Aika ajoin kuulee väitteen, että Lempäälän ja Pirkkalan välinen metsä joutaa moottoritien ja rakentamisen alle, koska se on vain talousmetsää. Luontoarvojen kannalta asia on juuri päinvastoin. Väylä- ja kaavoitushankkeet ovat erityisen huono ratkaisu juuri LemPi-metsään, sillä alueella on kymmeniä uhanalaisia lajeja sekä EU-direktiivein suojattuja lajeja. Näistä yhden ison ryhmän muodostavat linnut. - Tältä istumalta sanoisin, että vastaavaa, linnustoltaan yhtä monipuolista aluetta ei Tampereen lähiseudulla ole, toteaa Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen suojeluvastaava Jukka T. Helin. Helin kertoo, että LemPi-metsässä on havaittu kaikkiaan 78 lintulajia, joista 72 on siellä pesiviä lajeja. Vertailukohdiksi Helin ottaa Kintulammin laajan luonnonsuojelualueen ja Kauppi-Niihaman alueen. - Esimerkiksi metsokanta on LemPi-metsässä suurempi kuin Kintulammilla. Kauppi-Niihama taas on alueena paljon pienempi, vain noin 800 ha. LemPi-metsän pinta-ala nousee tuhansiin hehtaareihin. Yhtenäistä metsää löytyy reilut 4000–6000 hehtaaria laskutavasta riippuen. EU-direktiiviin kuuluvien kanalintujen pesinnän kannalta merkittävää onkin juuri alueen laajuus ja yhtenäisyys. Toinen lajiston rikkauteen vaikuttava seikka on biotooppien monipuolisuus: LemPimetsästä löytyy yhdistelmä soita, metsäjärviä ja vanhaa metsää, joita talousmetsäkäytössä olevat alueet yhdistävät. Lisäksi metsän kaakkoiskulmaan liittyvillä peltoalueilla elää monipuolinen peltolinnusto, johon myös kohdistuu huoli väylähankkeen vaikutuksista. Metson pesintä paljastaa alueen luontoarvot Alueellisesti uhanalainen metso on EU:n lintudirektiivin tiukkaa suojelua nauttiva laji. Metso on Etelä-Suomessa harvinaistunut, koska riittävän laadukkaita elinympäristöjä on jäljellä vähän. Helinin mukaan LemPi-metsän metsokanta on Etelä-Suomen oloissa poikkeuksellisen runsas. - Pesiviä pareja on muiden havaintojen ohessa havaittu viisi, kolme Lempäälän ja kaksi Pirkkalan puolella. Metsohan on indikaattorilaji, eli se osoittaa alueen hyvyyttä. Metsolle otollisia, hyviä soidinalueita ovat laajat ja rauhalliset, vanhaa metsää ja soita sisältävät alueet, sillä laji sopeutuu huonosti kehnompiin olosuhteisiin. Metso onkin myös Pirkanmaalla vähentynyt metsien pirstoutumisen ja asutuksen lisääntymisen myötä. Ahtaalle joutuneen lajin kanta pienenee ja pesimätulos huononee. - Yksi merkki metson ahdingosta ovat ns. hullut metsot. Kun ne eivät löydä soidinkumppania, ne alkavat lähestyä ihmistä. Niitä on nykyään naaraissakin, ennen ne olivat yleensä vain koirasmetsoja. Uhanalaiset lajit vaativat vanhaa metsää LemPi-metsässä elää monipuolinen vanhoihin metsiin erikoistunut lajisto. Näitä ovat muun muassa hömötiainen, töyhtötiainen, kuusitiainen, puukiipijä, idänuunilintu ja pikkusieppo. Useimmat näistä lajeista ovat Pirkanmaalla vähälukuisia ja hömötiainen on koko Suomessa erittäin uhanalainen. - Jotkut lajit, kuten peippo, menestyvät 13 Töyhtötiaisen uhanlaisuusluokitus on kymmenen viimeisen vuoden aikana tipahtanut elinvoimaisesta vaarantuneeksi. Kuva: Tuulia Aho
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==