4 PALVELUESIMIES 2/2025 Irtisanomiskynnys ei käytännössä madaltumassa Työoikeuden (emeritus)professori Seppo Koskinen johdatteli viikonlopun teemaan käymällä lävitse esihenkilön arjessa usein esiin tulevien yleisimpiä kuormitustilanteita. Kuulijat saivat opastuksen työnkierron ja pakkosiirtojen oikeudelliseen arviointiin, kuten myös varallaolon ja päivystämisen eri muotojen erottamiseen toisistaan ja niiden korvaamisvelvollisuuteen. Esillä erikseen olivat esihenkilön kannalta usein esille nousevat alisuoriutuminen ja työilmapiiritilanteet. Kysymyksiä on herättänyt erityisesti työsopimuslakiin vuoden 2026 alussa tehtävät muutokset, joilla on tarkoitus alentaa henkilökohtaisen irtisanomisen kynnystä niin, että irtisanomiseen riittäisi enää vain asiallinen syy. Monessa kaupan yrityksessä työnantajat ovat jo ryhtyneet kuvaamaan sitä, mikä kaikki konkreettisesti on alisuoriutumista ja miten siihen tulisi suhteessa alaisiinkin puuttua. -Lain perusteluja ei ole kirjoitettu lakiin siten, että jatkossakaan alisuoriutuja olisi helpompi irtisanoa kuin nykylain mukaan. Alisuoriutuminen on kyllä kerrottu julkisuudesTYÖN KUORMITTAVUUS ESILLÄ JÄLLEEN – riski myös rikosoikeudellisesta vastuusta painaa Viitisenkymmentä henkilöstöedustajaa kokoontui toukokuussa tarkastelemaan, miten toimet työn kuormittavuuden hallinnan suhteen ovat kaupan yrityksissä edenneet. Tilaisuuteen oli saapunut aluehallintovirastosta lakimies Aki Eriksson valottamaan kaupan esihenkilön rikosoikeudellista vastuuta vähäisten resurssien seurauksista lähiesihenkilön kannalta. Tapaamisessa etsittiin syitä ja lääkkeitä siihen, miksi työnantajat edelleen laiminlyövät kahdessa tapauksessa kolmesta työturvallisuuslain mukaiset velvoitteensa arvioida työpaikan riskit ja vastuut sekä mitä asialle tulee tehdä. Esillä oli myös muuttuva työsuhdeturva. sa paisuttelusta huolimatta lain esitöissä vain sillä tavalla kuten se menee tälläkin hetkellä oikeuskäytännön perusteella, rauhoittelee professori Koskinen. – Sitten voi toki olla vähän eri asia, että työnantajat voivat kuvitella muuta ja siitä seuraa turhia oikeudenkäyntejä. Muun ohessa myös työyhteisöongelmatilanteita pitäisi suuremmissa yrityksissä edelleen arvioida ihan nykyiseen tapaan. Kuormittavuuden puutteelliset vähentämistoimet rikoksia Juristi Aki Eriksson Lounais-Suomen aluehallintovirastosta toi esiin viime vuosina oikeusasteissa käsiteltyjä työnantajien laiminlyöntejä työturvallisuuslain noudattamisen suhteen. Työnantajat eivät ole tiedostaneet velvoitteitaan työn riskien ja vaarojen arvioinnin suhteen. Eriksson korosti, ettei työturvallisuuslakia voida noudattaa vain osittain. -Kuvitellaan usein, että riittävää työturvallisuuslain mukaisen esihenkilötyön riskien ja vaarojen arvioinnin suhteen olisi tehdä vain erilaisia kyselyjä ja parhaimmillaan vertailla niitä. Ajatellaan, ettei erityisiä syitä selvittää asiaa ole ainakaan, jos erityisiä kuormitustekijöitä ei ole tunnistettavissa esimerkiksi yksikön pienuuden takia. Ei mielletä sitä, että työn riskien arvioinnin siirtäminen esimerkiksi työterveyshuoltoon, ei ole mahdollisuus vapautua työturvallisuuslain mukaisista velvoitteista. Edes se, että työnantaja ymmärtää oikea-aikaisesti käynnistää selvittelytoimet kuormittavuustilanteen tullessa esiin, ei välttämättä riitä. -Eräässä rikosasiassa työnantaja oli sinänsä puuttunut työpaikalla työntekijän kuormittumiseen, mutta työpaikalla ei oltu tehty työturvallisuuslain 10 §:n mukaista vaarojen selvittämistä ja arviointia. Työnantajan katsottiin syyllistyneen rikokseen. Myöskään vain keskustelut työn kuormittavuudesta työntekijöiden kanssa eivät vielä riitä. - Pelkät henkilöstön täyttämät kyselyt eivät ole koskaan riittäviä lain edellytysten täyttämiseksi, muistuttaa Eriksson. Eriksson toi esiin lukuisia tilanteita, joissa myös lähiesihenkilön on katsottu syyllistyneen työturvallisuusrikokseen. Esihenkilö ottaa ison riskin, mikäli hän ei viesti resurssipulasta erikseen omille esihenkilöilleen, vaikka resurssit olisivat tai tuntuisivat kiveen hakatuilta. -Esihenkilön on esimerkiksi katsottu syyllistyneen työturvallisuuslain rikkomiseen, kun hän ei ollut viestinyt ylemmäs yksikkönsä vähäisestä miehityksestä. Vaikka olisikin niin, ettei ilmoituksella ehkä olisi suurta merkitystä, tulee näin oman vastuunsa takia toimia. Tällöin vastuun Professori Koskinen antoi työkaluja siihen, mitä toimia työnantaja voi työnjohto-oikeuden perusteella toteuttaa ja mihin oikeutta ei tosiasiassa ole.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==