moottoritien pätkän vuoksi on silkkaa vandalismia, ja tietysti kaikkien Suomen, Pirkanmaan, Tampereen, Pirkkalan ja Lempäälän julkilausumien luonto- ja ilmastotavoitteiden vastaista toimintaa. "On jotakin hyvin kieroutunutta siinä asetelmassa, että luontoa pidetään ”arvokkaana” vain silloin, jos siinä esiintyy uhanalaisia ja lailla suojeltuja lajiesiintymiä tai luontokohteita." Aivan kuin valtaosa luonnosta olisi ”arvotonta” jakojäännöstä, jollei siinä esiinny tällaisia juridisia keihäänkärkiä, jotka on pakko ottaa huomioon suunnittelussa. Sitäkin perverssimpää tällainen luonnon arvottaminen lakipykälien kautta on, kun tietää, että suomalainen luonnonsuojelulainsäädäntö on erittäin heikkoa ja puutteellista suojelemaan edes niitä uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä. Helposti saavutettavalla lähivirkistysalueella on liikuntaan ja luonnossa liikkumiseen houkuttelevana suuri merkitys kansanterveydelle ja sitä kautta suuri taloudellinenkin arvo. Tätäkin suurempi merkitys näillä alueilla on ihmisten yleisen elinvoimaisuuden, hyvinvoinnin ja elämän laadun kannalta. Eivät ihmiset halua asua Pirkkalassa ja Lempäälässä moottoriteiden ja peltihallien vuoksi, vaan vihreän viihtyisän ympäristön ja hyvien ulkoilumahdollisuuksien vuoksi. Eivät ihmiset halua ulkoilla moottoritien melussa eivätkä juosta, hiihtää tai kävellä pitkin moottoriteiden varsia ja tehdashallien väliin jääviä kapeita viherkäytäviä. Rakennetuilta betonilla ja asfaltilla peitetyiltä alueilta metsäluonto ja muukin luonto väistyy tietysti kokonaan, sataprosenttisesti. Liikenteen ja rakentamisen vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu pelkkään rakennettuun pinta-alaan. Ne ulottuvat paljon laajemmalle ympäröivään metsään reunavaikutusten, valo- ja pienilmasto-olojen ja vesitalouden muutosten, häiriön sekä autojen ja rakennusten ikkunoiden aiheuttamien eläinten kuolemisten seurauksena. 27
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==