Epärealistinen vertailu vääristää hyötyjä Yleissuunnitelman laskelmat perustuvat vertailuvaihtoehtoon, jossa nykyiselle tielle ei tehtäisi mitään parannuksia. Tämä on kuitenkin epärealistinen pohja: jo YVA-vaiheessa mukana ollut metsäalueen säästävä vaihtoehto sisälsi hyviä toimenpiteitä nykyiselle tieosuudelle – liittymien pidentämistä, lisäkaistoja, meluntorjuntaa ja telematiikkaa. Sen kustannus olisi vain murto-osa moottoritien hinnasta. Tähän vaihtoehtoon kun lisätään kaikki YVA-vaiheen muiden vaihtoehtojen nykyisen tieosuuden parantamistoimet, niin ollaan realistisemmassa vertailuvaihtoehdossa. Lisäksi sekä Pirkkala että Tampere ovat lausunnoissaan todenneet, että ensisijaisena tulisi olla nykyisen väylän parantaminen. Tämä vaihtoehto on myöhemmässä suunnittelussa kuitenkin pudotettu pois ja sen on kerrottu erotettavan omaksi, vielä käynnistämättömäksi hankkeekseen. Kun hyöty–kustannuslaskelmat rakennetaan epärealistiselle vertailupohjalle, näyttää 256 miljoonan investointi kannattavalta. Todellisuudessa tilanne olisi hyvin toisenlainen, jos vertailuna käytettäisiin järkevintä vaihtoehtoa eli olemassa olevan tien parantamista yhdessä joukkoliikenteen kehittämisen kanssa - jossa onkin jo otettu merkittäviä askeleita. Ilmastohyödyt kääntyvät tappioksi Suunnitelmien mukaan hanke vähentäisi liikenteen päästöjä hieman, koska liikenne sujuvoituisi ja ajoajat pienenisivät muutaman minuutin. Tämä laskelma jättää kuitenkin huomioimatta olennaisen: rakentamisen päästöt ja luonto- ja yhteisvaikutukset. Uuden moottoritien rakentaminen kuluttaa valtavat määrät betonia, terästä, asfalttia ja maa-aineksia sekä työkoneiden polttoainetta. Rakentamisen on hankkeessa laskettu aiheuttavan niin suuret päästöt, että niitä kestää vuosikymmeniä “maksaa takaisin” liikenteen pieninä päästövähennyksinä. Rakentamisen materiaalimäärät ovat valtavat. YVA-selostuksen mukaan pelkästään väylien rakentamiseen louhittaisiin kivi- ja maa-aineksia saman verran kuin Gizan suureen pyramidiin – yhteen maailman seitsemästä ihmeestä. Kun mukaan lasketaan ratapiha ja muut LemPi-metsään suunnitellut hankkeet, kiviainesta riittäisi useamman “ihmeen” rakentamiseen. Pyramidit rakennettiin ikuisiksi – mutta Puskiaisten oikaisu tuhoaisi ikiaikaisen metsäalueen. Lisäksi uusi tielinjaus ja siihen kiinteästi kytkeytyvät maankäyttöhankkeet tuhoaisivat jopa 1500 hehtaaria yhtenäistä metsäaluetta ja heikentäisivät reunavaikutusten myötä yli 2000 hehtaarin alueella. Metsä on merkittävä hiilinielu ja hiilivarasto. Sen hävittäminen ei ole linjassa Suomen ilmastolain, EU:n ennallistamisasetuksen eikä Puskiaisten oikaisu – moottoritie luonnon kustannuksella Teksti: Teemu Hiltunen Valtatien 3 parantamishanke Lempäälän ja Pirkkalan välillä, tuttavallisemmin “Puskiaisten oikaisu”, on yksi Pirkanmaan lähihistorian pitkäikäisimmistä väylähankkeista. 2024 valmistuneen yleissuunnitelman mukaan Lempäälän Kuljusta vedettäisiin uusi, noin yhdeksän kilometrin moottoritie Pirkkalan Linnakallioon sekä rakennettaisiin uusi 2-kehä lentoaseman ja Sääksjärven välille. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on 256 miljoonaa euroa ja hyöty–kustannussuhteeksi on laskettu hieman yli kahden. Hanke on kirjattu maakuntakaavaan, ja sitä on valmisteltu vuosikymmeniä. Silti kokonaisuudesta puuttuu jotakin olennaista: realismi. Kun tarkastellaan suunnitelmien taustaoletuksia, ilmastovaikutuksia ja luontoarvoja, käy ilmi, että hanketta markkinoidaan virheellisin perustein. 44
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==