PALVELUESIMIES 2/2025 13 Oli ilo päästä jututtamaan yhtä Esimiesliiton edelleen työssä käyvistä vanhemmista esihenkilöjäsenistä, kun pistäydyin Graanin Citymarketissa Mikkelissä. Siellä minua oli vastassa kesäkuun alussa 67 vuotta täyttävä, aurinkoisesti hymyilevä asiakaspalvelupäällikkö Helena Vitikainen, kolmen aikuisen ihmisen äiti ja viiden lapsenlapsen isoäiti. Viimeksi eilen esittelin itseni ’Iisalmesta ihmeen hyvää, minä ja Olvi’, eli olen syntyjäni Iisalmesta, mutta muuttanut kymmenvuotiaana Mikkeliin. Isäni oli kaupan alalla myös, samoin veljeni. Aloitin urani täällä Mikkelissä E. Pusan vaateliikkeessä. Vuonna 1991 aloitin keskustan K- supermarket Maksimatissa kassapuolella, ja parin vuoden päästä minua kysyttiin tähän silloin rakenteilla olleeseen Mikkelin Citymarkettiin jalkineosaston osastopäälliköksi. Lasten jälkeen palasin töihin, kassalle ja neuvontaan, ja tammikuussa 2005 minusta tuli asiakaspalvelupäällikkö, toimittuani sitä ennen jonkin aikaa kassapäällikkönä. Siitä lähtien olen vastannut kassatoiminnasta, eli vastuualueenani on kassalinja, neuvonta ja kassatoimisto. Kaikkea mahdollista olen tässä työssä ehtinyt tehdä, aviopuolisokin löytyi K-ryhmästä. Työnantaja haki Helenalle Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamerkin vuonna 2017. Helena pitää kunniamerkkiään suuressa arvossa, ja kokee sen myös kiitokseksi työnantajaltaan. – Me saamme vuosiansiomerkkejä ja muuta kiitosta työnantajaltamme, mutta kyllä minä ansiomerkin myöntöperusteita lukiessani olin aivan sanaton ja liikuttunut. Tämän veroista muistamista tuskin tulen työstäni saamaan. Tämä oli minulle niin valtava asia, kun joskus olen miettinyt, huomaako kukaan isossa yrityksessä yksittäisen henkilön työpanosta. Olen tästä porukasta, omasta esihenkilöstäni, työpaikastani, kollegoista ja työkavereistani niin ylpeä, että sen takia minä työtä teen. Arvostan tätä kaikkea todella paljon. Olen tehnyt töitä viidelle kauppiaalle, jotka kaikki ovat olleet erilaisia, mutta joiden kaikkien kanssa olen kyllä tullut hyvin toimeen. Ei ole tarvinnut jännittää, asioista on voinut pu67-VUOTIAANA EI VIELÄ MIETITÄ ELÄKETTÄ! hua niiden oikeilla nimillä, on saanut apua, kun sitä on tarvinnut. Kaiken menestymisen taustalla ei voi olla yksi esimies tai yksi kauppias, kyllä menestys tulee koko siitä joukosta ihmisiä, jotka työskentelevät samojen tavoitteiden eteen. Olimme viime vuonna, pitkän remontin jälkeen, Suomen paras K-citymarket. Työyhteisömme fiilis on ihan uskomaton. Meillä on esihenkilöinä vastuuta, mutta saamme vastuussamme myös tukea kauppiaalta, omalta esihenkilöltä ja kollegoilta. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut mitään erityistä harrastusta. Olen tehnyt jo pitkään töitä Mikkelin Pelastakaa Lapset ry:ssä. Toimin tällä hetkellä hallituksen puheenjohtajana, teemme täällä Mikkelissä töitä lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen. Lapsiperheiden hyvinvointi on laskenut ja lapsiperheköyhyys on noussut. Me keskitymme lähinnä harrastustukien ja ruoka-apulahjakorttien jakamiseen. Se on minulle rakas harrastus, jota olen tehnyt vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kun omat lapset olivat pieniä, olin vähän aikaa pois toiminnasta. Parikymppisenä en suunnitellut tulevaisuuttani niin pitkälle, että olisin silloin ajatellut olevani töissä vielä tämän ikäisenä. Sitä vaan meni ja kokeili erilaisia töitä. Vasta kolme-neljäkymppisenä rupesin miettimään, jäänkö tähän vai teenkö jotain muuta. Tajusin, että tämä on se työ, mistä aikanaan tulen jäämään eläkkeelle. Muutenkin olen sitä mieltä, että kannattaa elää tätä päivää. Pitää osata tuulettaa ja nauttia omista ja tiiminsä onnistumisista. Vuodet kuluvat ja niistä pitää ottaa irti kaikki minkä saa. Minä en juuri mieti tulevaa, sitä tulee, mitä on tullakseen. Tulevan miettiminen kuluttaa turhaan energiaa. Olen viime vuonna kamppaillut terveysongelmien kanssa, mutta niistäkin on selvitty perheen ja työyhteisön tuella. Siksi minä teen töitä vieläkin. Tietysti olen jo tietyllä tavalla suunnitellut tulevaa, mutta en kyllä ihan vielä ole tarkkoja päätöksiä tehnyt, enkä hirveästi pohdi näitä asioita. Toki asia aina tulee keskusteluissa esiin. Ensi vuonna varmasti se eläkkeelle jääminen on edessä, kun 68 vuotta tulee täyteen. 69-vuotiaaksihan eläkettä kertyy, Kesko Oyj:llä ikäraja on 68 vuotta. Minulle löytyy varmasti jotain tekemistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Lähelläni on hyvänä esimerkkinä 77-vuotias tätini, joka on jo kerran jäänyt eläkkeelle. Hän tekee edelleen silloin tällöin vuoroja vanhainkodissa, kun tarvitaan. Äärettömän hyvät esihenkilöt ovat antaneet minulle oppia ihan nuoresta lähtien. He ovat auttaneet minua tasapainottelemaan työn kuormituksen ja oman elämäni kanssa. Kun työ on ollut erityisen kuormittavaa, olen käsitellyt sen itseni kanssa. Kun välillä tuntuu, että työt kasaantuvat, muista, että aurinko nousee huomennakin, sanoi aluejohtajamme vastikään. Jos en osaa jotain tai omat resurssit eivät riitä, kysyn neuvoa tai pyydän apua. Minulla on talo täynnä asiantuntijoita, jotka ovat valmiita auttamaan. Omat vastoinkäymiseni ja elämäni hankalat asiat ovat tuoneet minulle avarakatseisuutta, mikä on auttanut työssäni. Olen aina ollut kova pohtimaan ja analysoimaan asioita itseni kanssa, mutta kyllä minä myös unohdan työni vapaa-ajalla. En ole koskaan kokenut olevani työni takia ’ihan loppu’. Voin pohtia jotain työasiaa illalla kotona ja miettiä, kuinka asian hoidan, siis pohtia, ei murehtia. Tämä on minun tapani elää, ja nautin tästä kaikesta. Teen edelleen ihan täyttä työviikkoa, mutta toki olen miettinyt muitakin ratkaisuja. Ja kun seuraajani valitaan, lupaan olla tukena ja turvana, mutten tyrkytä omia ajatuksiani tai toimintatapojani. Jos et pysty uudistumaan ja olemaan avarakatseinen, innostumaan uusista asioista, sinun ei ehkä enää kannattaisi sitä työtä tehdä. Meillä ei ole minkäänlaista ikäsyrjintää, täällä on paljon eriikäisiä ihmisiä töissä. Tuleville kaupan työntekijöille sanon, että mitä tahansa teet, tee se täydellä sydämellä ja ota jokaisesta kokemuksestasi ja jokaisesta työpaikastasi jotain mukaasi tulevaan.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==