Aluepolitiikan pohjimmainen tarkoitus on vaikuttaa kuntien, seutukuntien ja maakuntien taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Nykyään aluepolitiikkaa toteutetaan myös EU:n rakennerahastojen puitteissa. KIRJOITTAJA Ulla Hyvönen KUVAAJA Jukka Erätuli R+-rahastosta on Euroopassa tuettu ammattiliittojen hankkeita, jotka pyrkivät vahvistamaan työntekijöiden oikeuksia ja edistämään tasa-arvoa sekä parantamaan työoloja. Maailma muuttuu, rahoituskehys uudistuu Maailma kuitenkin muuttuu vauhdilla. Siksi myös EU:n monivuotista rahoituskehystä eli pitkän aikavälin budjettia halutaan uudistaa vastaamaan uusiin haasteisiin. Komissio on ehdotuksessaan linjannut, että tuleva EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosille 2028- 2034 olisi yksinkertaisempi, joustavampi ja tulosperusteisempi. Komissio ehdottaa vähennettäväksi niin ohjelmien kuin rahastojenkin määrää. Ratkaisuksi tarjotaan mallia, jossa budjetti muodostetaan globaalista osasta, kilpailukykyrahastosta sekä kansallisista kirjekuorista, jotka sisältävät jäsenmaan kansallisen rahoituksen kokonaisuudessaan. Ehdotuksessa sosiaalinen ja alueellinen koheesiorahoitus olisi maatalouden, maaseudun ja merialueiden hyvinvoinnin ja turvallisuuden ohella osa kansallista kirjekuorta. Vastineeksi tulee antaa tavoitteet rahojen käytöstä, jota seurattaisiin suoritusperusteisesti. Ehdotukseen sisältyy tietysti reunaehtoja rahojen jakamiselle, ja huolia tähän liittyykin paljon. Kuka määrittelee tavoitteet ja kuinka niitä seurataan? Esimerkiksi nykyistä ESR+-rahoitusta ei olisi kehyksessä turvattu sellaisenaan. Työelämän ja sosiaalisen osallisuuden edistämiselle on turvattu 14 prosentin osuus, mutta on todennäköistä, että se kilpailisi kansallisesti muiden tavoitteiden kanssa - eikä koheesio- ja maatalouspolitiikan rahoitustasokaan ole mitenkään kiveen hakattu. Tällä kuluvalla kehyskaudella maatalouspolitiikan sekä alue- ja rakennepolitiikan menot ovat kattaneet yli 60 prosenttia koko kehyksen menoista. Historia osoittaa, että jatkoneuvotteluissa niin koheesio- kuin maataloustuet kasvattavat aina osuuttaan, ja Suomikin on vaikuttamisessaan huomioinut maatalouspolitiikan rahoituksen yhtenä prioriteeteistään. Luvassa kansallista tappelua rahanjaosta Alkutuotannon näkökulmasta suurin haaste lienee kuitenkin se, että uudistus siirtäisi poliittiset jännitteet rahojenjaossa kansallisiksi. Palaamme siis siihen kysymykseen, miten rahat loppupelissä jakautuvat. Pelko on, että uudistus vie rahanjakoon liittyvää päätöksentekoa kauemmas paikallisesta ja alueellisesta päätöksenteosta – komissiolle Brysseliin ja ministeriöille Helsinkiin. Toisaalta tuloksellisuus voisi tällä konstilla parantua. STTK:ssa olemme linjanneet, että rakennerahastojen kautta jaettavan rahoituksen on jatkossakin oltava mahdollisimman lähellä alueita ja tuettava entistä enemmän työllisyyden, osaamisen ja kasvun parantamista. Olisi Suomen etu, että saatu rahoitus kytkettäisiin vastuulliseen toimintaan, eli oikeudenmukaiseen palkkaukseen ja asiallisiin työehtoihin. Tämä tukisi elinkeinotoimintaamme aina alkutuotannosta alkaen, sillä emme pysty kilpailemaan alhaisten tuotantokustannusten maiden kanssa. Rahastoja koskevassa EU-päätöksenteossa on jatkossa nykyistä paremmin kunnioitettava kansallisia erityispiirteitä. Kysymys on kärjistynyt erityisesti ilmasto-, luonto-, ympäristö- ja metsäpolitiikassa, mutta koskevat myös harvaan asuttua maaseutua. Tähän kansalliset kirjekuoret voivat oikein toteutettuina tuoda parannusta. ▪ Kirjoittaja on STTK:n elinkeino- ja aluepoliittinen asiantuntija Aluepolitiikalle on aikojen saatossa tullut vähän paha kaiku, mutta harvoin muistetaan sen lähtökohtana olevan talouspoliittiset toimet, jotka pyrkivät tasapainoistamaan kehitystä eri puolilla Suomea. Aluepolitiikan pohjimmainen tarkoitus on vaikuttaa kuntien, seutukuntien ja maakuntien taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Työ- ja elinkeinomahdollisuuksien ylläpito kehittyvillä seuduilla on ollut aluepolitiikan painopiste jo 1960-luvulta alkaen. Nykyään aluepolitiikkaa toteutetaan myös EU:n rakennerahastojen puitteissa. Rakennerahastot ovat keskeinen osa EU:n koheesio- eli aluepolitiikkaa, joka kattaa kaikki alueet ja kaupungit. Taloudellista tukea jaetaan ensisijaisesti Euroopan aluekehitys- ja koheesiorahastojen kautta. Lisäksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin kuuluvat Euroopan sosiaalirahasto (ESR+), Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto. Rakennerahastojen tarkoitus on madaltaa alueiden välisiä kehityseroja, tukea alueiden potentiaalia ja lisätä jäsenvaltioiden välistä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Siis luoda tasa-arvoa. Yhteiskunnallisen kehityksen ja alueiden resilienssin näkökulmasta hyvinvoinnin tasainen jakautuminen on äärimmäisen tärkeää näinä turbulentteina aikoina, jolloin polarisaatio nostaa päätään. EU-rahoitus on hyvin olennainen ja tärkeä osa alueellisen tasa-arvon toteuttamista Euroopassa ja meillä Suomessa. Rakennerahastoilla on kansallinen rooli erityisesti maakunnissa ja kunnissa, jotka ovat aluekehityksen ajureita. Kunnissa toteutetaan rakennerahastojen avulla merkittävä osuus Suomen aluepolitiikasta. Rahastojen toiminnassa painottuvat teemat kuten elinkeinotoiminnan kehittäminen tai työllisyyskysymykset ovat olennaisia myös palkansaajille. Erityisesti ES23
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==