SAM MAGAZINE 2/25 | 27 Lena Grenat toiminnanjohtaja /SAM Magazine päätoimittaja lena.grenat@samsuomi.fi Muutoksen tuulet Yhdysvalloissa, yhdistyskentällä ja taloudessa © SUVI SUOVAARA Antiikin ajan filosofi Herakleitos totesi tunnetusti, että "ainoa pysyvä asia on muutos". Tämä ajatus on ajankohtaisempi kuin koskaan. Muutokseen suhtautumisessa piilee usein menestyksen avain: se, joka hyväksyy muutoksen ja oppii hyödyntämään sitä, selviää paremmin kuin se, joka kuluttaa voimansa sen vastustamiseen. Tämä pätee niin yksilöihin kuin yhteisöihinkin ja erityisesti organisaatioihin, jotka toimivat alati muuttuvassa yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa ympäristössä. Nykykeskustelussa korostetaan usein resilienssin eli muutosjoustavuuden merkitystä. Resilienssi on kykyä selviytyä vaikeista tilanteista, sopeutua muutoksiin ja jatkaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Se on strategista valintaa kohdistaa rajalliset resurssit ja energia siihen, mikä vie eteenpäin - ei siihen, mikä estää liikkumasta. Myös Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitossa (SAM) tarvitaan nyt tätä kykyä. Liittomme yli 80-vuotinen historia kertoo pitkästä ja merkityksellisestä työstä, mutta tulevaisuus vaatii meiltä uudenlaista ketteryyttä ja yhteistä tahtoa. Tämänhetkiset haasteet ovat suuria, eikä niistä selvitä ilman niin jäsenistön vahvaa sitoutumista kuin yhteiskunnan konkreettista tukea. Näitä kysymyksiä liittohallitus pohtii toukokuun lopun kokouksessaan, ja niihin palataan seuraavassa jäsentiedotteessa. Toinen keskeinen kysymys, jonka jokaisen järjestön tulisi säännöllisesti itseltään kysyä, kuuluu: mikä oikeuttaa olemassaolomme juuri nyt? Mikä on se lisäarvo, jonka tuotamme jäsenillemme, ohjelmiemme osallistujille ja yhteiskunnalle? Pelkkä tottumus tai historia, "status quo", ei riitä toiminnan jatkamisen perusteluksi. Meidän on osattava uudistua ja vastattava nykyhetken tarpeisiin uskottavasti ja vaikuttavasti. Yksi merkittävä näkökulma tähän on kansainvälisyys. Se ei synny itsestään, vaan se vaatii taloudellisia ja henkisiä investointeja. Suomi tarvitsee kansainvälisiä osaajia, mutta heidän kouluttamisensa ja tukemisensa edellyttävät pitkäjänteistä, tavoitteellista työtä. Herääkin kysymys: kenen vastuulla Suomen kansainvälistäminen on? Yksilöiden, yritysten vai yhteiskunnan? Mielestäni vastaus on selvä, vastuu on meidän kaikkien. Yksilöiltä vaaditaan rohkeutta lähteä maailmalle, yrityksiltä niin avarakatseisuutta kuin taloudellista tukea paluumuuttajien ja ulkomaalaisten palkkaamisessa. Yhteiskunnan tehtävä on puolestaan tehdä päätöksiä, jotka mahdollistavat kansainvälistymisen ja tukevat niitä organisaatioita, jotka toimivat päämäärän eteen. Kansainvälisyyttä ei voi kasvattaa vain PowerPoint-esityksillä tai etäpalavereilla. Se vaatii kohtaamisia, kulttuurien ymmärrystä ja kykyä toimia paineen alla kansainvälisessä ympäristössä. Siksi nyt jos koskaan on aika investoida nuoriin ja heidän mahdollisuuksiinsa kasvaa globaaleiksi osaajiksi ja samalla rakentaa myös vahvempaa ja kansainvälisesti pärjäävää Suomea. Muutoksen keskellä tarvitaan yhteistyötä, rohkeutta ja näkemystä. Vain siten voimme varmistaa, että toimintamme on merkityksellistä nyt ja vielä vuosikymmentenkin päästä. KOLUMNI
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==