Tämän lisäksi Yhdysvallat tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet opiskella maailman arvostetuimmissa yliopistoissa. 2) Opiskelen Harvard Law Schoolin Master of Laws (LL.M.) -ohjelmassa, joka koostuu oikeustieteen opinnoista Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmästä ja tietyistä valitsemistani oikeudenaloista. Hain kyseiseen ohjelmaan, koska se tarjoaa loistavat puitteet syventää oikeudellista osaamistani yhdessä maailman arvostetuimmista yliopistoista. Vuosikurssillani on noin 180 opiskelijaa yli 60 maasta, jonka vuoksi ohjelma tarjoaa laadukkaan akateemisen opetuksen lisäksi erinomaiset lähtökohdat kansainvälistyä ja verOPISKELU Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto on tukenut jo yli 80 vuoden ajan tuhansien suomalaisten opiskelumahdollisuuksia Atlantin toisella puolella. Kansainvälistyminen on tänä päivänä välttämättömyys niin työelämässä kuin akateemisessa maailmassa. Yhdysvaltojen parhaat yliopistot luovat ympäristön, jossa tutkimus, innovaatiot ja globaali verkostoituminen kulkevat käsi kädessä. SAM apurahasäätiön missiona on edistää tulevaisuuden rakentajien mahdollisuuksia laajentaa osaamistaan ja toimia osana kansainvälistä yhteisöä. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa Yhdysvaltojen yhteiskunnan, kulttuurin ja politiikan ymmärtäminen on entistä tärkeämpää niin opiskelijoille kuin Suomellekin. Kun osaaminen, kokemus ja kansainväliset verkostot palaavat stipendiaattien mukana Suomeen, ne vahvistavat koko maan kykyä kohdata uusia haasteita ja rakentaa kestävämpää tulevaisuutta. SAM FOUNDATION SAM apurahasäätiö mahdollistaa kuuden suomalaisen korkeakouluopiskelijan jatko-opinnot ja tutkimustyön Yhdysvalloissa lukuvuonna 2025-26. Stipendiaatit kertovat jutussa ajatuksiaan ja odotuksiaan tulevasta vuodesta, akateemisista haasteista, uusista ystävyyksistä ja elämästä amerikkalaisissa yliopistoissa ja kulttuurikeskuksissa. Ilman SAM-apurahoja moni hanke jäisi toteutumatta ■ KIRSI RUTONEN Nämä kysymykset esitimme stipendiaateille: 1) Mikä sai sinut hakemaan opiskelemaan Yhdysvaltoihin? 2) Mitä opiskelet ja miksi juuri tämä ala, ohjelma tai yliopisto? 3) Mitä odotat akateemisesti tulevalta lukuvuodelta? 4) Entä mitä toivot arjelta tai vapaa-ajalta Yhdysvalloissa? 5) Mikä merkitys SAM apurahasäätiön Saven/Wahlroos/ASF/ TTS-stipendillä on sinulle?
Manu Honkanen Keskityn erityisesti puritaanipappi Cotton Matherin yhteisön rakentamisen tapoihin, joita tutkin hänen kirjoittamien tekstiensä kautta. Nämä tekstit, tutkimukseni pääasialliset lähteet, sijaitsevat fyysisesti Bostonin ja sen lähialueiden monissa arkistoissa ja kirjastoissa. Lisäksi minua kiehtovat akateemisen kulttuurin erot ja yhtäläisyydet Yhdysvaltojen ja Suomen välillä sekä mahdolliset kohtaamiset oman alani huippuosaajien kanssa. 2) Olen jatko-opiskelija Historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelmassa Helsingin yliopistossa. Lähden lukuvuodeksi tekemään tutkimustani Harvardin yliopiston Historian laitokselle. Valitsin Harvardin tutkimusvierailuni kohteeksi sen erinomaisten resurssien, osaavan henkilökunnan ja huippututkijoiden sekä sen kirjastojen kokoelmissa säilytettävien Cotton Matherin ja muiden hänen aikanaan eläneiden ihmisten elämästä kertovien lähteiden vuoksi. Harvard on myös tunnettu yhteisöllisyyttä korostavana opinahjona ja minusta on hienoa päästä osaksi tätä joukkoa. 3) Olen erityisen innoissani siitä, että pääsen vihdoin tutustumaan lähdeaineistoni alkuperäisiin versioihin sekä penkomaan sellaista materiaalia, jota en ole aiemmin nähnyt. Odotan myös, että lukuvuoteen mahtuu paljon uusia oivalluksia, omaa ajatusmaailmaani haastavia näkökulmia sekä rakentavia keskusteluja muiden tutkijoiden kanssa. Lisäksi toivon, että takaisin Suomeen palattuani minusta on tullut tutkijana rohkeampi. 4) Matkustan nyt ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin, joten edessäni on melkoinen seikkailu myös arjen rutiinien ja vapaa-ajan viettotapojen osalta. Siispä toivon löytäväni oman paikallisen luottokahvilan ja lenkkireitin, kokevani Uuden-Englannin kirpeän syysilman ja upeat ruskan värit, näkeväni Halloweenin aikaan koristellut pihat sekä tietysti, että solmisin uusia ystävyyksiä, jotka kantaisivat myös lukuvuoden jälkeiseen aikaan. 