CP-lehti 4/2025 1 1/2026 OMAISHOITAJALIITON LEHTI Nuoren oma polku löytyy, kun sille uskaltaa antaa tilaa s.12 Omaishoidon tuki pähkinänkuoressa s.22 Omaishoitajan akut ladataan vapaapäivinä s.29
3 Lähellä 1/2026 JULKAISIJA Omaishoitajaliitto ry Närståendevårdarnas förbund rf Hämeentie 105 A 18, 00550 Helsinki Puh. 020 7806 500 omaishoitajat.fi PÄÄTOIMITTAJA Sari-Minna Tervonen sari.tervonen@omaishoitajat.fi TOIMITUS Lissu Kiviniemi toimitussihteeri 020 780 6515 lissu.kiviniemi@omaishoitajat.fi TOIMITUSNEUVOSTO Kristiina Hellstén, puheenjohtaja, Lissu Kiviniemi, Johanna Nikonen, Aira Korhonen, Mailis Linnola, Suvi Mansukoski-Mustonen, Kaisa Parviainen ja Sari-Minna Tervonen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Lähellä-lehti on jäsenetu Omaishoitajaliiton jäsenyhdistysten jäsenille. Jos haluat lehden paperiversion kotiisi, liitythän jäseneksi: omaishoitajat.fi/liity. Myös kannattajajäsenet saavat lehden. Osoitteenmuutokset: jasenasiat@omaishoitajat.fi, 020 7806 500. ULKOASU Lissu Kiviniemi PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Tampere KANNEN KUVA Lissu Kiviniemi ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy 044 768 6009 ILMOITUSAINEISTOT 23.4.2026 mennessä viestinta@omaishoitajat.fi Mediakortti: omaishoitajat.fi/lahella-lehti SEURAAVA LEHTI Ilmestyy 21.5.2026. Aikakausmedia ry:n jäsen, 35. vuosikerta ISSN 1235-8431 (painettu) ISSN 2242-380X (verkkojulkaisu) Lähellä-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tässä numerossa SISÄLTÖ Ajankohtaista 6. Ragnar Ekbergin Säätiö tukee omaishoitajien jaksamista Hae Kelan omaishoitajien kuntoutuskursseille 7. SOK-yhtymän lahjoitus mahdollisti yhteiset kahvihetket 8. Hae omaishoitajien tuetuille lomille 10. Omaishoitajaliitto: Omaishoitoa kehitetään hitaasti, pirstaleisesti ja riittämättömin resurssein Itsenäistä elämää 12. Greta Granön ikioma elämä 17. Muutto herättää monenlaisia tunteita 18. Urpo Unnbom on edelleen läsnä poikansa elämässä Omaishoidon tuki 21. Tervetuloa omaishoitoyhteisöön 22. Omaishoidon tuki pähkinänkuoressa 24. Usein kysyttyjä kysymyksiä 26. Omaishoidon sopimuksen tulisi olla ennakoiva ja ymmärrettävä Vaihda vapaalle 28. Omaishoitajan vapaita voi viettää monella tavalla 31. Hyvät hetket arjen keskellä auttavat palautumaan Omalla ajalla 32. Timanttitöitä askarrellessa arjen kaaos katoaa 33. Kotijumppa 34. Ristikko, piilolause ja krypto Yhteystiedot 40. Omaishoitajayhdistysten yhteystiedot 42. Omaishoitajaliiton yhteystiedot Puheenvuorot 5. Pääkirjoitus – Merja Kyllönen: Lupa levätä 9. Vieraskynä – Paula Risikko: Omaishoitoa ja omaishoitajia on tuettava yhdessä 20. Kolumni – Suvi Ahola: Päästää irti, pitää kiinni 25. Juristin silmin – Elias Vartio: Asiakasmaksuihin voi hakea huojennusta
Vamma ei ole este, avunpuute on → Tutustu: validia.fi Henkilökohtainen apu ei ole vain palvelu Se on arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja mahdollisuutta elää oman näköistä elämää. Validialla kuuntelemme, välitämme ja etsimme sinulle sopivan avustajan. Me olemme tukenasi! Hallinnoi sähköisesti omaishoitajuuteen liittyvät asiat yhdessä paikassa. Vapaus keskittyä olennaiseen Parempi vointi Maksutonta, kokonaisvaltaista tukea hyvinvointiisi hyvän olon lähteellä. Aidosti välittävien ammattilaistemme tuen lisäksi saat myös majoituksen ja ruokailut vieraanamme. p. 050 394 7524 | kunnonlahde.fi Sinulle ilmaista tukea! Täytä vain hakemus. Lääkärin lausuntoa ei tarvita! Hyödynnä tilaisuutesi: kunnonlahde.fi/omaishoitajien Kysy meiltä lisää! • Omaishoitajan kuntoutuskurssi • Omaishoitajan parikurssi Suomen PARAS kuntoutuspaikka Voimavaroja omaishoitajan arkeen
