18 PALVELUESIMIES 3/2025 Mielen voima on valtava, mutta miten mieli toimii ja miten siihen vaikuttaa. Kyselin Jenni Sofialta, miten ihminen voisi hyödyntää mielensä voimaa, tulla tietoiseksi mielen toiminnoista ja miten hänen vetämänsä mielen valmennukset siinä kaikessa voisivat olla hyödyksi. Ja ensin piti tietää, kenen kanssa keskustelen. Kuka on Jenni Sofia? – Olen mentalisti, mentaalivalmentaja, juontaja ja kirjailija. Olen alun perin valmistunut sirkustaiteilijaksi. Heti valmistuttuani 2006 aloitin Sorin Sirkuksella päätoimisena opettajana ja viiden opettajavuoden jälkeen olin burnoutissa. Opettajana aika ja jaksaminen ei riittänyt toteuttamaan taiteellisia intohimojani tai haluani esiintyä. Burnout oli havahtuminen. Olen aina ollut syvällinen ihminen, minua on aina kiinnostanut psykologia, se miten ja miksi toimimme, mitä on kaiken takana ja miten siihen kaikkeen voi vaikuttaa. Lähdin hakemaan työkaluja voidakseni paremmin ja oppiakseni ymmärtämään omia kaavamaisuuksiani ja sukupolvelta toiselle siirtyneitä taakkoja. Kun kursseja, koulutuksia ja terapiaa oli kertynyt, alkoi tuntua, että tehtäväni on auttaa muita, että kaikkien ei tarvitsisi käydä samojen kuoppien pohjalla. Siitä alkoi mentaalivalmennukseni, jossa on tällä hetkellä teemoja laaja-alaisesti. Perinteistä taikuutta olin tehnyt teini-iästä asti, kun vuonna 2013 näin itse ensimmäisen kerran mentalistin Kouvolan taikapäivillä. Tiesin, että tämä on minun juttuni, tässä yhdistyvät kaikki vahvuuteni ja kiinnostuksen kohteeni – esiintyminen, taikuus, psykologia, mielen toiminta, vuorovaikutus. Lähdin sille tielle ja aloin hakea siihen oppia. Kun maailma tarjoili tyhjän tilan koronapandemian aikaan, ei voinut tulla suurempaa merkkiä maailmankaikkeudelta – kirjoitin kirjan Mielen käyttöohjeet. Ja siinä sivussa myös toisen, tunnetaitoihin keskittyvän Miksi siili kiroilee? -kirjan. KirMIELEN VALTAVA VOIMA Haastattelussa mentalisti ja mentaalivalmentaja Jenni Sofia jassa kaikille tuttu piirroshahmo kuvittaa ja kommentoi tekstiä, joka ohjaa vapautumaan turhista sisäisistä rähinöistä. Mikä erottaa mentalistin ja valmentajan roolit toisistaan? – Mentalismi on yksi taikuuden alalajeista, jossa luon kokemuksia ajatustenluvusta, ennustamisesta ja kaikista mahdottomina pidetyistä ilmiöistä, sillä ajatuksella, että mitä jos kaikki onkin mahdollista. Haastan ihmisiä tutkimaan mielemme rajoitteita ja kuinka todellisuutemme muodostuu. Mentalismi on vuorovaikutuksessa ja mielessä tapahtuvaa taikuutta, kun perinteinen taikuus perustuu enemmän muun muassa sorminäppäryyteen. Valmentajana taas annan työkaluja siihen, miten mieli toimii, miten se vaikuttaa meihin koko ajan ja miten voimme sitä hyödyntää, kun ymmärrämme mielen toimintaa. Valmennukseni eivät ole vain luentoja, annan myös käytännönläheisiä työkaluja toimia paremmin vastaan tulevissa tilanteissa. Puhun paljon ajattelun, tunteiden, kehon ja meidän toimintamme yhteydestä, siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kyse on paljon itsetuntemuksesta. Kaiken alla on se meissä jokaisessa oleva helmi ja potentiaali. Mentalismi ja valmentaminen ovat kuin kolikon kaksi puolta. Kun puhun mielestä, psykologiasta, vuorovaikutuksesta, siitä mitä meissä tapahtuu, demonstroin toista esityksessä lavalla viihteellisesti, havahduttavasti