Kun pintahermostus iski Hanna Jensen kolumni TUNNISTATKO LÄHEISENÄ ILMIÖN, jota kutsun pintahermostuneisuudeksi? Se on tila, joka alkaa yleensä yllättävästä käänteestä omaishoitajan arjessa. Lisäisin ilmiöön vielä onnettomuusherkkyyden. Se seuraa välillä pintahermostuneisuutta. Silloin tunnen itseni kehollisesti heikoksi ja tumpeloksi: pelkään, että kompastun omiin jalkoihini, telon itseni oviin ja sekoilen sanoissani. ”Olin yhtäkkiä ulkokehällä ja puhelimitse saadun tiedon varassa.” HILJATTAIN TILA ISKI PÄÄLLE, kun olin ollut kuukauden ajan etäläheisenä äidilleni. Siinä missä kymmenen vuotta aiemmin olin hoitanut kaikki hänen asiansa ja tunsin hänen omaisuutensa jokaisen tavaran, olin yhtäkkiä ulkokehällä ja puhelimitse saadun tiedon varassa. Keskustelin puhelimitse äitini yleisestä voinnista ja mielialasta hoivakodin hoitajan kanssa, kun tämä sanoi, että äidilläni voisi olla hoivakodissa vähän enemmän vaatteita. Itse asiassa tarvittiin mukavampia kenkiä, uusia alusvaatteita, hiukan isompia housuja. Terästäydyin ja pintahermostuin. Olin 3000 kilometrin päässä. Mistä hankkisin hänelle vaatteet? Millä tavalla ostaisin oikean kokoiset rintaliivit? Keneltä pyytäisin apua? Pintahermostumiseen sekoittui pientä ahdistusta. Mutta pari tuntia teki mielelle ihmeitä. Ehkä tästä selvittäisiin. Iltapäivään mennessä olin innostunut: lähipiiri tarjosi apua! Ystävä ilmoitti lähtevänsä mielellään kaupoille, ja tyttäreni tutki jo netissä tarjontaa. SITTEN LAITOIN VIESTIÄ hoivakotiin. Voisitteko ottaa äidistä mitat? Parin tunnin päästä tuli tekstiviesti: mitat otettu. ”Juuri tätä ihanaa arjen sekoilua elämä on.” ”Vyötärö 205 cm ja rinnanympärys 204 cm.” Tuijotin viestiä. ”Siis ihanko oikeasti vyötärö kaksi metriä? Voihan se tietenkin olla mahdollista, jos teillä on ollut jotenkin erityisen hyvää ruokaa viime aikoina!” Puhelin piippasi. ”Nyt alkoi epäilyttää. Otan mitat uudestaan.” Viiden minuutin päästä sain mitat uudestaan. Molemmista oli pudonnut metri. Nauroin kadulla ääneen. Juuri tätä ihanaa arjen sekoilua elämä on. Välillä pintahermostuneisuutta ja säätämistä ja välillä asioiden järjestymisestä nousevaa huojennusta. Illalla kahdeksaan mennessä olin tilannut netistä mukavia vaatteita ja suomalaisesta sukkatehtaasta kiristämättömiä sukkia. Pintahermostuneisuus oli poissa. ● Kirjoittaja on logoterapeutti LIF®, vapaa kirjoittaja ja kahden autismikirjolla olevan pojan kummitäti, joka huolehtii muistisairaasta äidistään. 31 LÄHELLÄ 2/2025
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==