5 Lähellä 1/2026 Lupa levätä Omaishoitajan arki on usein täynnä rutiineja, vastuuta ja jatkuvaa valppautta. Hoitajan elämä kietoutuu hoidettavan ihmisen tarpeisiin niin tiiviisti, että omat toiveet ja lepo jäävät helposti taka-alalle. Omaishoidon vapaa ei ole pelkkä vapaa – se on hengähdystauko, mahdollisuus pysähtyä, olla hetki itsensä kanssa, kerätä voimia ja huolehtia omasta hyvinvoinnista. Vapaan viettäminen vaatii usein suunnittelua, mutta vaihtoehtoja on. Yksi keino on kotihoidon järjestäminen vapaan ajaksi. Kun tuttu kotihoitaja tai palvelu tulee kotiin, hoitaja voi jättää arjen huolen hetkeksi ammattilaisen käsiin. Se voi merkitä hetkeä, jolloin voi istahtaa kahvikupin ääreen ilman kiirettä, käydä kävelyllä tai vaikka vain olla hiljaisuudessa ja kuunnella omia ajatuksia. Toinen vaihtoehto on päivä- tai lyhytaikainen hoitopaikka. Monille hoidettaville nämä hetket tarjoavat mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen ja virikkeisiin, joita omaishoitaja ei aina arjessa pysty järjestämään. Samalla hoitaja saa tilaa tehdä jotain itselleen tärkeää, kuten tavata ystäviä, harrastaa tai yksinkertaisesti levätä hetken. Usein juuri lepo on se kaikkein harvinaisin ja tarpeellisin asia. Perheen ja ystävien apu on usein korvaamatonta. Kun läheiset voivat ottaa vastuun hetkeksi, hoitaja voi tuntea, että joku muu pitää huolta. Se luo turvallisuuden tunnetta, ja samalla vapaa ei tunnu syyllisyyden painolta, vaan helpotukselta. Usein juuri tällaiset hetket antavat voimaa jaksaa taas arjen pyörteissä. Myös monet järjestöt tarjoavat lyhytaikaista tukea ja virkistystoimintaa omaishoitajille ja heidän läheisilleen. Ne voivat olla pieniä hetkiä arjessa, mutta niiden merkitys on suuri. Ne muistuttavat, että omaishoitaja ei ole yksin, ja että hänen hyvinvoinnistaan välitetään. Vapaan merkitys ulottuu hoitajan jaksamista syvemmälle. Se on väylä omaan itseen, hetki hengittää, tuntea ja elää ilman jatkuvaa vastuuta. Hyvin järjestetty vapaa voi palauttaa voimavaroja, vahvistaa henkistä ja fyysistä terveyttä, ja ennen kaikkea antaa luvan tuntea, että oma elämäkin on tärkeä. Jokainen vapaahetki on korvaamattoman arvokas niin omaishoitajalle kuin hoidettavalle. Levännyt ja palautunut hoitaja jaksaa olla läsnä, huolehtia ja välittää – ja se on lopulta kaikkien etu. Merja Kyllönen puheenjohtaja europarlamentaarikko PÄÄKIRJOITUS