ja hämmentävästi, toinen taas on konkreettisia työkaluja tämän kaiken ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen. Mikä mieli on? – Kun puhun mielestä, puhun koko meidän keho-mieli -systeemistä, koko psyykkis-emotionaalisesta kokonaisuudesta, kehosta, tunteista ja ajatuksista. Kaikki se vaikuttaa kaikkeen, en pysty erottelemaan sieltä yhtä osaa. Valmennuksissa voidaan ottaa jokin tietty näkökulma aiheeseen. Kukaan ei osaa varmuudella sanoa, mikä ja missä mieli on, mutta se kuitenkin vaikuttaa meihin ja hyvinvointiimme. Mieli on jonkinlainen kokemus siitä, että olemme olemassa. Yksi keino demonstroida sitä on ajatella mieli näyttämönä tai tilana, jossa kaikki ajatuksemme, tunteemme, tietoisuutemme tapahtuu. Ensimmäinen askel on tulla tietoiseksi siitä, ja se vaatii meiltä pysähtymistä. Meidän pitää pysähtyä tarkkailemaan, minkälaisia ajatuksia meissä pyörii tai minkälaisia uskomuksia meillä on, minkälaisia tunteita meissä tapahtuu ja miten ne saavat meidät toimimaan. Kukaan ei ole opettanut meille, miten mieli toimii. Mielenhallinnan ensimmäinen paradoksi on, ettei yritäkään hallita mitään, vaan hyväksyä kaiken sellaisena kuin se on. Miten valmennat mieltä? – Valmennuksessa ensimmäisenä on pysähdyttävä, jotta tulemme tietoisiksi siitä, mitä meissä tapahtuu. Millaista meidän sisäinen puheemme on, miltä meistä tuntuu, millaisia uskomuksia on ja miten ne vaikuttavat toimintaamme tai todellisuuteemme. Eli meidän on pysähdyttävä kaiken tämä äärelle, mitä meissä tapahtuu, tiedostamaan tätä kaikkea ja luotava turvaa hermostoon. Pysähtymisen jälkeen tulee hyväksyminen, eli se, että me emme voi lähteä liikkeelle muualta kuin sieltä, missä olemme. Tämän jälkeen voimme lähteä ohjaamaan ja johtamaan, mitä kohti me haluamme mennä. Haluan antaa osallistujille kokemuksellisia työkaluja käytännön elämään, oli se sitten arkea tai työelämää. Tieto yksin ei riitä, tarvitaan myös kokemuksia. Miten saa mielen toimimaan työyhteisössä tuottavasti tai tavoitteellisesti? – Yksi teemoista mielen kanssa työskennellessä on nimenomaan tavoitteellisuus. Jopa 95% mielemme toiminnasta on alitajuntaa eli tiedostamatonta, vain viisi prosenttia on tietoista mieltä eli ’järjen käyttöä’. Alitajunta ohjaa meitä koko ajan, jolloin olemme helposti ajatustemme ja tunteittemme vietävissä. Kun tulemme tietoiseksi, voimme alkaa hyödyntää alitajuntaamme ohjaamalla sitä tavoitteitamme kohti. Alitajuntamme etsii automaattisesti vastauksia koko ajan, mutta meidän pitää olla tietoisia siitä, mitä kysymme. Miten ihminen voi oppia hallitsemaan stressiä? – Stressi on luonnollinen hermoston reaktio. Hermostolla on ”taistele tai pakene”, ”jähmety” ja ”miellytä”- tilat, sekä levollinen ”sosiaalisen liittymisen” tila, jossa voimme parhaiten ja hermostomme on tasapainossa. Stressi on ylivireystila, kun olemme taistele tai pakene -tilassa. Me tarvitsemme sitä, jotta ryhdymme toimimaan, olemme aktiivisia ja saamme asiat tehtyä. Stressistä tulee ongelma vasta silloin, kun se kroonistuu. Stressinhallinnassa on kyse siitä, että tunnistamme hermoston tiloja (mistä huomaan sen, miten alan käyttäytyä ja mitä voin tehdä palautuakseni). Me olemme yhteydessä kehoomme ja itseemme, ja tunnistamme, milloin jokin on liikaa.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==