puheenvuoro Kristiina Hanhirova 23 #OMAISHOITO LÄHELLÄ 4/2025 kauniita hyvästejä, mutta hoitaja halusi välttämättä laittaa happiviikset aina uudelleen. Ilmeisesti siksi, että paikalla ei ollut lääkäriä, joka olisi voinut todeta kuoleman. Piti odottaa aamuun. Mieheni sairasti lähes kaksi vuosikymmentä. Kun hän tapaturman seurauksena kaatui, loukkaantui pahasti ja sai vakavan aivovamman, en saanut suoria vastauksia kyselyistäni huolimatta. Parin päivän kuluttua hänet siirrettiin yliopistosairaalasta toisen sairaalan kuntoutusosastolle. Tajunnantaso heitteli eikä hän pystynyt nielemään. Kuntoutusosastolla nesteytys oli lopetettu. Osaston lääkäri kertoi, että he eivät pysty tekemään enempää ja sisäisiä verenvuotoja on tullut lisää. Kysyin, tarkoittaako tämä nyt saattohoitoa. Hämmentyneenä lääkäri kiersi asian ja totesi, että tämä ei ole sellainen osasto. Eikä totisesti ollut. Seurasi tuskaisia päiviä ja öitä puutteellisen kipulääkityksen vuoksi. Ei otettu huomioon sairaushistoriaa esimerkiksi kipu- klinikan potilaana. Piti aina erikseen taivutella hoitajia soittamaan päivystävälle lääkärille. Kaksi viikkoa tapaturman jälkeen mieheni sai rauhan. Omaiset eivät. En syytä osaston lääkäreitä tai hoitajia. Heillä ei ollut resursseja eikä osaamista tällaiseen. Heidän työnsä on saada mummot jalkeille. Tilanne oli kaikille ikävä. Syytän käytäntöä. Oli väärin siirtää kuoleva potilas ihan väärään paikkaan. Suurin virhe tapahtui siinä, että ei osattu tai uskallettu puhua kuolemasta, vaikka toivoa ei ollut. Yksittäisten hoitajien kanssa se onnistui pitkinä öinä, mutta ei juurikaan vaikuttanut hoitoprotokollaan. Sen sijaan, että meitä olisi valmisteltu ja tuettu raastavassa tilanteessa, toimittiin ikään kuin eri todellisuudessa. Jos on työikäinen parantumattomasti sairas, saattohoito järjestetään useimmiten ihan mallikkaasti. Tai jos pitkän sairastamisen jälkeen elämä hiipuu ennusteiden mukaisesti. Mutta kun vanha monisairas ihminen esimerkiksi kaatuu pahasti tai heikentyy infektion vuoksi, ei hänelle tai omaisille välttämättä kerrota, että tämä on nyt menoa, vaan jatketaan “kuntoutusta” kuolemaan asti. Katsaus aiheesta tehtyyn kansainväliseen tutkimusmateriaaliin osoittaa, että kipu ja palliatiivinen tarve iäkkäillä potilailla tunnistetaan usein huonosti ja riippuu paikasta. Suomessa meillä on palvelujärjestelmässä rakenteet saattohoitoon, mutta käytännössä toteutus vaihtelee. Siihen vaikuttaa muun muassa se, että usein palliatiivinen tarve tulee esiin vasta hyvin lähellä kuolemaa, jolloin pitäisi pystyä tekemään joustavasti hoitopäätöksiä. Suomen ehkä tunnetuin saattohoidon asiantuntija, Terhokodin entinen johtaja Juha Hänninen on puhunut aiheesta eläkkeelle jäämisensä jälkeen. Apu-lehden haastattelussa (26.2.2018) hän piti kroonisesti sairaiden siirtämistä kuntoutusosastoille terveydenhoidon huijauksena. “Ne ovat osastoja, joissa ei ole aikomustakaan tehdä kuntoutusta. On kuitenkin kivempi sanoa niin, kuin että potilaat siirretään odottamaan kuolemaa.” Hännisen mukaan kysymys on lääkäreiden osaamisesta, asenteista ja kulttuuristamme. Toisessa haastattelussa (Seura 8.11.2020) hän näkee saattohoidon ennen kaikkea vanhustenhuollon ongelmana, koska saattohoito ei Suomessa tavoita kuin osan kuolevista. Asioiden muuttaminen ei voi olla rahasta kiinni. Päinvastoin, kun ei tarvitsisi tehdä turhia toimenpiteitä tai lääkitä turhaan, säästyisi työtä ja rahaa. Yleinen vastaus hoitohenkilökunnalta on, että omaiset vaativat hoitoa eivätkä ymmärrä tosiasioita. Entä jos käytettäisiin vähän aikaa asian selittämiseen ja kerrottaisiin, miten prosessi menee? Eli miksi ei pidä enää syöttää tai nesteyttää, antaa antibiootteja, elvyttää tai siirtyä tehohoitoon. Omaishoitajat ovat tavallista enemmän perillä asioista ja osaavat myös kyseenalaistaa hoitoa, mutta on kohtuutonta jättää vastuu saattohoidon järjestämisestä omaisille. On voitava luottaa järjestelmään ja siihen, että asiat menevät oikein. Loppupeleissä tarvitaan vain asianmukainen ympäristö ja rauha keskittyä yhteen elämän tärkeimpään tapahtumaan. ● Kirjoittaja on journalisti, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja entinen omaishoitaja.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==