6 Lähellä 1/2026 Ragnar Ekbergin Säätiön tuella vahvistettiin omaishoitajien jaksamista ympäri Suomea Ragnar Ekbergin Säätiö myönsi vuonna 2025 yhteensä 65 000 euron avustuksen ikääntyneiden omaishoitajien tukemiseen ja 15 000 euron avustuksen lasten ja nuorten omaishoitajien tukemiseen. Avustuksen turvin järjestettiin huikea määrä toimintaa: Omaishoitajaliiton jäsenyhdistykset toteuttivat vuoden aikana 158 tapahtumaa ja tilaisuutta eri puolilla Suomea. Näihin osallistui yhteensä 3 463 henkilöä. Palaute osoitti, että toimintaa arvostettiin suuresti. Osallistujat kokivat avustuksen turvin järjestetyn vertaisryhmä-, koulutus- ja virkistystoiminnan tukeneen heitä omaishoitajina erittäin hyvin ja vahvistaneen heidän jaksamistaan merkittävästi. Palautteen mukaan toiminta oli hyvin järjestettyä, ohjelma mielenkiintoista ja monipuolista sekä erittäin tarpeellista. Toiminta antoi voimia, piristi, toi vaihtelua ja rentoutusta sekä tarjosi hengähdystauon omaishoitajan raskaaseen arkeen. PalautKuntoutusta kuormittuneille hoivaajille Kela järjestää kuntoutuskursseja omaishoitajille, jotka kokevat, että omaishoito kuormittaa ja vaarantaa itselle mieluisiin asioihin osallistumisen. Kursseilla annetaan tietoa itsehoidosta ja keinoista, joilla omaishoitaja voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. Kurssilla omaa elämäntilannetta pääsee jäsentämään sekä yksin että yhdessä muiden omaishoitajien kanssa. Kursseille voivat hakea yli 18-vuotiaat läheistään päivittäin hoitavat tai avustavat henkilöt. Hakijan ei tarvitse olla sopimusomaishoitaja. Kurssivaihtoehtoja on kaksi. Omaishoitajan parikurssille osallistutaan yhdessä aikuisen hoidettavan kanssa. Omaishoitajan kuntoutuskurssille taas osallistutaan yksin ilman hoidettavaa läheistä, joka voi olla aikuinen tai lapsi. Omaishoitajan kuntoutuskurssit sisältävät myös verkkokuntoutusta. Henkilökunta opastaa tarvittaessa verkkokuntoutuksessa ja lainaa laitteen omaishoitajan käytettäväksi. Kurssit järjestetään Kelan valitseman palveluntuottajan tiloissa ryhmämuotoisena kuntoutuksena. Kurssi kestää yhteensä kymmenen vuorokautta, ja se toteutetaan kahdessa viiden vuorokauden jaksossa. Päivässä ohjelmaa on viiden tunnin ajan. Hakijan ja parikurssilla myös hakijan läheisen toimintakyvyn tulee olla tarpeeksi hyvä, jotta he pystyvät osallistumaan ryhmiin turvallisesti. Kurssille haetaan mukaan täyttämällä Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen hakemuslomake (KU 132). Hakulomakkeita voi täyttää, tulostaa ja toimittaa Oma Kelassa. Kurssille hakiessa Kelaan ei tarvitse toimittaa hakemuksen lisäksi muita selvityksiä. Kurssille valittujen täytyy kuitenkin toimittaa palveluntuottajalle selvitys omasta ja parikurssilaisten myös parin terveydentilasta kurssin alkaessa. Kelan kuntoutuskurssit ovat maksuttomia ja niille voi hakea ympäri vuoden. Kuntoutuskurssin ajalta voi olla oikeus kuntoutusrahaan ja matkakorvaukseen. Etsi kursseja: kela.fi/hae-palveluntuottajaa Puhelinpalvelu: kello 9.00–16.00, p. 020 692 205. AJANKOHTAISTA teissa nousi esiin erityisesti vertaisuuden merkitys: toisten omaishoitajien kohtaaminen koettiin äärimmäisen tärkeäksi ja voimaannuttavaksi. Kiitämme lämpimästi Ragnar Ekbergin Säätiötä. Avustus mahdollisti erittäin arvostetun ja vaikuttavan tuen, jota pidettiin omaishoitajien jaksamisen kannalta välttämättömänä. Ragnar Ekbergin Säätiön avustus vuodelle 2026 • 20 000 euroa lasten ja nuorten omaishoitajien tukitoimintaan. • 85 000 euroa ikääntyneiden omaishoitajien tukitoimintaan. • Jäsenyhdistykset voivat hakea avustusta järjestämäänsä toimintaan Omaishoitajaliitosta.