5) Minulle myönnetty The American Scandinavian -säätiön stipendi mahdollistaa kaiken edellä kuvaamani kostoitua eri puolilta maailmaa tulevien ihmisten kanssa. Ohjelmalla on myös hyvin pitkät perinteet, tämä on 101. vuosi, kun ohjelma järjestetään. 3) Harvard Law Schoolin professorit ovat johtavia tutkijoita omilla oikeudenaloillaan ja odotankin innolla, että pääsen kuuntelemaan ja osallistumaan heidän kursseilleen. Professorit olettavat opiskelijoiden olevan aktiivisia, perehtyvän asioihin laaja-alaisesti ja antavan perusteltuja näkemyksiä eri aihepiireistä. Nämä ovat asioita, joita odotan erityisesti tulevalta lukuvuodelta. Lisäksi pyrin mahdollisimman syvällisesti kasvattamaan osaamistani arvopaperimarkkina- ja yhtiöoikeudesta, joiden parissa työskentelin ennen ohjelman alkamista. 4) Vapaa-aikana pyrin matkustelemaan eri puolilla Yhdysvaltoja mahdollisimman paljon ja olen aikeissa vierailla ainakin New Yorkissa ja Washingtonissa. Odotan myös Yhdysvaltojen kulttuuriin ja yhdysvaltalaisiin tutustumista. Harvardissa opiskelijat saavat halutessaan itselleen Bostonissa asuvan yhteyshenkilön/-perheen, jonka kanssa viettää aikaa, ja minulla onkin sovittuna useita eri aktiviteetteja heidän kanssaan. 5) Björn Saven -apuraha on aivan keskeisellä tavalla mahdollistanut opiskeluni Yhdysvalloissa ja Harvardissa. Opiskelu Yhdysvalloissa vaatii akateemisen panostuksen lisäksi taloudellista tukea ja olen erittäin kiitollinen ja otettu saamastani tuesta. ANNA JASKARI 1) Hain tutkijavaihtoon Yhdysvaltoihin, jotta pääsen tekemään Yhdysvaltojen siirtomaa-ajan historiaan liittyvää väitöskirjaani. Olen väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa ja väitöskirjani käsittelee Uuden-Englannin puritaanien yhteisöllisyyttä 1600-ja 1700-lukujen vaihteessa. Anna Jaskari SAM MAGAZINE 3/25 | 9
OPISKELU eli voin sen ansiosta konkreettisesti edistää omaa väitöskirjaani, kehittyä tutkijana, tutustua yhdysvaltalaiseen kulttuuriin ja toivottavasti jakaa paloja suomalaisuudesta myös paikallisille. Ilman stipendiä lukuvuoteni Harvardissa ei olisi mahdollinen, suurkiitos siis vielä kerran! STELLA ROOS 1) Välillä vaikuttaa siltä, että pelkästään Brooklynissa asuu enemmän huipputoimittajia kuin koko Euroopassa yhteensä. Tämä ei ehkä aivan pidä paikkaansa, mutta on upeaa olla edes hetken osa New Yorkin suurta mediamaailmaa. 2) Suoritan journalismin maisteritutkintoa City University of New Yorkissa. Tämä on pieni, suhteellisen uusi koulu, jossa työskentelee monet ihailemani toimittajat, kuten Masha Gessen, Peter Beinart ja Graciela Mochkofsky. 3) CUNY on tunnettu siitä, että oppilaat lähetetään heti ensimmäisenä päivänä Queensin naapurustoihin raportoimaan. Tästä tulee jännittävää! Tekee mieli tehdä ja julkaista paljon töitä. 4) New Yorkissa on älyttömän vilkas kulttuuriskene. Haluan nähdä tanssia, teatteria, konsertteja, kaikkea taidetta. Toivottavasti oppisin tuntemaan myös paljon oman alani toimijoita. 5) Ilman Thanks to Scandinavia-stipendiä New Yorkissa eläminen olisi ollut minulle yksinkertaisesti mahdotonta. Kiitos! MARJA SALEVA 1) Kiinnostukseni Yhdysvaltoja kohtaan kasvoi pitkän ajan kuluessa. Tapasin amerikkalaisia kuvataiteilijan työni kautta viimeisen kymmenen vuoden aikana, esimerkiksi festivaaleilla ja portfoliokatselmuksissa. Usein he tekivät minuun vaikutuksen osaamisellaan, asiantuntemuksellaan ja viestintätaidoillaan. Sitä kautta kiinnostuin amerikkalaisesta kulttuurista laajemminkin ja aloin nähdä, mitä kaikkea voisin heiltä oppia, niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisesti. Lopullinen sysäys tapahtui kesällä 2023, kun vietin viisi viikkoa School of Visual Artsin taiteilijaresidenssissä New Yorkissa. Se oli uskomattoman intensiivinen ja innostava kokemus. Kaupunki ja residenssiyhteisö tarjosivat omaan taiteelliseen työhön loputtomasti inspiraatiota, ideoita ja vaikutteita. 