”Tervaskannot” ovat yhdeksänkymppisiä ja yli, joiden elämää Tampereella on tutkittu vuosikymmenet. Hyvän elämän salaisuudeksi ei ole paljastunut ketterä terveys ja runsas vihannesten syönti, avantouinti tai raittius – olkoonkin että nämä kaikki ovat meille hyväksi. Yhteisenä nimittäjänä hyvälle pitkälle elämälle on taakse jättämisen taito. Kyse ei ole nykymaailmalle ominaisesta taipumuksesta nimetä vaikeudet ”haasteiksi” ja väistää kaikkea kipeää. Kyse on siitä, että ottaa vastaan elämän semmoisena kuin se tulee, ottaa kokemuksesta sen tarjoaman opin ja jättää turhan painolastin tien oheen. Näin jaksaa jatkaa; ei jää vatvomaan esimerkiksi sitä, ”miksi minulle kävi näin”, vaan tuumii että ”jos jollekin, miksei minulle”. Heillä on myös kriisipsykologiasta tutut ”arkunkantajat”. Eli: Koska meille jokaiselle löytyy kuusi ihmistä kantajiksi, kun olemme kuolleet, eikö meillä kahta suuremmalla syyllä pitäisi olla nämä kantajat jo eläessämme? Ei ole huono idea miettiä jo nyt, ketkä noin puolen tusinaa ihmistä olisivat lähellä tukena, ilossa tai surussa, mökkitalkoissa tai omaishoitoa tuuraamassa. Heidät on hyvä olla valmiina, sillä apua ei ehkä tarpeen tullen saa säntäillyksi kokoon. Ja sitä mukaa kun elämää näkee voivansa jakaa turvallisesti muiden kanssa, kun näemme toistemme kohtalot, kun luottamus kanssaihmisiin ja elämään lisääntyy, sitä mukaa katkeruus katoaa. On ymmärrettävää kokea, että on tullut elämän epäoikeudenmukaisesti murjomaksi. Sen surun ja kiukun läpi on raskasta tulla. Mutta se on elämän edellytys. Ei anneta katkeruudelle valtaa, sillä se vie elämältä kaiken sen, mistä sitä sittenkin voimme kiittää. ● Hilkka Olkinuora Kirjoittaja on kirjailija, toimittaja, pastori ja entinen omaishoitaja. kuin ottaisit itse myrkkyä ja toivoisit, että se toinen kuolee. Ja tiedetään, että katkeroituminen on varmin tapa saada itselleen yksinäinen vanhuus. Katkera ihminen ei silti välttämättä ole itsekäs ja ilkeä. Mieleen tulee muumien Mörkö: se, joka haluaisi niin kovasti yhteisyyttä ja ymmärrystä, joka lähestyy kömpelösti ihmisten lämpöä, mutta jonka edeltä kulkee kylmä, jäinen varjo, joka estää kaiken lähentymisen. Voisiko katkera ihminen, tämä mörkö, olla rakkautensa hiuki kuluttanut, loppuun uupunut lähimmäinen, omaishoitaja, jonka ihmisarvo on yhä tallella, mutta torjuvassa muodossa? Voisiko hän lakata syyllistämästä muita ihmisiä ja kohtaloa ja ymmärtää, että hän on itse esteenä sille, mitä hän eniten tarvitsisi? Voisitko sinä uskaltaa katsoa sinua ympäröivää jäätä ja alkaa uskoa siihen, että sen voi sulattaa? Että sinä voit? Miten voi ottaa ensimmäisen askeleen katkeruuden jään yli? Yksinkertaisesti: astumalla se. Paikalleen jähmettyminen on katkeruuden kuva. Se on mörön mustasukkaista murjotusta ja kateellista kyyläämistä tapahtumien ulkokehältä. Mutta pienikin liikahdus kohti iloa ja valoa auttaa. Entä jos aloittaisit tervehtimällä vastaantulijaa? Se vaikuttaa pikku jutulta, mutta ei tutkitusti ole sitä. Se kertoo, että näette toisenne, tunnustatte ja tunnistatte yhteisen ihmisyytenne. Se on kohtaaminen, ja kohdatuksi tulemisella on väliä. Jaha; hän ei sitten vastannut tervehdykseen? No ei sitten. Mutta sinä tarjosit mahdollisuuden, kohotit katseen omasta navastasi hänen silmiinsä. Siitä jatkamaan! Toimittaja Hanna Jensen kertoo miehestä, joka kävi päivittäin tervehtimässä muistisairasta vaimoaan. Ystävät hämmästelivät, että mitä hyötyä siitä on, ”eihän hän sitä edes muista”. ”Ei ehkä,” mies vastasi, ”mutta minä muistan.” Hän ei suostunut olemaan katkera. ”Asiat ovat nyt näin. Ne eivät ole toisin.” Tämä on mainio muistisääntö. Pysähdy – niiden ensi askeleiden jälkeen – tarkastelemaan omaa tilannettasi sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin sen pitäisi kaikella kohtuudella olla tai kuin toivoisit sen olevan. Elämä ei ole oikeudenmukaista eikä tarjoa takuita mistään. Mutta todellisuuden kanssa tutuksi tulleena siihen suostuu paremmin ja löytää vähitellen itselleen sopivat toimintatavat. "Entä jos aloittaisit tervehtimällä vastaantulijaa? Se vaikuttaa pikku jutulta, mutta ei tutkitusti ole sitä." "Yhteisenä nimittäjänä hyvälle pitkälle elämälle on taakse jättämisen taito." 33 #OMAISHOITO LÄHELLÄ 4/2024
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==