7 Lähellä 1/2026 Kiitämme yhteisistä kahvihetkistä! SOK-yhtymä lahjoitti Omaishoitajaliiton jäsenyhdistyksille ostokortteja, joilla yhdistykset ovat saaneet hankkia yhteensä 14 000 euron arvosta kahvittelutarvikkeita. Omaishoitajat ympäri Suomea ovat päässeet nauttimaan lahjoituksen avulla yhteisistä kahvihetkistä vertaisten seurassa. Kiitämme lämpimästi! AJANKOHTAISTA Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n Kangasniemen vertaistukiryhmä nautti erityisen maukkaat kotakahvit. Varkauden Seudun Omaishoitajat ry:n porukka jakoi hyvää mieltä kahvin äärellä. Keskipisteen Omaishoitajat ry kokoaa omaishoitajia neljän kunnan alueelta. Torttukahveja nautittiin joulun alla ja tuumattiin, että näistä hetkistä saa virtaa ja taas jaksaa! Järviseudun Omaishoitajat ry:n Evijärven omaishoitajien ryhmä kiittää kahveista! Kankaanpään Seudun Omaishoitajat ry nautti SOKyhtymän tarjoamista kahveista muun muassa rantamökillä. Loimaan seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n porukka iloitsi siitä, että yhdistys sai lahjoituksen ansiosta omaishoitajien tapaamispaikka Olohuoneen kahvihyllyyn täytettä pitkäksi aikaa.
Vuonna 2026 Loma ja Terveys järjestää yhteistyössä Omaishoitajaliiton kanssa vertaisloman lapsiperheille, joissa on omaishoitotilanne sekä lomia aikuisille omaishoitajille ja hoidettaville yhdessä. Lomat on suunnattu pienituloisille perheille ja aikuisille, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta lomaan. Monelle loma merkitsee myös aikaa olla yhdessä ilman aikatauluja ja velvollisuuksia. Lomaan sisältyy täysihoito aterioineen, majoitus ja monipuolinen lomaohjelma, joka tukee hyvinvointia ja yhdessäoloa. Lomaan osallistuvilta 17 vuotta täyttäneiltä peritään 25 euron omavastuumaksu per vuorokausi. Lisäksi osallistujat vastaavat itse matkakuluista lomakohteeseen. Alle 17-vuotiaat lomailevat maksutta. Loma virkistää ja antaa voimavaroja, jotka kantavat arjessa. Lomilla saa vertaistukea samankaltaisessa elämäntilanteessa olevilta. – Perheen yhteinen aika ja irtautuminen arjesta tekivät lomasta erityisen merkityksellisen. Ehdottomasti parasta olivat valmiit ruoat, vertaistuki ja kohtaamiset samassa elämäntilanteessa olevien perheiden kanssa. Ilman tuettua lomaa tällainen kokemus ei olisi ollut meille mahdollinen, lomalle osallistunut perhe kertoo. Taloudellisten syiden lisäksi myös terveydelliset ja sosiaaliset haasteet ovat perusteita loman tarpeelle. Lomaa hakevan on hyvä kertoa hakemuksessa elämäntilanteestaan ja loman tarpeestaan. Lomaa haetaan osoitteessa lomajaterveys.fi tai paperisella lomahakemuksella, jonka saa tilattua Loma ja Terveys ry:n asiakaspalvelusta info@lomajaterveys.fi tai p. 010 2193 460. Loma myönnetään eniten tuettua lomaa tarvitseville hakijoille. Ensi kertaa lomaa hakevat ovat etusijalla. Loman saaneille ilmoitetaan loman myöntämisestä noin kaksi kuukautta ennen loman alkua. Tuetun loman voi saada Yhteistä aikaa ilman velvollisuuksia AJANKOHTAISTA korkeintaan kolmen vuoden välein ja enintään kolme kertaa kymmenen vuoden aikana. Lomatoiminnan rahoitus päättyy Sosiaalisen lomatoiminnan rahoittaminen sosiaali- ja terveysministeriön avustuksilla päättyy vuoden 2026 jälkeen. – Olemme surullisia ja järkyttyneitä tilanteesta. Sosiaalinen lomatoiminta on monille ainoa mahdollisuus hengähtää ja kerätä voimavaroja. Lomatoiminnan päättyessä tuhannet ihmiset jäävät kokonaan ilman merkityksellistä lomaa, toteaa Loma ja Terveys ry:n toiminnanjohtaja Anne Ylönen. Annika Ala-Fossi Loma lapsiperheille, joissa on omaishoitotilanne • 28.6.