hyvä kuolema kehottaa valmistautumaan tulevaan keskustelemalla: miten huolehdimme toisistamme tai itsestämme, jos jotain tapahtuisi ja tilanne muuttuisi. ”Kyseessä voi olla myös lapsi, joka tarvitsee huolenpitoa nyt ja jatkossa. Kun etukäteen selvitetään toiveita, kulloinenkin muutos on helpompi kohdata.” Omat hautajaisensakin voi suunnitella etukäteen: millaiset toivoisi niiden olevan ja mitä virsiä laulettavan. ”Hautajaiset liittyvät elettyyn elämään. Kun puhuu omasta kuolemastaan, toisellakin on siitä lupa puhua. Lapset on hyvä ottaa keskusteluun ja pienetkin lapset myös hautajaisiin mukaan. Heiltä ei saa kuolemaa eikä surua piilottaa.” Vanhemmat ovat tärkeässä roolissa siinä, miten lapsen surulle annetaan tilaa ja miten kuolemasta kerrotaan hänelle kehitystasoonsa nähden. Perheen ulkopuolinen aikuinen voi olla vastaamassa lasten kysymyksiin. Tukiverkkoja tarvitaan kannattelemaan silloin, jos perheestä kuolee toinen vanhempi: arjen on jatkuttava, pyykit on pestävä ja ruokaa on saatava. Kuolema on yhteisöllinen kokemus Hintikan mukaan kuolemasta on tullut meille tabu verrattain lyhyen ajan sisällä. ”Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten osasimme suhtautua sekä läheisten että omaan kuolemaan osana elämää. On surullista, että kuolema on vieraannutettu elämästä.” Kuolema on ollut ihmiskunnan historiassa yhteisöllinen asia. Hintikka toteaa, että tilanne on muuttunut minäkeskeisessä maailmassa, jossa asiat hahmotetaan yksilöstä käsin. Vahvan yksityisyyden lisäksi vallalla on ikuisen nuoruuden kulttuuri. ”Kuoleva ihminen on ollut osa yhteisöä, joka on kannatellut kuoleman hetkellä. Yhdessä sureminen on ollut luonnollista.” Usein käytännön syistä sairas läheinen siirretään arjen piiristä esimerkiksi sairaalaan – harvoin enää kuollaan kotona eikä läheisen vierellä olla kuoleman hetkellä. Näitä mahdollisuuksia olisi hyvä vaalia. Siksi hautajaiset ovat tärkeitä: tiedostamattomat tunteetkin voi kokea yhdessä saattoväen kanssa. Hintikan mukaan tunteiden kirjo yltää surusta ja ikävästä jopa kiukkuun ja raivoon sekä toisaalta helpotukseen ja kiitollisuuteen siitä, että läheinen on saanut levon eikä enää joudu kärsimään. Hautajaisissa poismennyttä muistetaan ja kiitetään yhdessä. Samalla rakennetaan yhteisöllisyyttä ja käsitellään surua yhdessä. Hautajaiset taitekohtana suruprosessissa Oman toiminnan kautta voi muuttaa minäkeskeistä, nuoruutta ihannoivaa kulttuuria. Kuolleita läheisiä voi muistella ja siten tuoda kuolemaa lähemmäksi nykyelämää. ”Kuolemaan liittyviä ajatuksia ei kannata työntää syrjään, etteivät ne pysy suurena tuntemattomana. Kuolemaa voi miettiä pitkin elämän matkaa, ennen kuin totaalisen luopumisen hetki koittaa.” Joissakin kulttuureissa vainaja haudataan jopa kolmen päivän sisällä ja omaisten muut menot väistyvät. Meillä puolestaan on tapana etsiä kaikille sopiva siunauspäivä. Lisäksi esimerkiksi muslimihautajaisissa mukana on suuri saattajajoukko. Hintikka toteaa, että hautajaiset jäävät usein alisteisiksi muille elämän kiireille. ”Jälkeenjääneiden tulisi priorisoida ja kunnioittaa vainajaa järjestämällä hautajaiset mahdollisimman pian. Se on tärkeä taitekohta suruprosessissa, kun läheiset saattavat yhteisesti vainajan viimeiselle matkalle.” ● Piispa Kaisamari Hintikan mielestä omaishoitajan ei pidä koteloida tunteitaan, koska ne voivat muuttua silloin katkeruudeksi. KIRKON VIESTINTÄ KUVA: LISSU KIVINIEMI 19 #OMAISHOITO LÄHELLÄ 4/2025
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==