Luontoympäristöt, joihin kuuluvat muun muassa metsät, puistot ja vesistöalueet, tuottavat ihmisille monipuolisia vaikutuksia fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä terveyteen. Tieteellisesti asia voidaan ilmaista näin: luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista on vahvaa tutkimusnäyttöä (mm. Twohig-Bennett & Jones, 2018; Wilkie & Davinson, 2021). Suomalaisten luontosuhdetta käsittelevän väitöskirjan mukaan luontokokijoita voidaan jakaa eri ryhmiin sen mukaan, miten he kokevat luonnon ja siihen liittyvät vaikutukset itsessään. (Salonen & Kirves, 2016; Salonen, 2020). Kokijaryhmiä ovat elpyjät, tervehtyjät ja ristiriitaiset. Ensin mainitut kokevat luonnossa muun muassa rauhoittumista, rentoutumista, virkistymistä sekä mielialan ja keskittymiskyvyn kohenemista. Tervehtyjät kokevat luonnossa edellä kuvattujen lisäksi paranemisen kokemuksia, ja heille luonto on merkittävä osa omaa elämää ja terveyttä. Esimerkiksi kuvaus, jonka mukaan henkilö ei voisi elää ilman luontoa, on yksi esimerkki tervehtyjän kokemuksesta. Ristiriitaiset luontokokijat kokevat luonnossa myös elpyjien tapaan myönteisyyttä, mutta heillä on tämän lisäksi kielteisiä tuntemuksia, kuten esimerkiksi inhotusta, vierauden tunnetta ja pelkoa. Heillä on myös paljon esteitä sekä ehtoja, joiden pitää täyttyä, jotta luontokokemus voisi olla myönteinen. Esimerkiksi sään ja vuodenajan pitää olla heille täydellinen, eikä luonnossa saa olla heille epämiellyttäviä eläimiä. Käytännössä ristiriitaisesti luontoa kokeva ei välttämättä lähde ulos luontoon sadesäällä, hyttysaikaan tai pimeänä vuodenaikana. Uskomukset luontokokemusten taustalla Luontokokemusten ja koettujen vaikutusten taustalla on usein myös käsityksiä, asenteita ja uskomuksia, joista emme välttämättä ole tietoisia. Meillä suomalaisilla on tyypillisesti käsitys itsestämme metsäkansana, jolla on erityisen läheinen suhde metsiin. Koemme helposti luontosuhteemme vahvaksi, kun esimerkiksi istumme mökkilaiturilla saunan jälkeen, lenkkeilemme lähiluonnossa aurinkoisena päivänä ja lomailemme tuntureilla. Tällöinkin luontosuhteeseemme ja siihen liittyviin uskomuksiin voi kuitenkin liittyä ristiriitaa. Tärkeitä kysymyksiä, joita itselle voi esittää, ovatkin esimerkiksi; miten suhtaudun luontoon kuuluviin ja samalla mahdollisesti itselle epämiellyttäviin tai omia ihmiskeskeisiä tavoitteita häiritseviin piirteisiin? Vastaukset edellä kuvatun kaltaisiin kysymyksiin saattavat tuoda esille uskomuksia, joista ristiriitaisuus on löydettävissä. Vaikuttaakin siltä, että me metsäkansana itseämme pitävät suomalaiset olemme tiedostaen tai tiedostamatta hyväksyneet sen, että luonto ja metsät ovat pääosin ihmiskeskeisen hyväksikäytön väline ja resurssi. Tällöin käytännössä luonnolla itsellään on merkitystä vain silloin, kun siihen ei kohdistu erityistä taloudellista intressiä eikä se vaikuta vähentävän ihmiskeskeisiä hyväksikäytön tavoitteitamme. Suomalaisten ristiriitainen luontosuhde Kuvassa kirjoittaja Kirsi Salonen Kuva: Tiia Jyrkiäinen 50
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==