–3.7.2026 Tanhuvaaran Urheiluopisto. Hakuaika päättyy 15.4.2026. Lomat aikuisille omaishoitajille ja hoidettaville yhdessä • 11.–15.5.2026 Härmän Kylpylä. Hakuaika päättyy 15.4.2026. • 1.–15.5.2026 Lohja Spa & Resort. Hakuaika päättyy 11.3.2026. • 24.–28.8.2026 Kylpylähotelli Kunnonpaikka, Siilinjärvi. Hakuaika päättyy 24.5.2026. • 24.–28.8.2026 Kruunupuisto, Punkaharju. Hakuaika päättyy 24.5.2026. • 21.9.–25.9.2026 Rokua Health & Spa Hakuaika päättyy 21.6.2026. • 26.10.–30.10.2026 Kylpylähotelli Peurunka Hakuaika päättyy 26.7.2026. Hae lomaa: lomajaterveys.fi Lähellä 1/2026 8
9 Lähellä 1/2026 Omaishoitoa ja omaishoitajia on tuettava yhdessä Omaishoito sekä omaishoitajien hyvinvointi ja jaksaminen edellyttävät, että kaikki päätöksentekijät ja toimijat tekevät saumatonta yhteistyötä. Valtion tehtävänä on muun muassa varmistaa omaishoidon lainsääsäädäntö, ohjata ja valvoa lain toimeenpanoa sekä suunnata rahoitusta hyvinvointialueille. Hyvinvointialueet järjestävät lakisääteiset palvelut ja mahdollisuuksiensa mukaan myös muuta tukea omaishoitajille ja heidän hoidettavilleen yhteistyössä yksityisten- ja järjestötoimijoiden kanssa. Omaishoitajaliittoa ja sen jäsenyhdistyksiä tarvitaan esimerkiksi edunvalvontaan, tiedon tuottamiseen ja jakamiseen sekä vertaistuen ja muiden tukipalvelujen järjestämiseen. Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa, jota itsekin olin neuvottelemassa, linjataan muun muassa omaishoidon tuen kriteerien yhtenäistämisestä sekä omaishoitajien jaksamisen tukemisesta erilaisin keinoin, esimerkiksi vapaiden pitämisen mahdollistamisesta. Hallitusohjelmassa halutaan myös edistää omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamista sekä tuetun tilapäisen hoitovapaan mahdollisuutta ansiotyössä käyville omaishoitajille. Hallitusohjelmaa toimeenpannaan sosiaali- ja terveysministeriön johdolla. Eduskunnassa saimme juuri ennen joulua valmiiksi lain, jolla omaishoidon tuen vähimmäispalkkio nousee ja perhehoitajille tulee korvaus, jos kotona annettava perhehoito päättyy perhehoitajasta riippumattomasta syystä. Laki tuli voimaan 1.1.2026. Selvitys omaishoidon tuen yhtenäistämisestä lain avulla tai maksamisen siirtämisestä Kelalle tehdään alkuvuonna 2026. Omaishoidon kansallinen ohjeistus hyvinvointialueille on valmistelussa ja opas julkaistaan vuonna 2026. THL on osallistanut työhön myös järjestöjä ja hyvinvointialueita. Omaishoidon tilannetta on käsitelty hyvinvointialueneuvotteluissa. Lisäksi omaishoidon kehittämistä, erityisesti omais- hoitajien hyvinvoinnin edistämishankkeita, tuetaan terveyden edistämisen määrärahalla. Paljon on toki vielä tehtävää. Tarvitaan muun muassa omaishoidon palkkion ja muiden tukimuotojen edelleen kehittämistä sekä omaishoidon kokonaiskuvan selkeyttämistä. Tarvitaan omaishoitostrategia, jossa linjataan pitkäjänteinen suunnitelma omaishoidon kokonaisvaltaisesta kehittämisestä Suomessa. Suuri kiitos työstänne. VIERASKYNÄ Paula Risikko Eduskunnan 1. varapuhemies, kansanedustaja, terveystieteiden tohtori, sairaanhoitaja
