Tyypillisiä suomalaisten suurten metsien eläinlajeja ovat hirvi, näätä, metsäjänis, suuret petoeläimet, linnuista huuhkaja, metso ja metsälampien kaakkuri. Kuukkeli on jo hävinnyt Etelä-Suomesta, vaikka oli melko yleinen sata vuotta sitten. Riekolla on sama tilanne, soiden aggressiivinen ojitus ja metsitys on häätänyt riekon Pirkanmaalta sadassa vuodessa. Kasveissa reunavaikutus ilmenee selkeästi. Sammal, saniaiset ja liekokasvit tuhoutuvat parissa vuodessa. Lehtomaisilla, suotuisimmilla paikoilla vieraslaji jättipalsami saattaa levitä tiheiksi, tuhansien yksilöiden kasvustoiksi muutamassa vuodessa. Lupiini on mestari löytämään polkujen ja teiden varret, keskelle metsää se ei leviä. Puuvartisista kasveista terttuselja ja isotuomipihlaja sekä muutamat puutarhakasvit leviävät tehokkaasti marjoja syövien lintujen levittämänä. Lempäälässäkin ne parhaillaan syrjäyttävät kotovaraisia pensaita kuten pähkinäpensas. Sekä kasveissa että varsinkin eläimissä puhutaan generalistilajeista, jotka sopeutuvat monenlaisiin ympäristöihin ja yleensä lisääntyvät nopeasti. Kaupungistuneen, reunavaikutteisen luonnon tyyppieläimiä ovat rusakko, varislinnut, siili, supikoira, kettu ja metsäkauris. Huonolla tuurilla myös rotta, joka hyötyy mm. lintujen ruokinnasta. Spesialistilajit ovat vuosituhansien aikana sopeutuneet tietyn luontotyypin erityiseen ekologiseen lokeroon. Esimerkistä käy tietynlaisia lahoja kuusia ravintonaan käyttävä, huippuharvinainen korpikolva-kovakuoriainen. Kasveista metsien spesialisteina voisi pitää kämmeköitä kuten maariankämmekkä, valkolehdokki ja yövilkka, sekä monia lehtojen ja soiden kasveja kuten vaateliaat lehtojen kevätkukkijat näsiä ja imikkä ja korpisoiden alkuperäislajit juolukka, variksenmarja, suopursu ja muurain. Myös pikkuruinen, suloisesti kukkiva vanamo on merkki ”kunnon metsästä”, jossa kuuset ovat varttuneet rauhassa vuosikymmeniä. Mustikka runsasta satoa tuottavana ”marjakankaana” on metsien avainlaji, joka metsänkäsittelytavan ja maaston mukaan pärjää talousmetsissä joko huonosti tai hyvin. Lähdeluettelo: Peura, M., Bäck, J., Jokimäki, J., Kallio, K. P., Ketola, T., Laine, I., Lakka, H-K., Lehikoinen, A., Nieminen, T.M., Nieminen, M., Oksanen, E., Repo, A., Pappila, M. ja Kotiaho, J. S., 2022. Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, vesistöihin, ilmastoon, virkistyskäyttöön ja metsätuhoriskeihin. Suomen Luontopaneelin julkaisuja 1B/ 2022. Lyytimäki, J. (2022). Valeyön vaarat - Valosaaste on biologinen kaikensotkija. Tieteessä tapahtuu. https:// www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/2-2022/valeyon-vaaratvalosaaste-biologinen-kaikensotkija Toivon päättäjille ymmärrystä mahdollisimman ison metsäalueen yhtenäisenä säilyttämisen merkityksistä. Kymmenen yhden hehtaarin kokoista metsäsuikaletta on yhteensä kymmenen hehtaaria reunavaikutteista entistä metsää eli nolla hehtaaria ekologisesti tervettä ja kestävää luontoa. Tallatuilla poluilla ohikulkijoita väistellessä tuskin edes retkeilijä saa elvyttäviä luontokokemuksia enää? ELL Sirkka Pyhälä Kasvien, sienten ja eläinten lajisto muuttuu 5 39 Pimeässä metsässä luonnonrauha säilyy ja tähdet erottuvat. Kulkijan hetkellinen valo ei häiritse samalla tavalla, kuin jatkuva koko yön päällä oleva valaistus. Kuva: Nina V. Nygren
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==