12 Lähellä 1/2026 Omalla polulla Itsenäinen elämä ikiomassa kodissa on ollut Greta Granölle unelmien täyttymys – vaikka riittävä tuki arkeen ei tullutkaan ilman taistelua. Espoolaisen kallion päällä seisoo ryhdikäs punainen omakotitalo, jonka ovelle johtaa varmasti paikkakunnan pisin pyörätuoliramppi. Sisällä tunnelma on lämmin, valaistus pehmeä. Olohuoneen sohvannurkka upottaa. Ei ihme, että se on Sirpa Granön lempipaikka. Siinä syntyvät niin villapaidat kuin väitöskirjakin. Sirpan lisäksi talossa asuvat hänen miehensä Kari sekä 9-vuotias griffoni Aappa, jonka kuorsaus tukee talon seesteistä tunnelmaa. Vielä vuosi sitten talon asukkaisiin lukeutui myös perheen tytär Greta: lahjakas, musikaalinen, luova ja tiedostava nuori nainen, joka sairastui krooniseen väsymysoireyhtymään eli ME/CFS:ään 14-vuotiaana. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että Greta ei pysty seisomaan tai liikkumaan ilman pyörätuolia. Hänen toimintakykynsä heikkenee voimakkaasti vähäisestäkin fyysisestä, kognitiivisesta tai emotionaalisesta rasituksesta. Monesti uupumuksen värittämää elämää kuvaillaan lusikkavertauksin: kun ”tavallisella”ihmisellä energiaa on päivän varalle 12 lusikallisen verran, keskivaikeaa kroonista väsymysoireyhtymää sairastavalla onkin vain kolme. Arki on suunniteltava niin, että ne kolme lusikallista eivät kulu heti aamusuihkussa, vaan tekemistä ja lepoa on palasteltava pitkin päivää. Sairauden myötä Gretan – ja hänen perheensä – elämä ja tulevaisuudensuunnitelmat muuttuivat. Mutta moni asia pysyi samana: esimerkiksi ajatus siitä, että nuoren ihmisen elämään kuuluvat luonnollisena osana itsenäistyminen ja omaan kotiin muutto. Ja niin huhtikuusta 2025 saakka nyt 24-vuotiaan Gretan ikioma koti on sijainnut 10 minuutin ajomatkan päässä lapsuudenkodista. Kerrostalokaksio ihan Ison Omenan kauppakeskuksen vieressä mahdollistaa Gretalle omannäköisen elämän Minni-kissan kanssa. Monta mutkaa matkaan on silti ehtinyt mahtua, eikä itsenäisempi arki tullut ilman taistelua. Taistelu alkoi jo ennen diagnoosia Sairaus alkoi näyttää ensimmäisiä merkkejään syksyllä 2016 Gretan ollessa yhdeksännellä luokalla. Keväällä tilanne oli edennyt niin vakavaksi, että Greta pystyi osallistumaan vain kuuteen opetustuntiin viikossa. ”Jäin vuorotteluvapaalle töistä, jotta pystyin viemään Gretan aina tunniksi kerrallaan kouluun. Silloin meillä ei ollut aavistustakaan, että tästä tulisi näin pitkä matka”, Sirpa Granö muistelee. Yhdeksännen luokan jälkeen Greta jatkoi musiikkilukioon, mutta hänen terveydentilansa vain heikkeni heikkenemistään. Sirpa jätti työnsä kehittämisjohtajana ja istui Gretan oppituntien aikana koulun käytävällä odottamassa. KOHTI ITSENÄISYYTTÄ
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==