10 Lähellä 1/2026 Toistuvista selvityksistä tekoihin Omaishoitoa kehitetään, mutta hitaasti, pirstaleisesti ja riittämättömin resurssein, arvioi Omaishoitajaliitto yhdessä jäsenyhdistystensä kanssa. Omaishoitajaliitto teki kyselyn jäsenyhdistyksilleen hyvinvointialueiden omaishoitajille suunnattujen palveluiden saatavuudesta viime vuoden lopulla. Omaishoitajayhdistysten mukaan alueelliset erot omaishoitajien palvelujen saatavuudessa ovat huomattavia. Eroja esiintyy myös hyvinvointialueiden sisällä, ja erityisesti haja-asutusalueilla palvelujen saatavuus on heikompaa. Erot korostuvat lakisääteisten vapaapäivien, hyvinvointi- ja terveystarkastusten sekä valmennusten saatavuudessa. Lakisääteisen valmennuksen saatavuus sai heikon arvosanan yhdeksällä hyvinvointialueella. Valmennus toteutettiin usein verkossa tai yksilöllisesti, jolloin vertaistuki ja kokemusten jakaminen ryhmässä eivät toteudu. Monilla ikääntyneillä omaishoitajilla ei edes ole tarvittavia laitteita tai taitoja osallistua verkossa. Kahdella alueella lakisääteistä valmennusta ei tarjottu lainkaan. Omaishoitajayhdistykset arvioivat, että terveys- ja hyvinvointitarkastusten sekä kotiin annettavia palveluita koskevan neuvonnan saatavuus on kehittynyt hieman. Lakisääteisten vapaiden järjestyminen lyhytaikaishoitona hoivakodissa tai palvelutalossa arvioitiin hyväksi 16 hyvinvointialueella. Toimeksiantosuhteinen sijaishoito on useilla alueilla kohtalaisesti tai hyvin saatavilla oleva vaihtoehto vapaiden toteuttamiseen. Sen sijaan perhehoidon tarjontaa tulisi lisätä valtaosalla alueista. Ilahduttavasti noin puolella hyvinvointialueista koetaan, että omaishoitajayhdistysten toimintaa hyödynnetään melko tai erittäin hyvin. Hyvinvointialueet ohjaavat läheis- ja omaishoitajia yhdistysten toimintaan ja tekevät yhteistyötä yhdistysten kanssa omaishoidon kehittämiseksi. THL ohjaa hyvinvointialueita Kansallisesta omaishoidon kehittämisestä vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), joka ohjaa hyvinvointialueita yhtenäistämään omaishoidon tuen myöntämisperusteita, kehittämään vapaiden järjestämistä ja muita omaishoitajille suunnattuja palveluita (ns. vuorovaikutusohjaus). Samalla THL arvioi omaishoidon nykytilaa ja tunnistaa kehittämiskohteita yhdessä hyvinvointialueiden kanssa. Vuonna 2026 THL tuottaa hyvinvointialueille omaishoitoa koskevan oppaan. Se syventää ja konkretisoi THL:n vuoden 2022 Omakari-ehdotusta omaishoidon tuen kansallisiksi myöntämisperusteiksi. Aiemmista suunnitelmista poiketen erillistä opasta lasten omaishoidon tuesta ei julkaista. Omaishoitajaliittoa on kuultu oppaan sisällöistä. Liitto painottaa tiedottamisen merkitystä omaishoidon tuesta ja siihen liittyvistä palveluista. Erityisesti