Kello on 6.00, aamurutiineissa kestää noin puoli tuntia ja ne pysyvät suurin piirtein täysin samanlaisina maanantaista perjantaihin, vuoden ympäri. Sitten alkaa 40 minuutin kävely lukiolle. Heti astuessani ulos voin tuntea luonnon vaikutuksen aamuiseen väsymykseeni. Joinakin päivinä päässäni pyörii niin paljon asioita, että juuri ja juuri kiinnitän huomiota siihen, minne kävelen. Kuitenkin jokaiseen kuukauteen mahtuu niitäkin päiviä, kun kiinnitän huomiota niihin pieniin yksityiskohtiin, joista muodostuu ympärillämme oleva Suomen luonto. Luontoa ajatellessa mieleeni tulee kaksi eri tapaa, miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Ensimmäinen on luonnon tiedostamaton, mutta voimakas vaikutus fyysiseen ja henkiseen oloon. Vaikka ei tiedostaisi luonnon läsnäoloa ja sen vaikutusta jatkuvasti, huomaisi jokainen varmasti muutoksen, jos kaikki luonto korvattaisiin yhtäkkiä harmaalla kovalla betonilla ja tiilellä. Tutkimuksista voi helposti lukea kuinka luonto poistaa stressiä ja tekee hyvää, mutta hienointa on ehdottomasti se, kun tunnistaa itse sen yksilöllisen vaikutuksen omiin ajatuksiin ja kehoon. Pyrin kiireisimpinäkin päivinä muistuttamaan itselleni siitä, kuinka onnekas olen, jotta en alkaisi välinpitämättömäksi ja pitäisi asiaa itsestäänselvyytenä, jota luonto ei todellakaan ole. Toinen tapa millä luonto vaikuttaa elämässämme ovat asiat, joista olemme täysin tietoisia. Erityisesti tarkoitan luonnon teeskentelemätöntä kauneutta ja harmoniaa, jota minä ja monet tuntemani ihmiset pysähtyvät usein ihmettelemään. Suuret kokonaisuudet, kuten aamuiset järvimaisemat, pienet yksityiskohdat, kuten alkukesän kirkkaanvihreät kuusenkerkät, tai syksyllä ruskan värjäämät lehdet, sekä kaikki niiden väliltä ovat asioita, joihin kiinnittää toistuvasti huomiota. Monilla ikäisilläni on paljon erilaisia ongelmia ja ajatuksia, joiden takia arjessa luonnon ääreen pysähtyminen jää monesti hyvin vähäiseksi, ellei kokonaan pois. Huomaan tämän myös jatkuvasti itsestäni. Arvostukseni on valtava ja haluaisin myös auttaa muita ihmisiä ymmärtämään luonnon arvon. Tällä tavalla olisi myös helpompaa saada lisää ihmisiä mukaan luonnonsuojeluun ja varmistaa, että luonto todella pysyy ympärillämme. Suomen luonnosta on vaikeaa puhua ottamatta huomioon metsiä. Niitä nimittäin löytyy paljon. Vaikka suurin osa kulkemisesta tapahtuu teillä, niin sattuessani kulkemaan kävelylläni metsän poikki tai jos päätän muuten vain käväistä siellä, on vaikeaa olla huomaamatta hiljaisuutta, joka saa minutkin pois omista järkyttävää vauhtia kiitävistä ajatuksistani. Sellainen tekee hyvää jokaiselle, ei vain minunlaisilleni lukio-opiskelijoille.Metsästä lähteminen taas tuntuu siltä kuin lähtisi pois toisesta maailmasta. Kuitenkin jäljelle jää lohduttava tieto siitä, että metsä ei lähde minnekään ja sinne pääsee takaisin aina kun haluaa. Uskon, että suurin osa ihmisistä arvostaa metsiä, vaikka ne joillekin tuntuvat enemmän tai vähemmän etäisiltä. Suosittelen ja toivon lämpimästi, että muutkin, metsien arvostamisen lisäksi auttavat niiden suojelemisessa, jotta emme menetä sitä mittaamattoman arvokasta lahjaa mikä meille on annettu. Olli Syrjälä lukiolainen Lähiluonnon ja metsien voima arjessamme 53 Kristiina Mäkinen
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==