“Eräs omaishoitaja havahtui omiin sanoihinsa, kun hän sanoi ääneen: ”Sitten kun minä uuvun.” Ei ”jos” vaan ”sitten”. Elämä oli jo kaventunut liiaksi.” Älä luovu kaikista tarpeistasi Hanna Jensen kolumni HEI LÄHEINEN, SINÄ JUURI. Miten voit? Miten jaksat? Millä mielellä heräsit tähän päivään? Onko kukaan kysynyt sinulta näitä kysymyksiä pitkään aikaan? Minua hämmästyttää, kuinka moni omaishoitaja sanoo, ettei kukaan ole kysynyt heidän jaksamisestaan edes tiukoissa paikoissa. Pidän ajattelua ja puhumista eri asioina. Jos sanot vain itsellesi, että ”olen ihan poikki”, tuntuu toiselta, kun paljastat sen ulkopuoliselle ihmiselle. Sanat kantavat ajatuksia. Jotakin tapahtuu sillä hetkellä, kun asian sanoo ääneen. Miten muuten vastaat kysymykseen ”millä mielellä heräsit tähän päivään?” Ei vastauksen tarvitse olla päälle leimatun positiivinen. On jo esimerkiksi taito voida sanoa: kykenen sietämään tästä päivästä joitakin osia, joista en pidä. Toivon, että vastaus kuitenkin jatkuisi: näistä osista huolimatta tähän päivään mahtuu myös hyvää. Kuppi kuumaa kahvia aamupäivällä. Mahdollisuus tehdä käsitöitä tai kirjoittaa illalla toisen mentyä nukkumaan. Yhteinen televisiohetki. Puolen tunnin kävelylenkki kirpeässa syysilmassa. Puhelu tärkeän ihmisen kanssa. Jokaisessa päivässä pitäisi olla ainakin yksi asia, jota odottaa. EN USKO, ETTÄ IHMISELLE TEKEE HYVÄÄ luopua kaikista omista tarpeistaan. Joitakin tarpeita voi lykätä myöhemmäksi, mutta ei kaikkia. Tilannetta ei pidä päästää sellaiseksi, että kaikki oman olemisen mahdollisuudet ovat menneet ja oma identiteetti alkaa hävitä. Eräs omaishoitaja havahtui omiin sanoihinsa, kun hän sanoi ääneen: ”Sitten kun minä uuvun.” Ei ”jos” vaan ”sitten”. Elämä oli jo kaventunut liiaksi. Kysyin kerran pitkään puolisostaan huolehtineelta rouvalta, mistä asioista hän elämässä pitää tai mitä hän on aiemmin harrastanut. Hän ei muistanut yhtäkään asiaa. Pikkuhiljaa hänellä kävi mielessä, että hän on pitänyt puutarhatöistä. Tämä asia oli unohtunut lopulta häneltä itseltäänkin. Me emme pärjää yksin. Sen ei koskaan pitänyt olla tarkoituskaan. Pidän virheenä pohjoismaalaisessa ajattelussa sitä, että jokainen pesköön likapyykkinsä kotona neljän seinän sisällä, verhot kiinni. Jokaisessa kodissa on likapyykkiä, voisimme ihan yhtä hyvin pestä sitä vähän yhdessä. ● Kirjoittaja on logoterapeutti LIF®, vapaa kirjoittaja ja kahden autismikirjolla olevan pojan kummitäti, joka huolehtii muistisairaasta äidistään. 35 #OMAISHOITO LÄHELLÄ 3/2025
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==