Kasvin voi löytää LemPi-metsän lehtolaikuista: ravinteisista, kosteahkoista metsän notkelmista ja puronvarsista, joissa lehtipuut, kuten metsälehmus ja haapa, luovat hajavaloa ja pehmeän kasvualustan. Vaikka kevätlinnunherne ei ole äärimmäisen harvinainen, se on vaatelias ympäristönsä suhteen. Kevätlinnunherneen voi tunnistaa pariliuskaisten lehtiensä ja kaartuvien kukkavarsien perusteella. Kukat ovat roosasta sinivioletteihin vivahtavia, joskus kaksivärisiäkin, ja muistuttavat pieniä herneenkukkia. Laji ei tuoksu voimakkaasti, mutta sen aikainen kukinta ja viehkeä ulkonäkö tekevät siitä helposti mieleen jäävän. Raidankeuhkojäkälä Raidankeuhkojäkälän voi löytää vasta, kun pysähtyy. Sen leveät, lehtimäiset, hieman kurttuiset lapaosat sulautuvat puunrunkoon kuin haalistunut kartta. Mutta kun sen näkee, ymmärtää, että on tullut vanhaan metsään, sellaiseen, jossa aika on saanut kulua rauhassa. Raidankeuhkojäkälä luokitellaan kategoriaan “silmälläpidettävä” suuressa osassa maata, ja on edelleen uhanalainen eteläisimmässä Suomessa. Raidankeuhkojäkälä on niin sanottu indikaattorilaji: se tarvitsee puhtaan ilman, lehtomaisen varjostavan metsän ja vanhojen lehtipuiden rungoille aikaa kasvaa. Se ei siedä jatkuvaa kuivuutta, hakkuita eikä ilman saasteita. Laji voi elää jopa satoja vuosia samalla rungolla, jos sen annetaan olla. Raidankeuhkojäkälää on löytynyt mm LemPi-metsän Pulkajärven ympäristöstä. Raidankeuhkojäkälä on saanut nimensä ihmisen keuhkoja muistuttavasta muodostaan, eikä vertaus ole vain visuaalinen. Sitä on ennen vanhaan käytetty jopa rohtona keuhkosairauksiin. Nykyään se kertoo ennen kaikkea metsän hengityksestä. Siitä, että metsä saa elää omassa rytmissään, ilman jatkuvaa häiriötä. Lahokaviosammal Lahokaviosammalen löytää vain harva, ei siksi, että se olisi äärimmäisen harvinainen, vaan koska se on pieni, huomaamaton ja kasvaa paikoissa, joihin harva vilkaisee. Tämä laji ei etsi valoa tai ääntä, Ravinteista lehtomaista maaperää tarvitseva kevätlinnunherne on vaatelias laji, mutta LemPi- metsästä sille löytyy lukuisia soveltuvia kasvupaikkoja. Lehdot ovat Suomessa uhanalainen luontotyyppi, minkä vuoksi LemPi-metsä lehtolaikkuineen ei ole ns. “tavallista talousmetsää” vaikka osa alueesta onkin metsätalouskäytössä. 10 Johanna Raivio
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==