PALVELUESIMIES 2/2025 15 VUODEKSI VUORISTOON? Mikä olet miehiäsi? Aloitin urani AOK Keskimaalla myyjänä vuonna 2008. Esimiesvalmennuksen kautta päädyin myyntipäälliköksi, ensin Keskimaalle rautakaupan puolelle kymmeneksi vuodeksi, myöhemmin SOK:n pääkonttorille ketjuohjaukseen. Toimin sekä hankinta- että myyntipäällikön tehtävissä ja kenttäpäällikkönä. Kuriositeettina muuten, että korona-aikana hankin kaikki suojamaskit koko S-ryhmälle, eli ihan mielenkiintoisissa polttopisteissä olen matkani varrella päässyt olemaan. Tänne lähdin myyntipäällikön tehtävistä vastuualueenani kodintekniikka, viihde ja lelut. Johdin myyntiä, budjetointia ja myynnin ennustamista ja hieman markkinointiinkin liittyviä asioita verkkokaupassa, 80 Prismassa ja noin 400 myymälän S-marketketjussa. Tapanani on ollut harrastaa asioita intensiivisesti, kun olen niihin ryhtynyt. Olen juossut maratonin, hypännyt laskuvarjolla, harrastin kiipeilyä noin kymmenen vuoden ajan tosi intensiivisesti. Kiipeily jatkuu jossain määrin edelleen, ja valokuvausPetrus Lesonen on 45-vuotias Esimiesliiton jäsen ja myyntipäällikkö SOK:n pääkonttorilta. Vuosi sitten syksyllä Petrus sai puolisonsa kanssa ajatuksen lähteä vuodeksi Saksaan. Pian tuo vuosi on puolessa välissä, tarkistetaan siis Petruksen kuulumiset. ta harrastan myös. Henkisen elämän asiat kiinnostavat, ja kuuntelen paljon musiikkia. Olen aikanaan laulanut ja soittanut eri soittimia. Sattumusten kautta Saksaan Tulimme käymään Füssenissä viime elokuussa puolisoni ystävän syntymäpäivillä, joilla tapasimme tulevan vuokraemäntämme. Hän tarvitsi pariskuntaa avukseen hoitamaan vuokrattavien asuntojen ylläpitoa, kävimme katsomassa paikkaa ja ihastuimme. Tulimme lokakuussa kymmeneksi päiväksi koeasumaan, ja sen jälkeen päätimme alkaa suunnitella lähtöä. Nyt asumme Roβhaupten-nimisessä 2300 asukkaan kylässä aivan Saksan etelärajalla. Miten muutto sujui? Koska meillä on työsopimus ja saamme pientä palkkaa, tarvitsimme osoitteen Saksassa. Ja koska jouduimme siirtämään osoitteemme tänne Saksaan, jouduimme samalla myös siirtämään sairausvakuutuksemme tänne, eli ei enää Kelaa vaan Krankenkasse. Veronumerot, hetut, auton rekisteröinti Saksaan, koko elämä jouduttiin muuttamaan Saksaan ja integroitumaan saksalaiseen yhteiskuntaan. Tämä ei ollut alkuperäinen suunnitelmamme, mutta näin se nyt meni. Mistä idea opintovapaaseen? Minulla on hyvin lyhyt koulutus – kaksi vuotta ammattikoulua ja kahdeksan vuotta rakennuksilla töissä. Lähdin rautakauppaan myyjäksi, ja siitä tämä nykyinen urani kaupan alalla. Olen oppinut asioita matkan varrella, johtamista ja ihmisten kohtaamista. Elämäni on ollut kovin työntäyteistä tähän asti, mutta nyt koin, että voisi olla oikea hetki ottaa se vapaa. Tytär muutti omilleen ja poika lähtee armeijaan ja vanhemman velvollisuudet vähenevät. Tuntui tärkeältä ottaa itselleen aikaa ja tilaa, jossa voi katsoa asioita uudelta kantilta ja samanaikaisesti oppia ja kokea jotain uutta. Olin siis jo pidempään mielessäni pohtinut opintovapaan mahdollisuutta, ajatuksenani oli tehdä opintoja johtamisesta etänä avoimessa yliopistossa. Opintojeni piti alkaa tammikuussa, mutta aloitus tuntui tahmealta. Huomasin myös olevani väsynyt, eli työ oli kuormittanut enemmän kuin olin ajatellut. Täällä ei oikein pärjää englannilla, ja