Jatkan rantaviivaa myötäillen kilpikaarnaisten mäntyjen ohi. Keväällä rantamatalikoilla paistattelee rupikonnia niin runsaasti, että kurnutus kuuluu polulle asti. Nyt on hiljaista. Kevätmuutolla levähtäneet vesilinnutkin ovat lähteneet eteenpäin tai piileksivät pesillään. Sitten huomaan vedessä pieniä varjoja. Tummat nutipäät vipeltävät auringonkirkastaman pohjaliejun päällä. Uusi konnasukupolvi on kehittymässä. Järven länsipään kuusikosta polku puikahtaa Pehkusuolle. Se on Pirkkalan suurin, lähes ojittamattomana säilynyt suo. Yhdessä Iso-Naistenjärven kanssa se muodostaa tärkeän osan seudullista ekologista pääverkostoa. Tupasvillat huojuvat tuulessa ja suopursut tuoksuvat. Kun laskeudun kontilleni pitkoksille, löydän etsimäni. Koristeellinen ja jännittävä kihokki on niin pieni, että nappaan siitä valokuvan. Kirkkaanpunaisia nystykarvoja ja niiden päissä kimaltavia pisaroita on helpompi tutkia kuvaa zoomaten. Voisin jatkaa polkua metsäautotien yli, jolloin pääsisin Kurikkakalliolle, mutta tästä käännyn kotiin. Kurikkakalliolla törmäävät muinainen eränkäyntialue ja kasvava Pirkkala. Alas kohti Jasperinojaa johtava polunhaara katkeaa siellä tylysti rakennustyömaahan ja tuleva teollisuusalue on piirretty haukkaamaan osan kalliosta. Toivon, että Kurikkakalliota tavoitteleva osa teollisuusalueesta ei koskaan toteudu! Metsälehmus valaisee vanhaa kuusikkoa Jaan retkeni useampaan osaan, koska en tahdo kiirehtiä paikasta toiseen. Haluan tutkia ja ihastella ympäristöäni rauhassa. Seuraava retkeni teen ystäväni kanssa Pulkajärvelle. Polkupyörät jätämme Keskisentien puomille ja jatkamme siitä jalan. Metsittyneen vanhan kaatopaikantien sivussa sammalenpeittämien betonitorvien kasa ja ruosteiset kemikaalitölkit muistuttaa ajasta, jolloin jätteet sysättiin metsään. Jos Puskiaisten moottoritie toteutuisi sitä ympäröivine yritysalueineen, mitä kaikkea saisimme silmillemme tästä ryteiköstä? Kun nousemme lähes umpeenkasvaneelta väylältä ylös rinteeseen, edessä humisee Pirkkalan ainoa Natura-alue, Pulkajärven vanha metsä. Tuore ja lehtomainen kangas yhdessä rauhaisan Pulkajärven kanssa muodostaa monimuotoisen ja monilajisen kokonaisuuden. Polku seurailee rauhoitusalueen rajaa eikä eroa voi olla huomaamatta. Natura-alueen puoli leviää varjoisana kätkönä, jossa järeät kuusenrungot nousevat syvänvihreästä sammalikosta korkeuksiin. Ystäväni ehdottaa välikahveja, joten istahdamme mättäälle evästelemään. Polulla ei hyttysistä ollut kiusaa, mutta tässä, vain muutaman metrin syrjässä, ympärillämme alkaa ininä. Saan silmiini peräti viisi linnunpönttöä - lintuharrastajat tietävät, mihin siivekkäät mielellään pesivät. Täällä Iso Naistenjärvellä on säilynyt erämainen tunnelman, vaikka se on lähellä asutusta ja suosittu retkikohde. Uusi moottoritieoikaisu tuhoaisi järven ja sen viereisen Pehkusuon rauhan ja katkaisisi tärkeän ekologisen yhteyden Kuva: Johanna Raivio 56
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==