AJANKOHTAISTA Vaalien alla toistetaan usein politiikan klassista kysymystä: mitkä asiat ajavat äänestäjät tehokkaimmin vaaliuurnille? Yleisin vastaus korostaa taloutta. Mutta yhdysvaltalaisen oikeiston parista löytyy kokonainen poliittisten järjestöjen kenttä, joka pohtii toista vastausta: kulttuurisotia. Kulttuurisotien näkökulmasta politiikka esittäytyy eksistentiaalisena kamppailuna, jossa yhteen ottavat hyvyyden ja pahuuden voimat. Monimutkaiset kysymykset sukupuolen moninaisuudesta, maahanmuuttopolitiikasta ja vaikka abortti- ja aseenkanto-oikeudesta pelkistyvät osasiksi laajempaa aatteellista kamppailua perinteiden ja edistyksen välillä. Viime vuodet ovat osoittaneet kulttuurisotien taipuisuuden. Usein niissä onkin kyse nimenomaan tavasta tehdä politiikkaa. Pandemian alkuaikoina kasvomaskeista tuli Yhdysvalloissa kulttuurisotasymboleita, kun maskin käyttöön tai siitä kieltäytymiseen alettiin laskostaa poliittisia merkityksiä. Viime vuonna vuoronsa saivat kaasuhellat. Republikaanitoimijoiden parissa levitettiin valheellista ajatusta, että liittovaltio olisi ilmastopolitiikan varjolla takavarikoimassa kaasulla toimivia helloja kansalaisilta. Usein kulttuurisodat nähdään niitä ajavien toimijoiden parissa yhtenä laajamittaisena sotana, joka siirtyy taistelutantereelta toiselle. Esimerkiksi transihmisten oikeus elää sukupuolenaan nousi kulttuurisotapolitiikan tähtäimiin sen jälkeen, kun konservatiivit hävisivät kamppailunsa samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta vastaan. Merkittävän haaran kulttuurisodissa muodostaa järjestöjen tekemä käsitetyö, jossa etsitään uusia sanoja ja keinoja vastapuolen määrittelemiseksi: termit, kuten ”poliittinen korrektius”, ”kulttuurimarxismi” ja ”woke” ovat kaikki eri tapoja määritellä samaa asiaa. Tämä tekee joskus kulttuurisotien käytöstä vaalikampanjoinnissa haasteellista. Niissä käytetty kieli voi avautua hyvin ydinkannattajille. Poliittiset mediakanavat, kuten Fox News, tai erilaiset internetissä toimivat vaihtoehtomediat ovat hyviä levittämään kulttuurisotaterminologiaa eteenpäin. Sitä vastoin keskiverrolle äänestäjälle käytetty kieli viittauksineen ei välttämättä aukea. Kulttuurisotateollisuuden toimijat teettävätkin kohderyhmätutkimuksia ja kyselyitä selvittääkseen, mitkä termit ja retoriset keinot ovat poliittisesti tehokkaimpia. Kulttuurisodat kampanjoinnissa Kulttuurisotien toimivuudelle vaalikampanjoinnissa ei ole takeita. Yksi kulttuurisotaorganisaatio on American Principles Project (APP), joka kannustaa republikaanipuoluetta tarttumaan aktiivisesti kulttuurisotateemoihin erityisesti hyökkäämällä transihmisten terveydenhuoltoa vastaan. Vuoden 2022 välivaaleissa APP tuki ensisijaisesti MAGA-ehdokkaita, joka nimetty Donald Trumpin sloganin, Make America Great Again, mukaan, kuten Arizonan Blake Mastersia ja Kari Lakea. He ennakoivat republikaaneille äänivyöryä. Ennusteet menivät mönkään, ja yksi 2022 välivaalien tärkeimmistä tarinoista oli monien kulttuurisodille omistautuneiden MAGA-ehdokkaiden tappiot. Samaten 2024 esivaaleissa Floridan kuvernööri Ron DeSantis pohjasi ehdokkuutensa pitkälti kulttuurisotateemoihin. Hän brändäsi itseään anti-woke-kamppailijana, joka voisi periä Trumpin manttelin, mikäli tämä osoittautuisi valitsemiskelvottomaksi. Taktiikka osoittautui riittämättömäksi DeSantesin tavoitteille. Konservatiivisen ajatushautomo Claremont Instituutin parissa DeSantisin anti-woke-linjaa pidettiin läpinäkyvänä poliittisena pyrkyryytenä. Hänen vastaustaan kysymykseen siitä, mitä ”woke” tarkoittaa, pidettiin järjestön parissa liian ylimalkaisena ollakseen tehokas. Asia selviää New York Timesin haltuunsa saamasta ja julkaisemasta Claremont Instituutin sisäisestä viestinnästä, josta paljastuu hyvin kulttuurisotateollisuuden taktiset puolet. Kulttuurisotapolitiikkaa ei nähdä itsearvoisen toimivana, vaan sitä pitää soveltaa harkiten ja varovaisesti. Kulttuurisotien näkökulmasta politiikka esittäytyy eksistentiaalisena kamppailuna, jossa yhteen ottavat hyvyyden ja pahuuden voimat. 12 | SAM MAGAZINE 2/24
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==