LÄHEIS- JA OMAISHOIDON SUURTA KUVAA ei hahmoteta ja kehittämistoimet ovat jääneet pirstaleisiksi. Hoito- ja hoivastrategiat puuttuvat kansallisesti ja hyvinvointialueilta. Omaishoitoyhteisönä vaikutamme strategioiden aikaansaamiseksi. Bruttokansantuote ei mittaa läheis- ja omaishoidon arvoa, vaikka mikään sote-järjestelmä tai yhteiskunta ei toimi ilman läheisten ja omaisten panosta. Talousmittarit tavoittavat kapeasti hoidon vaihtoehtoiskustannukset, mutta päättäjät eivät aina niitäkään ymmärrä. Omaishoitoyhteisönä välitämme tietoa vaihtoehtoiskustannuksista. Suuri osa läheis- ja omaishoidon kustannuksista on epäsuoria. Ne iskevät rankimmin pienituloisiin erityislasten vanhempiin tai työikäisiin hoivavastuita ottaviin silloin, kun työura hoivan vuoksi kapenee tai katkeaa ja ansiotulot pienenevät tai jäävät saamatta. Osa ajautuu suoranaiseen köyhyyteen, joka jatkuu vielä eläkeiässäkin. Omaishoitoyhteisönä ajamme muutoksia työlainsäädäntöön sekä ansiomenetysten kompensointia ja eläketurvan varmistamista. HOIVA ON MITÄ SUURIMMASSA MÄÄRIN tasa-arvon kysymys, koska naiset ottavat miehiä useammin läheis- ja omaishoitotehtäviä. Omaishoitoyhteisönä korostamme sukupuolten taloudellista tasa-arvoa. Osa – naisista ja miehistä – ei voi valita omaishoitajuutta, vaan joutuu siihen. Yhä useammin syynä on se, että sopivia – julkisen järjestämiä ja kohtuuhintaisia – palveluita ei ole tarjolla tai niiden saatavuus on heikentynyt. Monilla ei ole varaa ostaa yksityisiä palveluita. Omaishoitoyhteisönä painotamme omaishoidon olevan sosiaalinen riski. Tarvitaan tässä ajassa toimivia sosiaaliturva- ja työlainsäädäntöuudistuksia. PUHUMME USEIN LÄHEIS- JA OMAISHOIDON ONGELMISTA – palveluvajeista, hoitajan terveyshaasteista ja uupumisesta, vaikka valtaosa kokee myös myönteisiä tunteita ja merkityksellisyyttä tehtävässään. Omaishoitoyhteisönä teemme näkyväksi ongelmia, koska se on edunvalvontatehtävämme. Mutta olemme mukana myös kehittämässä ratkaisuja. Ongelmia on runsaasti: muun muassa taistelu asiakasmaksujen kohtuullistamiseksi tai ikäväksi koettu viranhaltijoiden käytös. Omaishoidon edellytyksiä heikentävät erityisesti puuttuvat palvelut läheiselle ja omaishoitajan riittämätön ohjaus palveluiden käyttöön. Vapaapäivien järjestymisessä on haasteita. Ongelmat heikentävät läheis- ja omaishoitajien hyvinvointia, joka on kuitenkin edellytys omaishoidon jatkumiselle pidempään. Kukaan ei saa kaatua hoivataakan alle. Kysymys on arvovalinnoista. Omaishoitajalla on itsemääräämisoikeus, jota tulee kunnioittaa. Omaishoitajaa pitää tukea vaikeissa tilanteissa– esimerkiksi silloin, kun omaishoito ei enää onnistu kotona tai kun omaishoitaja on luopumisen äärellä saattohoitamassa läheistään. Usein kuulemme, että omaishoitaja jää sivuun. Yleensä tarkastellaan hoidettavan henkilön tarpeita. Meillä omaishoitoyhteisössä omaishoitaja on keskiössä. Näin pitää olla muutoinkin. Yhdessä olemme enemmän! ● Läheis- ja omaishoitajien tukeminen on arvovalinta Sari-Minna Tervonen Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja pääkirjoitus 5 #OMAISHOITO LÄHELLÄ 4/2025
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==