2 PALVELUESIMIES 1/2025 PÄÄ- KIRJOITUS Mika Valkonen, päätoimittaja PALJON PUHETTA, NIITÄ VILLOJA EI JUURIKAAN Ei ”menny niinku Strömsössä” tämä sopimuskierros esihenkilöiltäkään tai kuten viimeksi, jolloin senhetkiset muutostarpeet saatiin kuntoon ennen sopimuskauden päättymistä. Nyt ei saavutettu ennen sopimuskauden umpeutumista yhteistä säveltä, vaikka veisattiin oikeastaan vain yhtä virttä: kirjavien päivystysjärjestelyjen niputtamista ja irtaantumismahdollisuutta. Esihenkilöiden päivystys- ja varallaolokäytännöt muistuttavat varpusparvea taivaalla. Epäkohta erityisesti on ollut, ettei silmukasta pääse eroon, kun on itsensä siihen köyttänyt. Vaadittiin sitä, että lieasta tulisi päästä eroon kuormittavuuden muodostuessa kestämättömäksi. Tällainen ei vastannut työnantajaliiton käsitystä keinosta vähentää kuormittavuutta. Työnantajaa tympii se, etteivät esitteet, blogit tai työryhmät riitä hallintakeinoina, vaan että asialle oikeasti pitäisi tehdä enemmän tai edes jotakin. Henki hyvä, kuten esihenkilöiden neuvottelupöydässä aina, mutta haluttomuus kova, kuten esihenkilöiden neuvottelupöydässä aina, päätellen tuloksista. Toinen aikaansaapuus koski vanhan muotoilua tulkintasaavutuksin, ettei mikään muutu ja toinen työturvallisuuslain vastaisen kirjauksen saattamista lainmukaiseksi. Se, että esihenkilölle pitäisi oikeasti varata aikaa hallinnollisen työn suorittamiseen, tuntui mahdottomalta niellä, kuten sekin, että pienillä työpaikoilla olisi sovittava jotakin luottamusmiehen vapautusajaksi. Toisten alojen työehtosopimuksille ei ole ihan vierasta, että sopimusmääräyksin myös ohjataan varaamaan riittävästi aikaa henkilöstöhallintoon. Kaupan esihenkilötyössä jaksamis- ja ehtimispaineet liittyvät nimenomaan hallinnollisesta työstä suoriutumiseen. Vaikka laittaisit oveen kyltin, että älä häiritse, hakkaa ovea kohta joku. Tunnit, joita kaupan yrityksissä varataan sielunhoitoon, raportoimiseen ja muuhun sälään, eivät riitä yhdenkään esihenkilön kohdalla. Se, että hallinnolliselle työlle jätetään parhaimmillaankin aikaa puolisen tuntia viikossa per sierain, on syvässä ristiriidassa sen kanssa, että pitäisi olla läsnä. Esihenkilö mättää tänä päivänä makaronia hyllyyn siinä missä alainenkin eikä aikaa toimenkuvan noudattamiselle jää. Esihenkilötyötä kuormittaa sekin, että alaisen halukkuus tehdä lisää työtä on kaupan omienkin selvitysten valossa vähäistä, vaikka muuta rummutetaan. Valtaosa henkilökunnasta ei halua sopimustunteja lisää. Kokoaikatyötä ei haluta vastaanottaa koska on elämäkin, mutta myöskään siksi, että muutoin nousevat päiväkotimaksut, asumistuki vähenee, verotus kiristyy ja työttömyysturva leikkaantuu. Yhä useampi nuori asettaa myös edellytyksen, ettei viikonloppuisin ole töitä festarien takia. Johtaminen on kadoksissa, kun toiminnoille varattuja teoreettisia aikoja muutellaan vielä edellisenä iltanakin. Jos siinä esihenkilönä toteat, että vähän väsyttää ja paljon ketuttaa, aletaan alisuoriutumistasi tarkkailla ja asennettasi epäillä. Vähimmillään olet ”uralla kehittyäksesi” työnkierron tarpeessa pienempään yksikköön. Yrityksillä ei ole kykyä ratkaista kuormitusasioita, kun ne eivät selvitä, mitä pitäisi ratkaista. Tai siis välitä selvittää. Työsuojeluviranomaisten mukaan