4 PALVELUESIMIES 3/2025 LIITTOKOKOUS KOTKASSA 23.8.2025 Puheenjohtaja Nordman liittokokouksessa Kotkassa (ote puheenvuorosta) ”Viime sopimuskierroksen tuntemusten perusteella on realismia tunnistaa, että kaupan esihenkilöiden työn kuormittavuuden hallintamekanismien suhteen emme voi enää odottaa suuria askelia työehtosopimuspöydässä, vaan tarvitaan pussillinen uusia keinoja. Työnantajia alkaa silminnähden harmittaa sopimuspöydässä se, että toistuvasti hoetaan sitä, että edelleen esihenkilön jaksamiseen liittyvät näkökohdat vaativat paljon muuta kuin kosmetiikkaa ollakseen sinne päinkään kunnossa. Se, että työsuojeluviranomaiset todentavat vähittäiskaupan työnantajien rikkovan arjessa kahdessa tapauksessa kolmesta työturvallisuuslain mukaisia velvoitteitaan esihenkilötyön kuormittavuuden hallinnan osalta, saa työnantajan parahtamaan, mutta ei toimiin. Ei mielletä, että kyseessä on työturvallisuuslain rikkominen ja syyllistyminen rikokseen. Kokemusta kantapään kautta ei ole riittävästi vielä siis siitä, että esihenkilön kuormittavuuden seurannan delegoiminen esimerkiksi pelkästään työterveyshuoltoon on jo rikos. Yritysten henkilöstöhallinnot eivät tiedä sitäkään, että riittävää ei ole toteuttaa vain työilmapiiri- ja henkilöstökyselyjä työn kuormittavuuden tunnistamiseksi. Työn KAUPAN TYÖNANTAJIEN PITÄÄ KANTAA SUUREMPAA VASTUUTA TYÖHYVINVOINNISTA vaarojen ja riskien hallinta on oikeuskäytännön ja viranomaisten mukaan ihan muuta tekemistä. Yrityksillä ei ole tänä päivänä kykyä ratkaista kuormitusasioita, kun ne eivät selvitä, mitä pitäisi selvittää. Oikeutettu odotus tulee lähitulevaisuudessa olla, että KEY:n saarnaaman sanan tulee myös käytännössä herättää oikeat kysymykset ja kaupan esihenkilötyön kuormituskysymykseen tulee saada vaikka kantapään kautta kestävä vastaus. Se, että halutaan mahdollisesti tehdä jotakin, on eri asia kuin, että niin myös tehdään. Kuten työsuojeluviranomaiset ovat kauppaakin opastaneet, ei työturvallisuuslakia voi noudattaa vain osin. Tarvitsemme työelämään sanktioitua väkisin välittämistä. Esihenkilöitä edustavana ammattiliittona meillä on myös tässä selkeä rooli ja missio. Esihenkilötyön psykososiaalisen kuormituksen suhteen ei ole vain soitettu suuta, vaan myös tehty asioita. Olemme viime kuukausina tavanneet suurimpien kaupan yritysten henkilöstöhallintoa ja johtoa ja muistuttaneet siitä, ettei asioita voida hoitaa etänä tai siirtää niitä strategisen muutosjohtamisen kaatopaikalle. Olemme kouluttaneet henkilöstöedustajia kuormittavuuden rikosoikeudellisesta vastuusta ja teemme teeman suhteen tiiviisti yhteistyötä työsuojeluviranomaisten kanssa. Olemme kehittäneet esihenkilöiden työehtosopimusta sopimuskierros sopimuskierrokselta kuormituksen hallintaan liittyvissä kysymyksissä. Työehtosopimusneuvotteluissa on kuluvalle sopimuskaudelle perustettu erikseen työryhmä, jonka toimeksiannon ” tarkoitus on edelleen jatkaa osapuolten välillä jo muutaman työehtosopimuskauden käytyä keskustelua kaupan esihenkilöiden työhyvinvoinnista, erityisesti työsuojeluviranomaisten valvonnassaan viime aikoina korostamien kehittämistarpeiden valossa”. Liikkeelle seuraavaksi lähdetään tilaisuudella, jossa myös rikosoikeudellinen vastuu nostetaan tikun nokkaan. Tunnistamme varmasti jokainen kaupan esihenkilötyössämme, että jaksamis- ja ehtimispaineet liittyvät nimenomaan hallinnollisesta työstä suoriutumiseen. Vaikka laittaisit oveen kyltin, että älä häiritse, hakkaa ovea kohta joku. Tunnit, joita kaupan yrityksissä varataan sielunhoitoon, raportoimiseen, vuorojenvaihtopeliin ja muuhun sälään, eivät riitä. Alaisten minä-keskeisyyden ja enemmän elämää tarpeiden paineessa joutuu esihenkilönä yhä useammin myös kysymään, kuunnellaanko henkilökuntaa jo liikaakin? Jos esihenkilönä toteat, että väsyttää ja ketuttaa, alisuoriudut omien esihenkilöidesi silmissä. Vähimmillään olet työnkierron tarpeessa pienempään yksikköön. Jos työsopimuslakia tarkennetaan kaavailulla tavalla korostaen alisuoriutumista, on ammattikuntamme esihenkilöinä piipun tähtäimessä, koska työnantajat sen jälkeen näkevät alisuoriutumista sielläkin, missä sitä ei koskaan ole. Työnantajat eivät nykyiselläänkään osaa arvioida aikaansaamattomuutta objektiivisesti. Riskinä on, että löydämme itsemme liittona aikaisempaa useammin oikeussalista. Jos näin käy, se on tällöin kuitenkin työnantajan valinta, johon joudumme reagoimaan.”
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==