2) Opiskelen monialaisessa kuvataiteen Integrated Practices -maisteriohjelmassa Pratt Institutessa, joka on Brooklynissa New Yorkissa. Olen valmistunut vuonna 2013 Turun Taideakatemian valokuvauksen osastolta ja työskennellyt siitä lähtien ammattitaiteilijana. Taiteellinen työni pohjautuu edelleen valokuvaan, mutta työskentelyni on laajentunut perinteisestä valokuvasta kokeelliseen ja tilalliseen suuntaan. Otan kuvantekemisessä vaikutteita monista lähteistä valokuvan lisäksi, esimerkiksi maalauksesta, piirroksesta, animaatiosta ja graafisesta suunnittelusta. Manipuloin kuvia välillä rankastikin, ja käytän paljon kollaasitekniikkaa. Koin, että kaipaan juuri nyt laaja-alaisempaa näkökulmaa kuva- ja nykytaiteeseen, ja Prattin Integrated Practices -ohjelma tuntui heti minulle sopivalta. 3) Odotan, että pääsen syventymään opinnoissa niihin kysymyksiin, jotka ovat kaiken taiteellisen työskentelyni taustalla. Teoksissani pohdin todellisuutta ja sen olemusta, näkemistä ja esittämistä. Näkeminen on aina subjektiivista ja epäluotettavaa – niin biologisesti, psykologisesti, kulttuurisesti kuin sosiaalisesti. Mitä todellisuus siis on? Miten se voidaan nähdä, tavoittaa ja määrittää? Ja miten sitä voidaan kuvata? Uppoudun näihin kysymyksiin sekä visuaalisesti että akateemisesti, niin kuvia tekemällä, lukemalla kuin kirjoittamalla. Visuaalisesti odotan löytäväni uusia ja yllättäviä ideoita, materiaaleja ja tekniikoita, joilla ilmaista todellisuuden ja näkemisen välistä monimutkaista kytköstä. Stella Roos Marja Saleva 10 | SAM MAGAZINE 3/25
SAM MAGAZINE 3/25 | 11 Hakeuduin maisteriopintoihin, jotta pääsen haastamaan ja kehittämään taiteellista ajatteluani ja ideoitani kriittisessä seurassa. Haluan rakentaa työlleni vahvan visuaalisen, älyllisen ja ammatillisen perustan ja uskon, että New York on tähän oivallinen ympäristö. Odotan tiukkaa mutta rakentavaa palautetta, vaikeita kysymyksiä, oman taiteenalan ja omien rajojen etsimistä ja koettelua, mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, uskallusta hypätä johonkin täysin uuteen, rohkeutta kokeilla, epäonnistua ja yrittää uudelleen. Vaikka minulla on tarkat suunnitelmat, mitä aion opintojen aikana tehdä, tutkia ja tavoitella, kaikkien eniten odotan kuitenkin yllätyksiä. Jotakin sellaista, jota en vielä pysty näkemään enkä osaa tähän kirjoittaa. 4) Pyrin siihen, että tiukan opiskelun lisäksi aikaa jää riittävästi myös rentoutumiseen, päämäärättömään kuljeskeluun ja oleiluun. Hyvään vapaa-aikaan kuuluu ainakin uusia ystäviä, kiinnostavia keskusteluita, hyvää ruokaa ja sopiva määrä kuntoilua. Haluan tutustua New Yorkiin paremmin kaupunkina ja koluta sen eri alueita. Toivottavasti paikallisten vinkit johdattavat minut yllättäville kulmille ja kokemuksiin, jotka jättävät pysyvän jäljen. Haluan löytää täältä myös oman latautumispaikan, ehkä se on jossakin veden äärellä. Toivon, että kohtaan mahdollisimman paljon erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä, ja pääsen sitä kautta sisään Yhdysvaltojen moninaisuuteen. Haluan tutustua amerikkalaisiin ja muualta tulleisiin sekä heidän ajatus- ja arvomaailmoihinsa, kuulla erilaisia elämäntarinoita ja nähdä erilaisia elämäntapoja. Täällä jos missä on mahdollista päästä kurkkaamaan oman kuplan ulkopuolelle. 5) Rahoitus on ensiarvoisen tärkeää, jotta opinnot toteutuvat ja jotta niihin pystyy keskittymään täysipainoisesti. Olen äärettömän kiitollinen SAM apurahasäätiölle ja ASF:lle tuesta ja luottamuksesta. Tuen ansiosta olen saanut ainutlaatuisen tilaisuuden opiskella ja kehittää taiteellista työtäni ja ammattitaitoani New Yorkissa, yhdessä globaalin taidemaailman keskuksista. Se oli haave, jota vielä joitakin vuosia sitten pidin täysin mahdottomana. LADA SOKOLOVA 1) Kävin Columbia-yliopiston kursseja etänä Coursera-alustalla, ja niistä on ollut niin paljon hyötyä työelämässä, että aloin etsimään mahdollisuuksia opiskella Yhdysvalloissa, missä rakennusalan markkinakoko vaatii alan edustajilta kovaa osaamista. Fulbright Finland -säätiön tuki mahdollisti tämän opiskeluohjelman aloittamisen syksyllä 2024, ja nyt ohjelma jatkuu vielä vuoden. 2) Opiskelen Construction Management MS-ohjelmassa, joka kestää kaksi vuotta. Kouluna on New Yorkin yliopiston Tandon School of Engineering. En aiemmin tiennyt tästä yliopistosta mitään, mutta Fulbrightin yhteyshenkilö neuvoi hakemaan myös sinne enkä voi olla tyytyväisempi tästä valinnasta. 