vaan kosteutta, varjoa ja hiljaisuutta. Ja ennen kaikkea kosteassa paikassa yli kaksikymmentä vuotta maassa lahonnutta puunrunkoa. Lahokaviosammal on lahopuuhabitaattien erikoistunut asukas, joka tarvitsee vanhan metsän rauhaa selviytyäkseen. Se kasvaa kosteilla, varjossa maatuvilla puiden rungoilla, joskus koivuilla mutta pääsääntöisesti kuusilahopuulla. Laji ei viihdy kuivassa, pirstoutuneessa tai käsitellyssä metsässä, eikä se siedä suuria muutoksia ympäristössään. LemPi-metsässä tätä vaateliasta sammallajia on löydetty useasta paikasta, esimerkiksi Kaitajärven itäpuolelta ja kuntarajan eteläpuolelta. Lahokaviosammalta kasvaa varjoisilla rinteillä, joilla järeät puut ovat saaneet kaatua ja lahota rauhassa. Rajajärven ja Pikkurajajärven itäpuolelta on löytynyt lisää esiintymiä, alueilta, joissa lehtipuuvaltaisuus, lahopuun määrä ja ilmankosteus muodostavat juuri oikean mikroilmaston lajin elämälle. Luontoliiton kartoituksessa mainitaan lisäksi useita esiintymiä Lempäälän Isonkivenmaan vanhoissa metsissä. Alueilla, jotka uhkaavat jäädä teollisuusalueiden alle. Sirolampikorento Sirolampikorento on yksi Suomen harvinaisimmista sudenkorennoista. Se viihtyy vain kirkasvetisillä, rehevillä mutta ei umpeenkasvaneilla lammilla, joissa kasvaa runsaasti lumpeita ja muita kelluslehtisiä vesikasveja. Veden on oltava puhdasta, pohjan pehmeää ja häiriön vähäistä. LemPi-metsässä sirolampikorentoa esiintyy ainakin Kortejärvellä, Matojärvellä ja Pikkurajajärvellä. Kortejärvi on erityisen arvokas, siellä elävät sekä sirolampi- että lummelampikorento, hieman yleisempi mutta myös olosuhteiltaan vaativa laji. Lummelampikorento esiintyy myös Keskisenjärvellä ja Kaitajärvellä. Sudenkorennot ovat petohyönteisiä ja elinympäristönsä ilmentäjiä. Ne kertovat vesistön tilasta tarkemmin kuin silmä näkee. Harvinainen ja rauhoitettu sirolampikorento pysyy vain siellä, missä luonto on vielä tasapainossa ja missä vesi, ranta ja metsä elävät samassa rytmissä. Jarno Lipponen, luonto-ohjaaja opiskelija Raidankeuhkojäkälä on niin sanottu indikaattorilaji: se tarvitsee puhtaan ilman, lehtomaisen varjostavan metsän sekä kasvualustaksi sopivia lehtipuita, haapaa tai raitaa. Kuivana aikana jäkälä on harmaa ja huomaamaton, mutta syksyn kosteus saa sen hehkumaan vihreänä. Kuva: Johanna Raivio 11
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==