Myyttinen Omaishoitaja Kristiina Hanhirova kolumni omaishoitajaansa. Joka tässä tapauksessa on todellakin myyttinen hahmo. MYYTTISEKSI OMAISHOITAJAN TEKEE myös hänen pätevyytensä, joka ylittää monen ammattilaisten osaamisen. Omaishoitaja ei tarvitse terveydenhoidon koulutusta, koska hän osaa luonnostaan tehdä lääketieteellisiä päätöksiä ja vaativia hoitotoimenpiteitä. Lähihoitajalla ei ehkä ole lääkelupaa, mutta omaishoitaja ei lupia tarvitse, kun tiputtelee opiaatteja dosettiin ja tuuppaa potilaaseen milloin mitäkin troppia. SAMALLA KUN ilmaisista hoitajista revitään kaikki irti, pönkitetään marttyyrimyyttiä, jonka taakse omaishoitajan itsensäkin on helppo piiloutua. Väärät ratkaisut ja elämättä jääneen elämän voi aina laittaa kuormittavan omaishoitajuuden piikkiin. Niin minäkin välillä tein, vaikka syy pursuaville komeroille ja ystävien laiminlyönnille oli pitkälti oma laiskuus ja aloitekyvyttömyys. ON KAI MAHDOTON TOIVE, että sotekeskustelussa tunnustettaisiin tosiasiat, arvostettaisiin omaishoitajien työtä ja tietämystä ja että palkkiot olisivat edes jossain suhteessa sen tuomiin säästöihin. Turhien myyttien riisuminen ei veisi pois omaishoitajuuteen kuuluvaa rakkautta ja välittämistä. MITÄ SITTEN VUOSIEN omaishoitajuuden jälkeen? Viimeinkin aikaa itselle? Toistaiseksi olen ollut entistäkin aloitekyvyttömämpi, tuijottanut yökaudet huonoja ohjelmia, syönyt eineksiä ja vältellyt sosiaalisia tilanteita. Enkä ole siivonnut. HALUAISIN OLLA VIELÄ OMAISHOITAJA. Vapaudesta ei nauti, kun sitä ei voi jakaa sen toisen kanssa. ● Kirjoittaja on journalisti, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja ex-omaishoitaja NYT KUN OMA omaishoitajuuteni loppui sillä ikävimmällä tavalla, olen miettinyt tätä kasvavaa joukkoa, joiden odotetaan pitävän pystyssä suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Ainakin päättäjillä tuntuu olevan liikuttavan luja luottamus omaishoitajien rakkauteen, jaksamiseen, toimeentuloon ja osaamiseen. ENSINNÄKIN TÄMÄ VAPAAEHTOISUUS. Eihän kenenkään ole pakko, paitsi että kuitenkin on. Vapaaehtoisuuteen painostetaan syyllistämällä, ei kannustamalla. Muistellaan jotain Suomi-Filmin idylliä tai ihannoidaan etelän kulttuureja, joissa seitsemän sukupolvea syö saman katon alla, laulaa ja tanssii vaarien ja vauvojen kanssa. Miksi emme me kylmät suomalaiset? NO SIKSI. Ikuisen marraskuun Suomessa asutaan ahtaasti ja kalliisti. Naiset eivät ole kotona tekemässä päivät pitkät ruokia koko suvulle ja suku on ties missä, kun työn perässä on muutettu pois kotiseudulta. Luontevaa sukupolvien yhteisasumista ei ole enää maallakaan, jos juopahtavaa aikamiespoikaa ei lasketa. Kuinka moni oikeasti haluaa äidin tai appiukon kotiinsa asumaan? Tai haluavatko nämä itse lastensa nurkkiin? TULEVAAN HOIVAKRIISIIN valmistaudutaan vähentämällä hoivaa. Ympärivuorokautiseen palveluasumiseen pääsee vasta hieman kuoleman jälkeen. Luotetaan siihen, että omaiset hoitavat, vaikka sitä ei sanota suoraan – vapaaehtoisesti, rakkaudesta, vaikka toiselta paikkakunnalta. Oma kotihan on kuulemma paras paikka asua vanhukselle. Myös sille yksin asuvalle mummolle, joka ei enää edes tunne "Vapaaehtoisuuteen painostetaan syyllistämällä, ei kannustamalla." 35 #OMAISHOITO LÄHELLÄ 4/2024
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==