3) Odotan, että pystyn olemaan yhtä tehokas tai tehokkaampi kuin olin viime vuonna. 10+ vuoden työkokemus rakennusalalla on hyvä pohja syventäviin opintoihin maisteriohjelmassa, kun teoriat pystyy yhdistämään työelämässä opittuihin tai kehitettyihin käytäntöihin. Lukematon määrä oppimismahdollisuuksia yliopiston ulkopuolelta tulee ammattiyhdistyksiltä, joissa muutamassa olen jäsenenä ja joiden järjestämät konferenssit ovat olleet erinomainen lisä yliopiston kursseihin. 4) Toivon kiireisempää arkea kuin minulla oli viime vuonna ja uusi rooli ammattiyhdistyksen yliopistoyksikössä tulee mahdollistamaan sen. Lisäksi toivon pystyväni liikkumaan luonnossa enemmän, vaikka isossa kaupungissa se on aina haaste. 5) SAM apurahasäätiön TTS-stipendi oli ratkaiseva tekijä opintojeni jatkamiselle. Heti kun sain päätöksen stipendistä toukokuussa 2025, tuleLada Sokolova Sara Strömberg
12 | SAM MAGAZINE 3/25 Manu Honkanen on 20. Savén-stipendiaatti Vuonna 1996 syntynyt Manu Honkanen aloitti syksyllä 2025 opinnot Harvard Law Schoolin Master of Laws (LL.M.) -ohjelmassa, jossa hän syventyy Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmään sekä erityisesti pääoma- ja finanssimarkkinoihin liittyvään sääntelyyn. Honkanen on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Turun yliopistosta ja kauppatieteiden maisteriksi Aalto-yliopistosta. "Olen erittäin otettu Björn Savén -apurahan saamisesta, joka mahdollistaa merkittävällä tavalla LL.M.-tutkintoni suorittamisen Yhdysvalloissa. Opiskelu Harvardissa antaa minulle erinomaisen mahdollisuuden syventyä pääoma- ja finanssimarkkinoihin sekä niitä koskevaan lainsäädäntöön, joka vaikuttaa keskeisellä tavalla myös maailmanlaajuisesti," Honkanen kertoo. Honkasta kiinnostaa erityisesti tutkia, voisiko yhdysvaltalaiseen oikeusjärjestelmään kuuluvia ratkaisuja, kuten vähemmistösijoittajien suojan vahvistamiseen liittyviä instrumentteja, soveltaa myös Suomessa ja Pohjoismaissa. Tulevissa opinnoissaan hän haluaa yhdistää kauppatieteiden ja oikeustieteen näkökulmia ja kehittää kriittistä ajatteluaan yhdysvaltalaisen opetuksen ja laajan kansainvälisen verkostoitumisen kautta. Björn Savén Finnish American Scholarship on yksi SAM apurahasäätiön hallinnoimista apurahoista. Ruotsalaisen IK Investment Partnersin perustajan nimeä kantava stipendi on rahoittanut suomalaisten nuorten kansainvälistymistä jo 25 vuoden ajan lähes 600 000 eurolla. OPISKELU van lukuvuoden suunnitelmat kirkastuivat ja valmistuminen keväällä 2026 varmistui. SARA STRÖMBERG 1) Olin harjoittelussa ajatushautomossa Washington D.C.:ssä vuonna 2023, ja rakastuin kaupunkiin. Tiesin jo silloin, että halusin suorittaa toisen maisterintutkinnon, ja tiesin, että korkeakoulutuksen laatu ja taso on täällä erittäin korkea, joten aloin tutkia minkälaisia ohjelmia D.C.:n yliopistot tarjoavat. 2) Suoritan ympäristö- ja kestävyysjohtamisen maisterintutkintoa Georgetownin yliopistossa. Valitsin tämän ohjelman siksi, että se on 50/50-yhdistelmä liiketaloutta ja ympäristötieteitä kestävyyden näkökulmasta, mikä täydentää aiempaa taustaani kansainvälisessä oikeudessa, ihmisoikeuksissa ja sosiaalisessa kestävyydessä. 3) Ilmastomallinnuksen, ESG-sijoittamisen ja päästölaskennan oppimisen lisäksi olen innoissani oppiakseni taitoja, joista amerikkalaiset ovat tunnettuja, kuten puhe- ja esitystaitoja, mutta myös johtamistaitoja. Ohjelmani kestää vain 10 kuukautta, ja olemme jo suorittaneet ensimmäisen moduulin. Tähän mennessä olen todella vaikuttunut opetuksen tasosta, luokkatovereistani ja siitä, mitä olen jo oppinut näin lyhyessä ajassa. 4) Washington D.C.:ssä tapahtuu aina jotain, ja toivon voivani hyödyntää sitä mahdollisimman paljon. Ravintolakulttuuri on myös erittäin hyvä, ja olen jo ehtinyt käydä sekä uusissa paikoissa että vanhoissa suosikeissani. 5) Saara ja Björn Wahlroosin säätiön stipendi on minulle hyvin merkityksellinen ja oli ratkaiseva tekijä, kun pohdin lähtöä. Stig Gustavson toi Björn Savénin onnittelut ja terveiset uudelle stipendiaatille. Lisätietoa SAM-apurahoista: www.samsuomi.fi/apurahat
