29 Lähellä 1/2026 Omaishoitajan akut ladataan vapaapäivinä Yksi luottaa sijaisomaishoitajaan, toinen palveluseteliin, kolmannelle on räätälöity päivätoiminnan, lyhytaikaisjaksojen ja perhehoidon muodostama kokonaisuus Kotona lepäämistä, ystävien ja lastenlasten näkemistä, käsitöiden tekemistä, vapaaehtoispuuhia. Uimassa käymistä, kirjastossa lukemiseen ja kirjoittamiseen keskittymistä, omaishoitajien vertaisryhmissä ja tapahtumissa voimaantumista. Hiiden Omaishoitajien tiloihin Lohjalla kokoontuneet omaishoitajat kertovat, että vapaapäivinään he keskittyvät asioihin, jotka tekevät itselle hyvää ja tukevat omaa jaksamista. ”Tänä iltana lämmitän saunan ja laitan jalat pesuvatiin. Viime vapaiden aikana nukuin yhdeksän tunnin yöunet ilman, että heräsin kertaakaan”, iloitsee Tuula Meronen, 70. Hän on toiminut miehensä Heikin, 73, omaishoitajana viiden vuoden ajan. ”Viime keväänä tein sellaisen tempauksen, että lähdin yksin kahdeksi yöksi Tallinnaan. Otin hierontoja ja kasvohoitoja, lilluin kylpylän uima-altaassa. Olen suunnitellut, että taidan tehdä keväällä samanlaisen reissun. Ajattelen, että ansaitsen sen”, Eija Autio, 75, kertoo. Aution Timo-puolisolla on Lewyn kappale -tauti. Muistisairaus aiheuttaa muun muassa harhojen näkemistä, ja yöt ovat levottomia. ”Meillä on ulko-ovessa turvalukitus, ettei minun tarvitse olla koko yötä oven edessä estämässä karkaamista. Ilman vapaita en jaksaisi. Niitä saisi olla enemmänkin”, Autio toteaa. Päivätoimintaa ja lyhytaikaisjaksoja Eija Aution puoliso käy yhtenä päivänä viikossa päivätoiminnassa ja kuukausittain viikon lyhytaikaisjaksolla palvelukeskuksen yhteydessä olevalla lyhytaikaisosastolla. Tarkoitus on, että jatkossa puoliso olisi kaksi viikkoa hoidossa ja kaksi viikkoa kotona. Kun omaishoitajan yöt ovat katkonaisia, jaksaminen on koetuksella. Myös hoivan sitovuus kuormittaa. ”Oikein hyvänä päivänä voin piipahtaa kaupassa ilman Timoa, mutta esimerkiksi omaishoitajien vertaistukiryhmiin osallistumisen ajaksi häntä ei voi jättää yksin. Myös Heikki Meronen käy lyhytaikaisosastolla puolisonsa neljän kuukausittaisen vapaapäivän aikana. Lisäksi hän on aloittanut päivätoiminnassa käymisen. Ennen lyhytaikaisjaksoja ja päivätoimintaa Meroset hyödynsivät perhehoitajan palveluja. Palvelu oli niin toimiva, että siitä ei ole haluttu luopua kokonaan. ”Nykyisin perhehoitaja käy meillä kerran tai kaksi kuukaudessa. Hän on todella kiva ihminen, kova askartelemaan ja tekemään Heikin kanssa. He käyvät yhdessä kävelyillä ja laittavat ruokaa. Perhehoitajasta on tullut ystävä”, Tuula Meronen kertoo. Hoivaa palvelusetelillä Jyrki Nyberg, 78, on toiminut vaimonsa omaishoitajana kymmenisen vuotta. Heille hyvinvointialue on myöntänyt palvelusetelin, joka kustantaa yksityisen palveluntuottajan huolehtimaan vaimosta kolmen tunnin ajan viikoittain. Muutoin vaimo kulkee Nybergin menoissa mukana tai käy omissa harrastuksissa silloin, kun puolisolla on muuta puuhaa. ”Esimerkiksi kun tänään lähden Helsinkiin, vaimo menee siksi ajaksi taksilla kerhoon”. Nyberg kokee, että tarvetta pidemmille hoitojaksoille ei vielä ole ollut, mutta tulevaisuus huolettaa. ”Tilanteemme huononee vuosi vuodelta. Kuinka kauan pystyn esimerkiksi nostamaan vaimoni lattialta? Ja molempien muisti heikkenee, en kohta tiedä kumpi hoitaa kumpaa”, Nyberg pohtii. Myös Tuulia Flink, 73, yhtyy Nybergin huoleen ikääntymisen väistämättä aiheuttamista muutoksista. Esimerkiksi toisen puolesta asiointiin olisi hyvä varautua ennakkoon. Flink on toiminut miehensä Tarmon omaishoitajana 1990-luvun alusta asti. Heillä omaishoitajan VAIHDA VAPAALLE
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==