Kysymyksessä rakentaako Puskiaisten moottoritie vai eikö rakentaa, keskustelu poukkoilee ääripäiden välillä. Toisessa laidassa ovat moottoritien puolustajat ja toisella puolen luontoarvojen puolesta puhuvat moottoritien vastustajat. Molemmilta osapuolilta näyttää unohtuvan olennainen seikka eli se, että kyseinen metsäalue on pääsääntöisesti yksityisessä omistuksessa olevaa talousmetsää. Itse katselen Lempäälän pohjoisosan metsäaluetta Nurmen kylästä, Lempäälän eteläreunalta, johon asutus ensimmäisenä Pyhäjärven rannalle saapui. Talot rakennettiin hyvien viljelysmaiden äärelle, ja viimeistään isojaossa nyt keskustelun kohteena olleet metsät jaettiin talojen palstoiksi, pitkiksi ja kapeiksi tiluksiksi, jolloin kaikki saivat hyvää ja huonoa maata, yhtä lähelle ja yhtä kauas. Tilusrakenne on nyt nähtävissä vaikkapa peruskartalta etelästä pohjoiseen Pirkkalan rajalle kulkevine pitkine sarkoineen. Metsät ovat tuoneet tukea ja turvaa vuosisatojen ajan. Polttopuut ja rakennuspuut on haettu talojen metsistä. Riista on tuonut ruokaturvaa katovuosien sattuessa. Metsäteollisuuden myötä puuraaka-aineelle on tullut markkinahinta, jolla on rahoitettu elinkeinojen investointeja. Moottoritiekeskustelun velloessa kysymys siitä, mitä monasti jo ylisukupolvisesti metsänsä omistavat asiasta pohtivat, on siis unohtunut. Varmaankin joukossa on heitä, jotka haluavat realisoida maansa pikavoiton tapaan nopeasti toivoen kallista yritystonttia metsäänsä piirrettävään kaavaan. Uskon kuitenkin, että suurempi joukko on heitä, jotka haluavat jatkaa pitkäjänteistä metsätalouden harjoittamista. Heille metsällä on muitakin arvoja kuin nopea taloudellinen hyöty. Monet heistä metsästävät, retkeilevät, marjastavat ja sienestävät. Oma tupa tarvitsee polttopuut. Ja elämä saa metsästä turvaa yllätysten varalta, puukauppa on aina mahdollinen. Metsä uudistetaan ja seuraava metsänomistajasukupolvi saa nauttia samoista eduista. Luonnonsuojelu ja metsätalous asetetaan nykyään monasti vastakkain. Moottoritiekeskustelussa huomaammekin yllättäen näiden olevan samalla puolella. Olennainen yhdistävä tekijä on vastuu tulevaisuudesta ja tulevien sukupolvien mahdollisuudesta tehdä omat valintansa omassa ajassaan. Metsään rakennettu moottoritie on peruuttamaton tuho, jota ei saa korjattua, vaikka se osoittautuisikin joskus turhaksi työksi. Moottoritietä perustellaan kasvulla, nopeudella ja tehokkuudella ja etenkin turvallisuudella. Perusteluja kuunnellessani en voi olla pohtimatta sitä, milloin moottoritietä tai muuta vastaavaa on tarpeeksi. Montako moottoritietä lopulta on tarpeeksi? Varminta olisi varmaankin näillä perusteilla saman tien rakentaa jokaiselle autolle oma moottoritie. Onneksi tämä ei liene mahdollista. Ehkä parempi vaihtoehto on kuitenkin nostaa vähän jalkaa kaasupolkimelta. Näin ehtii paremmin reagoida edellä olevan kanssa-autoilijan jarrutukseen. Kasvua ainakin yleiseen hyvinvointiin saamme stressitason laskiessa ja tehokkuus työssäkin paranee. Ja nopeus riittää nyt jo varmasti, ainakin tämän keski-ikäisen kirjoittajan ohitse vilisevässä omassa elämässä. Mikko Tappura, MTT, metsätalousyrittäjä, Nurmen kylä Ylisukupolvista vastuuta moottoritien sijaan "Metsät ovat tuoneet tukea ja turvaa vuosisatojen ajan." Muinaismuistona suojeltu rajapyykki. Kuva: Johanna Raivio
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==