SAM MAGAZINE 3/25 | 13 Lena Grenat toiminnanjohtaja /SAM Magazine päätoimittaja lena.grenat@samsuomi.fi ”A change is not a change until it is a change" © SUVI SUOVAARA Mikään ei muutu ennen kuin se on toteutettu. Toisaalta muutos on jatkuva tila, jonka keskellä on hyvä oppia elämään ja jopa kulkemaan sitä kohden, lempeästi, mutta varmasti. Pelkäämättä, mutta samalla viisaasti varautuen siihen, että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Olen saanut elää teidän, rakkaat SAM-jäsenet, kanssa monta muutosta viimeisen 9 vuoden aikana, joina olen luotsannut tätä toimintaa. Tänä aikana olemme nähneet toiminnan muotoutuvan uudelleen, hallitusten ja useiden vapaaehtoiset vaihtuvan, rahoituksen elävän ja työkalujen kehittyvän. Kaksi asiaa on kuitenkin yhtä varmaa kuin Suomalais-Amerikkalaisen Yhdistyksen perustamishetkellä reilut 80 vuotta sitten. 1. Yhteistyötä kannattaa edelleen rakentaa ja syventää Suomen ja Yhdysvaltain välillä. 2. Muutos on jatkossakin osa jokapäiväistä arkea, aina vain kiihtyvämmässä tahdissa. Nyt muutos koskettaa myös omaa elämääni. Siirryn lokakuussa uusiin tehtäviin, hieman laajemmalle kansainväliselle kentälle. Jatkan intohimoisena kansainvälistymisen puolestapuhujana, mutta uusista näkökulmista käsin. Silti, niin USA:n kuin Suomen kansalaisena, rakkaus ja sitoutuminen näiden kahden maan välisiin suhteisiin pysyy aina vahvana ja lähellä sydäntäni, missä ikinä kuljenkin. Haluan sydämestäni kiittää teistä jokaista. Kiitos siitä, että olette olleet tukenani, rinnallani ja monesti myös edelläkävijöinä viemässä tätä tärkeää – ja toisinaan haastavaakin – työtä eteenpäin. Yhdessä olemme saavuttaneet paljon, ja yhdessä rakennettu pohja kantaa myös tulevaisuuden muutosten keskellä. Toukokuun SAM Magazinessa käsittelin yhdistyskenttään kohdistuvia muutoksia sekä – kuten puheenjohtaja kirjoituksessaan toi esiin – myös rahoitusympäristön muutoksia. Nämä muutokset haastavat toimintaamme jatkossakin. Siksi tarvitsemme jäsenten viisautta valita lokakuun liittokokouksessa taitavia ihmisiä viemään SAM:n toimintaa eteenpäin. Jätän tämän tehtävän luottavaisin mielin, sillä tiedän, että SAM:n voima on sen ihmisissä, teissä jäsenissä ja vapaaehtoisissa, jotka jaksatte katsoa eteenpäin ja uskoa yhteistyön mahdollisuuksiin. Kiitos kuljetusta matkasta, kiitos luottamuksesta ja kiitos ystävyydestä. “Times and conditions change so rapidly that we must keep our aim constantly focused on the future.” - Walt Disney KOLUMNI
14 | SAM MAGAZINE 3/25 Kirjaesittely Los Angelesin pääkonsulaatissa Matkani alkoi 10. toukokuuta Los Angelesista. Kaksi päivää myöhemmin sain kunnian olla Los Angelesin pääkonsulaatissa esittelemässä elokuussa 2024 julkaistua tietokirjaani (Into). Konsulaatin väen lisäksi tilaisuudessa oli paikallisia osallistujia, ja keskustelimme muun muassa vegaaniruoan asemasta Suomessa sekä viennin mahdollisuuksista kasviproteiini- ja teknologiainnovaation saralla. Kerroin myös omaa tarinaani ja sitä, kuinka aloin työskennellä eläinoikeuksien ja vegaaniuden edistämisen eteen. Eläintuotanto on keskeinen tekijä ilmastonmuutoksen kiihtymisessä, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisessä ja uusien pandemioiden syntymisessä. Pääkonsuli Okko-Pekka Salmimiehen tapaaminen oli hieno alku reissulle, jota olin valmistellut koko kevään. Olin pitänyt kanssakirjoittaja Pavel Tahkovuoren kanssa yli 50 kirjatilaisuutta Suomessa, joten oli mukavaa päästä esittelemään kirjaa ensimmäistä kertaa ulkomaille. Monet kysyivät englanninkielisen käännöksen perään, jota ei vielä ole saatavilla. Seuraava tietokirjani on kuitenkin tarkoitus julkaista myös englanniksi, jotta se saavuttaisi mahdollisimman Kasvua yrityksille ja järjestöille Yhdysvalloista Kolmatta vuotta putkeen Benjamin Pitkänen, eläinoikeusyhdistys Viral Vegansin perustaja ja kansainvälisesti suuntautunut eläinoikeusvaikuttaja, matkaa mantereen halki tapaamassa rahoittajia, paikallisia ja suomalaisia. Tänä keväänä mukana kulkee hänen uusin kirjansa Rakkaat eläimet, joita syömme. Matkan taustalla kytee kuitenkin epävakauden tuntu: mitä tapahtuu Yhdysvaltojen kansalaisyhteiskunnalle Trumpin valtakauden aikana? ■ BENJAMIN PITKÄNEN MINUN AMERIKKANI Benjamin Pitkäsen USA-reissun ikimuistoisin hetki oli vierailu YK:n päämajassa New Yorkissa, jossa kansainvälisyys konkretisoitui maailmanlaajuisen yhteistyön ytimessä.
