LemPi-metsä ei ole kartan tyhjä tila Lempäälän ja Pirkkalan välissä. Se on Tampereen seudun suurin yhtenäinen metsäalue – monimuotoinen metsämanner, jossa talousmetsät kohtaavat vanhat kuusikot, ojittamattomat suot ja monet metsäjärvet ja -lammet. Se tarjoaa turvapaikan niin ihmisille kuin lukemattomille eläin-, kasvi-, sieni- ja jäkälälajeille. Se on lähiluontoa, jossa voi unohtaa kiireen ja tuntea metsän elvyttävän voiman. Tutkimukset ovat yksiselitteisiä: luonto laskee verenpainetta, lievittää stressiä ja suojaa masennukselta. Lähiluonto ei ole luksusta, vaan tasa-arvoa luovaa kansanterveyttä. Metsässä kävely on lääkettä, jota ei voi valmistaa laboratorioissa. LemPi-metsä on juuri tällainen lähimetsä kymmenilletuhansille kaupunkiseudun asukkaille. Samalla se on biologisesti korvaamaton. Muun muassa metso, monet pöllöt, hömötiaiset sekä ilves tarvitsevat sen metsiä. Suot, järvet ja yhtenäinen metsä ylläpitävät ekosysteemejä, joita muualla Pirkanmaalla on jo menetetty. Tätä kokonaisuutta ei voi korvata pirstaleisilla viherkaistoilla. Silti LemPi-metsää uhkaa lyhytnäköinen ja monella tapaa vahingollinen moottoritien uusi linjaus ja sen varaan suunniteltu massiivinen rakentaminen. Tie ja kaavoitus eivät toisi metsään vain asfalttia, terästä ja betonia, vaan myös tuhoisan reunavaikutuksen. Muuttuva pienilmasto ja kuivuva maaperä hävittäisivät herkän lajiston paljon "kehityksen" tieltä hakattavaa ja rakennettavaa aluetta laajemmin. Melu ja valosaaste karkottaisivat linnuston, ja ekologiset yhteydet katkeaisivat. Lopputulos olisi ”vankileirien saaristo”: sirpaleisia metsäsaarekkeita ilman toimivia yhteyksiä. On paradoksaalista, että samaan aikaan kun juhlapuheissa puhutaan ilmasto- ja luontotavoitteista, päätöksenteossa ollaan valmiita uhraamaan tuhansien hehtaarien hiilivarasto ja luonnon monimuotoisuus. Tämä paljastaa suomalaisen luontosuhteen ristiriidan: toisaalta kutsumme itseämme metsäkansaksi, mutta toisaalta näemme metsät lähinnä puukuutioina ja rakennusmaana – etenkin kasvavilla kaupunkiseuduilla, missä yhtenäisille luontoalueille olisi suuri tarve. Maakuntakaavoja voidaan muuttaa – ja niitä on muutettu monta kertaa, kun ymmärrys on lisääntynyt ja aiemmat suunnitelmat on todettu kestämättömiksi. Puskiaisten moottoritie kuuluu niihin hankkeisiin, jotka historian valossa olisi parempi jättää tekemättä. Ihmiset eivät muuta Pirkanmaalle moottoriteiden ja peltihallien takia, vaan metsien, järvien ja hyvän elinympäristön vuoksi. LemPi-metsä on Pirkanmaan sydän – luonnon ja ihmisten yhteinen turvapaikka. Sen säilyttäminen on investointi sekä monimuotoisuuteen että hyvinvointiin. Nyt on meidän aikamme valita: säilytämmekö LemPi-metsän – niin metsätalouden kuin luonnon ja siellä virkistyjien iloksi – vai annammeko sen tuhoutua. Meillä on yhä mahdollisuus tehdä päätös, josta tulevat sukupolvet kiittävät. LemPi-metsä on Pirkanmaan sydän Pääkirjoitus Teemu Hiltunen 3
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==