oli tarve opiskella lisää kieltä. Vastaamme tuli maahanmuuttajille suunnattu kielikurssi, viisi tuntia päivässä neljänä päivänä viikossa. Olimme ensimmäisen puolentoista kuukauden moduulin itsemaksavina, sen jälkeen haimme Saksan maahanmuuttovirastolta lupaa osallistua kurssille maahanmuuttajastatuksella. Saimme rahoituksen saksan kielikurssin käymiseen ja vuoden lopuksi saamme todistuksen saksan B1 -tason kielitaidosta, jota pidetään työelämässä toimimisen ja vieraalla kielellä opiskelun minimitasona. Olen opintovapaalla, mutta en saa mitään tukia. Rahoitus tulee ihan omasta pussista, säästöistä ja pienistä palkoista. Se toki välillä stressaa, mutta olemme pärjänneet. Paluun odottelua? Paluu Suomeen on pyörinyt mielessä. Suomessa moni asia on hienosti, minulla on erinomainen työnantaja, ihanat työkaverit ja hyvä työyhteisö. Olemme tehneet paljon sen eteen, että olemme saaneet itseämme tänne juurrutettua. Menisikö se kaikki ponnistelu hukkaan? Olen Suomessa päässyt asemaani siksi, että olen osannut käyttää kieltä. Täällä Saksassa minulla ei kielitaidottomuuteni takia ole mahdollisuutta samanlaisiin tehtäviin. Tunnen edelleen olevani täysin vieras tässä yhteiskunnassa, ja kelpaan tällä hetkellä vain ’hanttihommiin’. Enkä tarkoita tätä pahalla. On hyvä vähän siedättää egoaan ja ymmärtää, ettei sillä, mitä työtä teet tai minkälaisessa asemassa olet, olekaan oikeasti merkitystä. Olemme kaikki samanlaisia ihmisiä, me vaan tulemme eri tilanteista tai taustoista ja meillä on erilaiset kyvykkyydet. Uusia ovia aukeaa, kun oppii kielen. Miten suomalainen pärjää maahanmuuttajana Saksassa? Minut on otettu vastaan erittäin hyvin. Suomalaisia ihan selvästi arvostetaan. Kaikki tuntuvat tietävän, että Suomi on kahdeksatta vuotta maailman onnellisin kansa. Moni jopa kysyy, miksi lähdit tai miksi tänne tulit, kun oma maasi on niin hyvä. Olen keksinyt vakiovastaukseksi, että Suomessa ei ole niin paljoa vuoria. Saksalaiset ovat todella kovia palautteenantajia, ja kutsumme puolisoni kanssa sitä ’german feedbackiksi’. Alkuun se tuntui tosi raskaalta, mutta siihenkin on alkanut tottua. Tämäkin on egokysymys – saa kyllä pienemmäksi kasvaa, että sen sietää. Suomessakin olisi ehkä hyvä oppia antamaan palautetta suoraan sille, jota asia koskee, eikä jupista selän takana tai kaverille. Saksalainen kauppa? Käyttäjänä olen tietenkin tutustunut. Saksalaiset ketjut, kuten Lidl ja Aldi, ovat tosi valtavia, mutta yksiköt ihan samankokoisia kuin Suomessa. Tässä meidän pienessä kylässä on yksi pieni mutta toimiva kauppa. Lidlillä on Saksassa käytössä appi, jolla asiakas voi ottaa käyttöönsä kanta-asiakastarjoukset ja apilla voi myös maksaa ostokset. Ostaminen on näin ollen tosi nopeaa. Tämä tulee varmasti vielä Suomeenkin. Täällä on edelleen paljon maatiloja ja suoramyyntiä, juustopuoteja, pieniä biokauppoja ja meidän kylässäkin on oma lihakauppa. Ja automaatti, josta voi pahimpaan nälkään ostaa makkaraa. Tässä kylässä on seitsemän ravintolaa ja kaksi leipomoa, eli suhteessa väkilukuun palveluita on paljon. Kaupat ovat sunnuntaisin muuten kiinni, mutta leipomot avaavat ovensa hetkeksi, jotta asiakkaat saavat tuoreen leivän aamiaiselleen. Ja lauantaisin kaupat menevät kiinni meidän kylässä jo yhdeltä.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==