SAM MAGAZINE 3/25 | 15 laajan kansainvälisen yleisön. Keskustelu osoitti jälleen, kuinka kiinnostuneita amerikkalaiset ovat Suomesta. Useimmiten he tietävät ”world’s happiest country”, koulutuksen tai Sanna Marinin, ehkä tulevaisuudessa kyse on kasvipohjaisesta ruoasta. Suomella on opittavaa ruotsalaisen Oatlyn menestyksestä. Yhdysvaltojen ja varainhankinnan ytimessä Kesäkuun puolivälissä osallistuin jo kolmatta kertaa Animal and Vegan Advocacy (AVA) Summit -konferenssiin, joka on maailman merkittävin kansainvälinen eläinoikeustapahtuma. Tällaiset tapahtumat mahdollistavat rahoittajien tapaamisen, verkostoitumisen muiden eläinoikeusvaikuttajien kanssa ja uusien ajatusten saamisen. Järjestöllämme on Yhdysvalloissa 501(c)(3)-status, mikä tekee amerikkalaisten yksityishenkilöiden ja säätiöiden lahjoituksista verovähennyskelpoisia. Hyväntekeväisyys on Yhdysvalloissa vahvasti juurtunut kulttuuriin, osin siksi, ettei siellä ole Suomen kaltaista hyvinvointivaltiota. Läsnäolo USA:ssa mahdollistaa meille paljon: väkiluku on yli kuusikymmenkertainen ja filantropiaan ollaan tottuneita. Tästä syystä varainkeruumme ulottuu myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Yhdistyksemme lahjoittajina on useita yksityishenkilöitä ja säätiöitä kuten The Craigslist Charitable Fund, jonka varallisuus on tullut amerikkalaisesta Tori.fi vastaavasta nettisivustosta. On hienoa, miten työmme Suomessa resonoi yhdysvaltalaisten rahoittajien kanssa ja uskon, että työmme voi kiinnostaa myös Suomen sukuisia tai Suomesta kiinnostuneita ihmisiä. Oman kokemukseni mukaan Yhdysvallat voi olla kasvumarkkina niin yrityksille kuin järjestöillekin. Kaliforniassa viettämäni aika ei rajoittunut pelkkään työhön. Los Angelesissa kävin tutustumassa Kati Kanervan pyörittämässä Dresscue -vaatekierrätyspalvelussa, joka ei Yhdysvalloissa ole vielä lyönyt Suomen lailla läpi. Vierailin myös Loma Lindan kaupungissa, joka on yksi maailman sinisistä vyöhykkeistä (Blue zone). Kaupungissa on tiivis keskittymä seitsemännen päivän adventisteista, joista merkittävä osa noudattaa kasvis- tai vegaaniruokavaliota ja he elävät poikkeuksellisen pitkään terveellisen ja yhteisöllisen elämäntavan ansiosta. Vieraanvaraisuus oli käsinkosketeltavaa: majoituin suurimman osan ajasta tuttavien luona, joka toi reissuun omanlaisensa twistin ja auttoi kiinni paikalliseen elämänrytmiin paremmin kuin hotellimajoitus. Samaistun Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Elina Väntösen ”Rakkauskirje Amerikalle”-juttuun (HS, elokuu 2025), jossa hän suitsutti Yhdysvaltojen vieraanvaraisuudesta ja ihmisten hyväntahtoisuudesta. Oma kokemus osoittaa samaan suuntaan, jenkeissä positiivisuus ja tee se itse -asenne ovat voimissaan. Vierailut New Yorkissa ja Washington D.C.:ssä Länsirannikolta lensin itärannikolle New Yorkiin. Siellä tapasin kaverini Heurekan toimitusjohtaja Mikko Myllykosken, ja kävimme yhdessä Natural History Museumissa. Oli virkistävää vaihtaa ajatuksia museoalasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta myös toisella rannikolla. Reissun ehkä ikimuistoisin hetki koitti kesäkuun alussa, kun vierailin YK:n päämajassa. Tapasin diplomaatti Jenni Mikkolan, joka esitteli minulle tiloja ja kertoi työstään. Samalla kävin myös FAO:n eli YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön edustustossa ja tapasin heidän edustajiaan. Kansainvälisyys konkretisoitui YK:n päämajassa, joka on yksi maailman kansainvälisimmistä työympäristöistä. Globaalit ongelmat vaativat laaja-alaista ja monikansallista yhteistyötä ja New Yorkissa sain tästä hyvän ymmärryksen. Washington D.C:ssä järjestin toisen kirjatilaisuuden, johon osallistui paikallisia eläinoikeusliikkeen jäseniä. Keskustelu Suomen edelläkävijyydestä sai aikaan vilkasta ajatustenvaihtoa, mutta esiin nousi myös epävakaus ja huoli tulevaisuudesta. Trumpin hallinto ja sen aiheuttama epävarmuus oli läsnä lähes kaikkien tapaamieni kansalaisyhteiskunnassa toimivien puheissa. Pääkaupungissa tapasin myös Ylen Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajan Ilmari Reunamäen, jonka analyysi maan poliittisesta tilanteesta oli pysäyttävää kuunnella. Oppia ja toivoa kahden mantereen välillä Yhdysvalloista matkani jatkui vielä Kreikkaan ja Brysseliin, jossa osallistuin Transatlantic Inclusion Leaders Fellowship -ohjelmaan. Tämä kuvastaa hyvin nykyistä työotettani: haluan rakentaa siltoja ja tuoda mahdollisimman monia eri tahoja mukaan keskusteluun ruokamurroksesta, myös transatlanttisesti. Tapasin Kreikan ja Belgian Suomen suurlähettiläät ja opin, miten erilaisia ruokaympäristöjä nämä maat ovat verrattuna Suomeen. Vaikka epävarmuus leimasi monia kohtaamisia Yhdysvalloissa, matkani antoi silti uskoa. Suomalaisella asiantuntemuksella ja otteelle on kysyntää. Ja vaikka tekemisen tapa on toisella puolella maailmaa usein erilainen, voimme silti oppia paljon toisiltamme. Benjamin Pitkänen (VTM) on Viral Vegans ry:n perustajajäsen ja toiminnanjohtaja. Hän on julkaissut tietokirjan Rakkaat eläimet, joita syömme (2024) ja valittu Helsingin yliopiston 30 alle 30 -listalle. Pitkänen toimii myös Nuorten ilmasto- ja luontoryhmässä. Pitkänen on SAM:n jäsen. Oman kokemukseni mukaan Yhdysvallat voi olla kasvumarkkina niin yrityksille kuin järjestöillekin.
