asumisen ratkaisut Läheishoivaajan portti Teksti ja kuvat Liisa Riekkinen Kotini ikkunasta näkyy lapsuudenkotini. Omakotitalo, jossa asuvat yli 80 vuotta elämää nähneet äitini ja isäni. Äitini on muistisairaan ja apuvälineiden turvin liikkuvan isäni omaishoitaja. Lähes kymmenen vuotta sitten perheemme rakensi kodin vanhempieni kodin naapuriin. Tämän symbioosin ajatuksena oli kirkkaasti se, että voimme olla toisillemme tukena. Oli aikoja, jolloin isovanhemmat auttoivat ruuhkavuosissa elävää lapsiperhettä. Nyt on toisin. On meidän vuoromme auttaa! Avuntarpeen voi huomata jo ikkunasta Vanhempani tarvitsevat apuja monenlaisissa arjen askareissa. Siivousta, halkojen hakkaamista, kaupassa ja apteekissa käyntiä - onhan näitä. Valvottavia ja avustettavia asioita riittää. Näin työikäisenä läheisenä on helppoa seurata ja valvoa ikääntyneiden avuntarpeita omasta kodista ja olla apuna. Avuntarve muuttuu nopeastikin, muokkaamme arkea aina sen mukaisesti. Moni kommentoi asumisratkaisujamme, että olettepa oivaltaneet. Toki nykyajan tekniikkaakin tarvitaan arjen tueksi. Itsemaksetulla turvarannekkeella mummo voi hälyttää hoitoapua. Hälytykset aktivoituvat minulle tai miehelleni. Auttajaa ei tarvitse kauan odotella. Iäkkään omaishoitajan on turvallista ja mielekästä olla hoivavastuussa, kun apua on saatavilla. Pyykit liehuvat yhteisillä naruilla Asumme yhteistä kommuunia, vaikkakin omissa kodeissamme. Ainoa, mikä meidät toisistamme erottaa, on tonttiemme välillä olevaa 22 LÄHELLÄ 2/2025 OMAISHOITAJAT.FI
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==