Nousen ja sukellan syvemmälle, löydän sammaleisen painauman kahden kallionlohkareen välistä. Asetun istumaan pesän keskelle, ja annan ympäröivän matalan taajuuden kulkea lävitseni. Se on vielä vanhempi kuin kuusi, ja valaa hermostooni ymmärrystä jälleen erilaisesta kasvusta: sellaisesta, joka tapahtuu paineen alla. Kivi kannattelee valtavaa määrää erilaisia olentoja selässään, ja pusertuu niiden alla aina uudenlaisiksi molekyyliverkostoiksi. Joskus se halkeaa, kun kunnianhimoinen juuri tai peräänantamaton vesi työntyvät tarpeeksi pitkälle sen läpi; joskus se kuumenee niin paljon, että jotkin mineraalit tuhoutuvat ja toiset kirkastuvat läpinäkyviksi ja säkenöiviksi, kuljettamaan muinaista tietoa valkoisia suonia pitkin yhä laajemmalle metsän ytimeen ja laitamille. Sienten verkko imee sähköimpulsseja kristallisuonista ja vedestä ja kertoo puille mitä sai tietää. Kivelle puut ovat vapaita, samoin kuin me puille. Kivi painuu aina tiiviimmäksi elämän alla, sen kasvu on muodonmuutosta aina tehokkaammaksi virtapiiriksi. Puut saavat tavoitella taivasta ja muokata kiven haluamakseen. Jos kivi ja puu ovat eri mieltä, puu voittaa aina, vaikka kivi on tärkeämpi. Vai onko? "Ihminen voi ainoastaan teeskennellä, ettei kaikki vaikuta kaikkeen, ja etteikö luonnon tasapaino tai sen puute heijastaisi sisäiseen metsäämmekin." Vesi on vapainta, viisainta, ensimmäinen elämän merkki. Vesi virtaa kaiken läpi – puun ja kasvin, kiven, sienen, ihmisen, ja peilaa niitä omassa muodossaan. Siten vesi ei koskaan päätä itse muotoaan, tai virtaussuuntaansa. Kuu, tuuli ja maan muodot ohjaavat sitä. Ehkä se onkin kaikista riippuvaisin, vaikka kaikki riippuvat siitä? Entäpä tuuli? Vesi kuljettaa tuulta, niin myös aurinko, joka lämmittää sitä. Mutta välillä vesi peittää auringon taivaalla. Kaikki luonnossa on tiukasti yhteen kietoutuvaa, ja silti omaa luontoaan voimallisesti ilmaisevaa verkkoa. Kilpailu ja yhteistyö luovat liikettä, joka elämän ja kuoleman syklisyytenä rakentaa ekosysteemiä aina rikkaammaksi. Kilpailun ja yhteistyön tasapaino on jotain mitä koemme usein kaupungissakin. Onko ihmisen rakentama verkosto niin erilainen? Kilpailu kaupungin ja metsän välillä voimistuu, mutta entä yhteistyö? Jos puu ja ihminen ovat eri mieltä, ihminen aina voittaa. Mutta mitä syitä oikeastaan on erimielisyyteen? Ihminen voi ainoasHenrika Kurkimäen öljyvärimaalaus Näkijä. 61
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==