16 | SAM MAGAZINE 3/25 In November 1942, when Britain for the first time successfully halted an offense by the seemingly invincible, steam-rolling German Wehrmacht, Winston Churchill noted the event by famously remarking, “This is not the end. It is not even the beginning of the end. It is, however, perhaps the end of the beginning.” This would also be a fair summary of the current state of the Trump presidency. Obviously, the circumstances are entirely different. Churchill, after all, was speaking in the aftermath of an actual victory, at the moment when there was a clearly visible turning of the tide. The Trump administration, by contrast, appears to be still pressing forward and liberals, Democrats, and anti-MAGA Republicans still are in disorderly retreat. Indeed, on the face of it, MAGA opponents would seem to have very little reason for cheer. The President celebrated the Fourth of July holiday by signing his “Big Beautiful Bill” into law. The bill included provisions that substantially advanced many or most of the important components of his MAGA agenda. Equally impressive, in pressing the bill through Congress, the President publicly displayed his personal political power, forcing recalcitrant members of the Republican Party – from the party’s left, right, and traditional center – to drink what probably most of them privately regarded as a distasteful concoction and what many, probably correctly, regarded as political poison. Legislative high-water mark What needs to be appreciated, however, is that this is the last significant piece of legislation that President Trump will ever get passed. True, unless the midterm elections give control of the Senate to the Democrats, for the next three years the President will continue to be able to appoint loyalists to essentially all executive and to most judicial positions. But for virtually all legislation, the President needs support from 60 percent of the Senate The End of the Beginning KOLUMNI Edward Rhodes is a professor of Government and International Affairs at George Mason University. Rhodes is best known for his research into the philosophical and cultural roots of American foreign and national security policy. Rhodes served for six years on the U.S. State Department’s Advisory Committee on Historical Diplomatic Documentation, the Congressionally mandated, nonpartisan body that reviews and certifies the official, published account of American foreign policy
SAM MAGAZINE 3/25 | 17 – something he now lacks and is very unlikely to gain in the midterm elections. Even worse from the MAGA perspective, there is a very real chance that the Republican Party, already so splintered that it finds reaching agreement on any proposed legislation difficult, will lose its majority in the House of Representatives, handing power over to a Democratic Party that, though in profound disagreement with itself about any positive agenda, is absolutely united in opposing anything the President might propose. So where does this leave the President and the MAGA agenda? With Congress effectively stalemated, from this point forward the President will need to rely on executive power, under existing legislative authority, to push the MAGA program ahead. Limits of executive power The executive power at his disposal is not inconsiderable. But Constitutionally, it is also not unlimited. Exactly what the limits are, or will turn out to be, remains to be seen. By design, the U.S. Constitution deliberately pits the various institutions of government against each other, leaving unclear the boundaries of each institution’s power. The Constitution is, in the words of one famous legal scholar, “an invitation to struggle.” James Madison’s logic, as he wrote the Constitution, was that the struggle between governmental institutions – House, Senate, Presidency, Courts – would prevent any of them, singly or in combination, from amassing the power necessary to behave tyrannically toward the American people. True, in unusual political circumstances (like those of the past nine months), Congress has been known to temporarily surrender much of its power to the Presidency. Those of us with long memories will remember that we also saw this during President Ronald Reagan’s first months in office, and, before that, in the wake of President Lyndon Johnson’s 1964 landslide victory over Barry Goldwater. In President Johnson’s case, the election also gave his party a stunning twothirds majority in both the House and Senate, offering him a wide window of opportunity to push forward with his transformative “Great Society” agenda. But as a presidential term progresses – particularly if it is a second, and therefore final, term – the