lisäksi lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, voimavarat voivat olla vähissä. “Olisi hyvä, jos omaishoitajalle mahdollistettaisiin riittävä määrä tilapäishoitoa lapselle. Näin he saisivat levätä hetken. Vaikka vanhempi rakastaa lastaan ja tekee kaikkensa hänen hyväkseen, myös vihantunteita saattaa ilmetä. Jos pystyy muutaman päivän hengähtämään, negatiiviset tunteet ja ajatukset usein hälvenevät.” Vanhemmuuteen liittyvää stressiä käytösongelmat perheessä vain syventävät. Samalla voi olla huoli toimeentulosta tai oman lapsen pärjäämisestä maailmassa. Jos erityislapsi on itsenäistymässä, mieltä painaa sekin, osaako kukaan muu huolehtia hänestä. “Kielteiset tunteet omasta vanhemmuudesta täyttyvät syyllisyydestä. Stressi kasvaa ja kyky vastata lapsen tarpeisiin tai käyttäytymiseen heikkenee. Stressaantunut toimii usein autopilotilla: mieli on täynnä huolta ja takautumia, läsnäolo hetkessä vähenee. Lapsi taas on koko ajan hetkessä läsnä.” Kumpikaan ei ole hyväksi: vanhempi voi reagoida pieneenkin vastoinkäymiseen suuttumalla – tai ei reagoi ollenkaan. Koko perhe huomioon Oma lukunsa ovat sisarukset, jotka jäävät usein syrjään. Vilppola kertoo esimerkin: “Yksinhuoltajaperheessä suuren osan arjen energiasta ja ajasta vie väkivaltaisesti käyttäytyvän seitsenvuotiaan erityislapsen tarpeista huolehtiminen. Se vaikuttaa 14-vuotiaaseen sisarukseen niin, ettei hän voi elää samanlaista elämää kuin muut: ei voi kutsua kavereita kylään eikä järjestää kaverisynttäreitä, kun hän ei tiedä, miten veli käyttäytyy.” Vanhemman olisi hyvä löytää oikea vireystila, jotta hän saa yhteyden lapseensa. Rajat pitäisi pystyä asettamaan rauhoittuneena. Mistä hakea apua? • oman alueen perheneuvolasta • kouluterveydenhuollosta • terveyskeskuksesta Erikoissairaanhoitoa tarvitaan, jos perusterveydenhuollon tuki ei riitä, tai jos käytöksen taustalla on mielenterveyden ongelmia tai kehityksellisiä häiriöitä. Jos lapsi satuttaa itseään tai toisia tai rikkoo tavaroita, eikä tilannetta saada katkaistua kotona käytössä olevin keinoin, on syytä hakeutua päivystykseen. Lähde: Mielenterveystalo Mielenterveystalo.fi Kun vanhemmankin jaksaminen vähenee, elinpiiri supistuu ja tukiverkkoja putoaa pois, sisarus ottaa roolia, auttaa äitiään tai isäänsä ja vetäytyy omiin oloihinsa sekä jättää murheensa kertomatta, ettei kuormittaisi vanhempaansa. Pitäisi muistaa kysyä myös sisaruksen kuulumisia ja ottaa hänetkin huomioon. “Sisarukselle on hyvä kertoa, että hän on rakas ja että mistä tahansa asiasta voi tulla kertomaan – että vanhempi on aina saatavilla.” KUVA: RASMUS KORTELAHTI 23 #OMAISHOITO LÄHELLÄ 3/2025
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==