kaupan esihenkilötyössä rikotaan valtakunnan tasolla työturvallisuuslain säännöksiä riskien ja vaarojen arvioinnista sekä työterveyshuoltolain mukaisten työpaikkaselvitysten tekoa kahdessa tapauksessa kolmesta. Työnantajien osoittama nihkeys esihenkilötyön kuormittavuuden hallintaan työehtosopimuksin, vaikka työsuojeluviranomaiset ovat todenneet kuormitusasioiden hoidon tason kuuluvan kaltereiden taakse, herättää aprikoimaan, kuinka perusteltua sitten toisaalta on, ettei myöskin järjestöllisiin toimiin ryhtymistä tilanteen korjaamiseksi harkittaisi. Kun lainsäädäntö ei työnantajia vaivaa, pitäisikö vaihtoehtona olla rikosoikeudellisesti asiaan puuttumisen ohella toimivammat ja tiukemmat työehtosopimusmääräykset tai ainakin niiden tavoittelu myös painostuskeinoin. Se, että asioista on keskusteltu paikallisesti, ei ole asetelmaa muuttanut ainakaan nykysisältöisten esihenkilötyön kuormittavuutta säännöstävien työehtosopimusmääräysten vallitessa. Työnantajien konkreettiset toimet ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta heijastuneet lähinnä valmiuteen edelleen kysellä ja siirtää tekemistä ”strategiseen muutosjohtamiseen” tai muutoin vastaavasti kaatopaikalle. Ei mielletä, että pelkkiin kyselyihin tyytyminen on rikosoikeudellisesti rangaistava teko ja että tuomioita on jaeltu, vaikka kohdalle ei ole vielä osunut. Ei tunnisteta, että riittämätöntä on jättää kuormituksen vähentämistarve selvittämättä tilanteessa, jossa kuormitustekijöitä ei ole ennalta tunnistettavissa. Rangaistavaa on myös koettaa sysätä vastuu työterveyshuoltoon, jossa osaaminen on työsuojeluviranomaistenkin mukaan sieltä, mihin ei aurinko paista. Työtaistelutoimissa ei tällä kierroksella mukana järjestöpäätöksin oltu, koska heikennyksiä ei alun pitäen esitetty eikä pelkkä palkankorotus esihenkilölle taiston syyksi riitä, ja koska oletus oli työnantajan kuormitusasioiden edistämisvalmius edelleen työehtosopimuksin. Syytä vastustaa maan hallituksen työlakiesitystä irtisanomissuojakynnyksen heikentämisestä vaatien parempaa työehtosopimuksessa ei nähty, koska havaittavaa muutosta aikaisempaan ei ole työoikeuden asiantuntijoiden mukaan juurikaan tunnistettavissa. Sopimuskierroksella pöytää jumittaneet osa-aikaisten aseman parantamiseen ja turvaamiseen tähtäävät vaatimukset olivat ymmärrettäviä ja tärkeitä, mutta eivät riittäneet perusteeksi lakkoon osallistumiseen esihenkilöliittona. Kun PAMissa on kaupan esihenkilöitä reilut tuhat ja KEY:ssä reipas neljätuhatta sekä lähes yksin koko edustusorganisaatio, on myös KEY:ssä kuunneltava kentän ääntä siinä, missä PAM kuuntelee herkällä korvalla omaansa. Vaikka lakkopäätöksiä ei järjestönä kierrokselle tehty, yksilönä mahdollisuutta osallistua PAMin työtaisteluihin käytti silti muutama sata valveutuneinta KEY:n jäsentä. Viesti peilistä tulevaisuuteen muillekin on, ettei työehtosopimuksen kehittäminen onnistu ainakaan enää vain kahvia juoden, ja toiseksi se, että vain löyhästi sovittu ei korjaa mitään. Työsuojelun kaupan esihenkilötyön valtakunnallinen 5-vuotiskuormitusselvitys on enemmän kuin täysi näyttö asiassa. Näkökulmaa lakkoiluunkin voidaan joutua tarkistamaan, mikäli muu tekeminen ei tilannetta korjaa.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==