ability of a president to intimidate Congress inevitably wanes. Midterm elections typically weaken the governing party. And eventually, Congress begins to regain its courage and to reassert itself, pushing back against the president. The federal courts, too, play something of a limiting role. Regardless of the “conservative” or “liberal” political philosophy of individual justices, the courts’ natural tendency in the American system is to oppose the accumulation of power by whichever of the two political branches the justices see as dominant. Even before the 2024 elections returned Trump to office, the federal courts – or at least a majority of the members of the Supreme Court – appear to have concluded that the Executive branch had amassed too much regulatory power, and that substantial amounts of the regulatory authority now resting in the hands of Executive branch agencies needed to be returned to Congress. Interestingly, so long as the MAGA agenda involves the dismantling of Executive branch agencies and the reduction of Executive branch administrative capacity, the President may be cautiously optimistic about the Court giving him continued running room. To What needs to be appreciated, however, is that this is the last significant piece of legislation that President Trump will ever get passed.
18 | SAM MAGAZINE 3/25 the extent, however, that the MAGA agenda requires an expansion of Executive Branch regulatory authority -- for example, to reduce the independence of “woke” universities, to set tariffs, and to compel state cooperation with Federal immigration policies -- both conservatives and liberals on the Supreme Court may find reasons to object. It is not simply the naturally equilibrating character of the American political system, however, that is likely to make the next phase of the Trump term much more difficult for the President. In the first place, the demolition of Executive branch institutions and the purges of qualified administrators and bureaucrats that have been accomplished in the past nine months ironically leave the President and his MAGA appointees with substantially reduced capacity to actually carry out the sort of social and economic transformation that they seek. Backlash and the road ahead In the second place, actual MAGA policies are likely to prove increasingly unpopular. MAGA supporters have spent most of 2025 imagining what the promised MAGA paradise will be like, without yet really experiencing it. Over the next year, they will. And they aren’t going to like it. In the abstract, for example, the idea of imposing tariffs is quite appealing to many American workers, who feel their jobs were exported abroad. In reality, though, because American industry relies on imported materials and components, the short- and medium-term effect of tariffs is to throw American blue-collar workers out of work, while simultaneously driving up the consumer prices they need to pay. Again ironically, analyses repeatedly show that MAGA supporters are the ones who will suffer most from the imposition of tariffs. Similarly, Trump immigration policies are, in the abstract, quite popular with much of the MAGA base. The actual consequences of the policy, however, are to deport popular members of the local community, drive up food prices, and dramatically reduce home construction, pushing up already problematically high housing costs for MAGA supporters. Eliminating “waste, fraud, and abuse” in funding for education, Medicare, and Medicaid is popular, until it becomes clear that this means defunding local schools and closing local hospitals. And again, given the actual economics of American society, this pain will be felt disproportionately by MAGA voters. Diehard Trump and MAGA enthusiasts may remain loyal, but those voters who voted MAGA because they thought it would improve their life will be increasingly disenchanted. And beyond this, of course, in the Trump presidency there are always the unpredictable wild cards. What the “Epstein files” actually contain is still a mystery to the American public, but the behavior of the President and his appointees in the Justice Department certainly makes it appear that there is something in them which, directly or indirectly, would undercut the popularity of the President with his base. A final irony here is that the longer the President stonewalls on the release of the files, the more convinced the conspiracy-theory devotees in the MAGA base will become that there is, in fact, something truly damning in them -- and the less willing they will be to accept evidence to the contrary. So, the beginning is over. Where does that leave America? A more equal, though perhaps even nastier, battle between the forces of MAGA and anti-MAGA is about to get underway. KOLUMNI MAGA supporters have spent most of 2025 imagining what the promised MAGA paradise will be like, without yet really experiencing it.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==