Pienen pieniä sammakkolapsia loikkii sinne tänne polulla. Poika varoo astumasta niiden päälle samalla, kun yrittää napata Pokémonia kiinni. Kiertelemme Kortejärven rantaa kesäauringon paisteessa. Hyttysiä ei juuri ole, järvellä uiskentelee ehkä kuikka. En itse ole kovin hyvä tunnistamaan luonnon moninaisia eliölajeja, mutta onneksi sitä varten on kehitetty kännykkäsovelluksia, kuten iNaturalist ja Muuttolintujen kevät. Ja onneksi on Luontoliiton ja muiden luontojärjestöjen asiantuntevia kartoittajia, jotka tekevät erittäin tärkeää työtä luontoarvojen säilyttämisen puolesta. Poikakin osaa jo sujuvasti käyttää iNaturalistia siinä missä Pokèmon Go:takin. Kortejärven rannalla ymmärtää, mitä tarkoittaa lähiluonto parhaimmillaan: rauhaa, tilaa, elämää ja lapsen ihmettelyä. Samalla ymmärtää, miten helposti tämä kaikki voisi kadota. LemPi-metsä on paikka, jossa kaupunki ja erämaa vielä kohtaavat. Se on myös paikka, jossa päätökset tulevien vuosien aikana ratkaisevat, säilyykö tämä yhteys vai katkeaako se lopullisesti. Tunnetut ja uudet arvot täydentävät toisiaan Vuoden 2014 Lempäälän arvokkaiden luontokohteiden kartoitus tunnisti uhan alla olevan LemPi-metsän poikkeuksellisen merkityksen. Alueella sijaitsee lähes puolet kunnan monibiotoopeista ja vanhoista metsäkohteista sekä kaksi viidestä arvokkaaksi luokitellusta suoalueesta. Tämä on harvinaisen suuri osuus koko kunnan luontoarvoista. Kartoituksesta puuttuu kuitenkin useita arvokkaita alueita, kuten Pikku Rajajärven ja Rajajärven suoalueet, mikä nostaa arvokkaiden kohteiden osuutta entisestään. Viime vuosina Luontoliiton metsäryhmä on syventänyt kuvaa alueen arvosta, erityisesti Lempäälän seurakunnan laajoilla mailla. Selvityksissä on tunnistettu kirjo METSOsuojeluohjelman kriteerit täyttäviä metsiä: ojittamattomia sekä vanhoista ojituksista ennallistuneita ja uhanalaisia korpia, puroja, lehtoja sekä vanhan metsän piirteitä omaavia kangasmetsiä. Monimuotoinen maisema ja ekosysteemit LemPi-metsän Lempäälän puoli on monimuotoinen ja kerroksellinen. Vanhoja kuusikoita ja lehtomaisia metsiköitä täydentävät luonnontilaiset rämeet ja korvet, siirtolohkareiset kalliometsät sekä pienvesien ja soiden muodostama mosaiikki. Tämä vaihtelevuus tekee alueesta biologisesti arvokkaan ja virkistyskäytössä monipuolisen. Alueella on paljon myös talousmetsiä, joilla on myös merkittävä rooli ekologisten yhteyksien turvaamisessa. Metsä kasvaa takaisin, ellei sitä peitetä asfaltilla, betonilla ja teräksellä. Jatkuvapeitteinen kasvatus avohakkuiden sijaan olisi monesti myös taloudellisesti kannattavampaa, mutta LemPi-metsässä yhä puustosta paljaita aukkoja näkee. Ihmiselle metsä tarjoaa rauhoittumista ja tutkimista ja ihastelun aiheita. Sekä tietenkin marja- ja sienisatoa. Luontokokemusta ei voi korvata valaistuilla pururatamaisilla lenkkipoluilla, joita kunta alueelle kaavoituksen ja väylien viereen ja sekaan on visioinut. Pirstoutuminen on suurin uhka LemPi-metsän suurin vahvuus on sen laajuus ja yhtenäisyys. Väylä- ja kaavoitushankkeet sekä ratapihasuunnitelmat uhkaisivat tätä perustaa suurella alueella Lempäälän puolella. Alue pirstoutuisi pieniksi palasiksi, jolloin luontoarvot heikkenisivät laajalla alueella. Ekologiset yhteydet katkeaisivat tai kapenisivat toimimattomiksi, eristäen lajien elinympäristöt toisistaan. Reunavaikutus – melun, valon ja kulumisen vaikutus – ulottuisi syvälle metsäsaarekkeisiin. Lisääntyvän valosaasteen haitalliset vaikutukset hyönteisiin ja lintuihin jo tunnetaan. Lajit, jotka tarvitsevat laajoja yhtenäisiä elinalueita, kärsisivät erityisesti. Myös ihmisen virkistyskäyttö kärsisi kovan kolauksen. Lempäälän kunta on vielä 2017 todennut päättäessään evätä Ammejärven seudulle suunnitellun louhoksen ympäristöluvan, että tämä laaja metsäalue palvelee koko Tampereen kaupunkiseudun virkistysaluetarpeita. Nyt kunta olisi kuitenkin kaavoittamassa n. 500 hehtaaria 19
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==