62-vuotias Päivi Hälikkä toimi pitkään omaishoitajana isälleen, joka menehtyi jutun kirjoittamisen aikaan. Isä oli itsekin toiminut aiemmin puolisonsa omaishoitajana ja oli siitä ylpeä. Päivin oma hoivamatka oli vuosien mittainen, ja siihen sisältyi niin vastuuta kuin myös omien voimavarojen etsimistä. Uppoutuminen antaa hengähdyshetken Taide ja kulttuuri ovat olleet Päiville tärkeitä läpi elämän ja erityisesti raskaina aikoina. Käynti yksin taidenäyttelyssä auttaa hänen mukaansa enemmän kuin kahden tunnin päiväunet. ”Sellainen nollaus virkistää”, hän sanoo. Teatteri ei tuo hänelle samaa uppoutumisen tunnetta. Viime keväänä tärkeä hengähdystauko syntyi tangokonsertista, joka sai hänet hetkeksi unohtamaan kotona vallinneen vaikean tilanteen. Turvallinen hoitoapu on korvaamaton Hengähdyshetkien taustalla on kuitenkin aina ollut yksi edellytys: turvallinen hoitoapu. Hälikkä kertoo saaneensa korvaamatonta tukea kotihoidosta, josta löytyi apua jopa lyhyellä varoitusajalla. ”Siinä ajassa saa jo hyvin happea”, hän sanoo viitaten muutaman tunnin kulttuurikäynteihin. Myös ystävä oli tärkeänä tukena, ja vähitellen Hälikkä oppi luottamaan siihen, että muutkin osaavat hoitaa isää. Hän rohkaiseekin muita omaishoitajia järjestämään itselleen vastaavia hetkiä – vaikka pieniäkin. Ensimmäiset taidemuistot Varhaisimmat muistot taiteesta vievät Päivin vanhempiensa kanssa teatteriin ja taidenäyttelyyn. Hän muistaa yhä näytelmän alussa soineen rytmikkään ja iloisen musiikin – jopa selvemmin kuin itse esityksen. Lappeenrannassa koettu öljymaalausten näyttely puolestaan on jäänyt mieleen ennen kaikkea tunnelman vuoksi. Hänen mukaansa siihen kulttuurin virkistävä voima Teksti Ella Niini Kuva Tapani Romppainen Kun mieli laukkaa, taide pysäyttää Vaikeina hetkinä taidenäyttely tai konsertti auttaa enemmän kuin kahden tunnin päiväunet. Haastattelimme kolmea omaishoitajaa ja selvitimme, mistä heidän kulttuurinen elämänkertansa rakentuu. Kysyimme myös, millaisia mahdollisuuksia heillä on kokea hyvinvointia taiteen ja kulttuurin avulla. vaikutti seurueen aito kiinnostus ja arvostus taidetta kohtaan. Sittemmin Hälikkä on vienyt kulttuuriperintöä eteenpäin sukulaislapselleen, jonka kanssa hän hiljattain vieraili taidenäyttelyssä. Samalla syntyi keskustelu siitä, miten taidetta voi tulkita monella tavalla. ”Se on taitelijallekin rikkaus, että teoksia tulkitaan eri tavoin”, Hälikkä sanoo ja iloitsee siitä, että lapsi vaikutti innostuneelta. ”Saan siitä pikkulikasta taidekaverin.” Kulttuuria ei tarvitse lähteä hakemaan kaukaa. Kotona Hälikkä tekee käsitöitä ja kuuntelee musiikkia. Hän huomaa, että monimutkainen neulemalli vaatii niin paljon keskittymistä, että ajatuslaukka pysähtyy. Mitä enemmän työ vie mukanaan, sitä helpompi on antaa mielen rauhoittua. ● 29 #OMAISHOITO LÄHELLÄ 3/2025
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==