kotiin annettavat palvelut ovat keskeisiä omaishoitajien jaksamisessa. Omaishoitajat kaipaavat enemmän ohjausta ja tukea vapaiden järjestämiseen, sillä vapaita jää merkittävästi käyttämättä. Palvelutarvearvioinnin pitää perustua omaishoidon kokonaistilanteeseen perheessä. Kategoriset poissulkukriteerit omaishoidon tuen myöntämisessä ovat ongelmallisia. Esimerkiksi ansiotyössä käyminen tai eri kotitaloudessa asuminen eivät kerro omaishoidon sitovuudesta tai kuormittavuudesta. Oppaassa on tarkoitus tarkentaa äkillisiin tilanteisiin varautumista. Se on omaishoitajille erityisen tärkeää silloin, jos ei ole läheisverkostoa tai se on pieni, esimerkiksi iäkkäiden puoliso-omaishoitajien tai yksinhuoltajien kohdalla. Omaishoitajaliitto tuo esiin myös sen, että vain osa sitovassa hoivavastuussa olevista omaishoitajista on tehnyt omaishoidon tuen sopimuksen. Sosiaalihuoltolain mukaiset vapaat tunnetaan hyvinvointialueilla heikosti. Niitä kuuluisi myöntää yhtä lailla omaishoitajille, joilla ei ole omaishoidon tuen sopimusta. Kohti pitkäjänteistä kehittämistä Odotukset yhdenmukaisemmasta omaishoidon tukemisesta olivat korkealla, kun hyvinvointialueet aloittivat toimintansa, mutta omaishoitajat eivät ole edelleenkään yhdenvertaisessa asemassa eri alueilla. Yhdenvertaisuuden toteutuminen vaatii yhä määrätietoista ja pitkäkestoista kehittämistä. Liitto korostaa, että omaishoidon nykytila tulee huomioida hyvinvointialueiden kehittämistyössä. AJANKOHTAISTA
11 Lähellä 1/2026 Omaishoidon määrärahat päätetään hyvinvointialueella tulevan vuoden budjettia korostaen, mikä näkyy omaishoidon tuen leikkauksina ja kriteerien tiukentumisena. Osalla alueista päätökset omaishoidon tuesta ovat viivästyneet, ja joissakin tapauksissa sopimuksia on heikennetty yksipuolisesti. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) teki vuonna 2025 hyvinvointialueille tarkastuksen. VTV arvioi, miten 65 vuotta täyttäneiden omaishoidon tuen taloudelliset tavoitteet ovat toteutuneet. Tarkastuksessa kysyttiin myös omaishoitajayhdistyksiltä arvioita iäkkäiden omaishoitajien tilanteesta. Tulokset julkaistaan huhtikuussa 2026. Parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriö selvittää omaishoidon tuen yhtenäistämistä lain avulla tai Kela-maksatusta hallitusohjelman mukaisesti. Maksatuksen siirtämistä on arvioitu viimeksi vuonna 2014. Liiton mielestä tekninen maksatus onnistuisi Kelalta. Mutta miten palvelutarpeen arviointi, palveluohjaus ja muu omaishoitajan tarvitsema tuki ja koordinaatio järjestyisivät Kelassa? Omaishoidon seurantaan tarvitaan ehdottomasti valtakunnallinen järjestelmä, joka tukee yhtenäisiä käytäntöjä hyvinvointialueilla ja tarjoaa luotettavan perustan omaishoidon valtakunnalliselle kehittämiselle sekä tarvittaville lainsäädäntömuutoksille. Tällä hetkellä omaishoidon kehittämistyö tapahtuu pääsääntöisesti määräaikaisina hankkeina, esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamilla terveyden edistämisen määrärahoilla. Terveyden edistämisen määrärahoja jaettiin omaishoitoon kuudelle hankkeelle runsaat 2,7 miljoonaa euroa vuonna 2025. Vuonna 2026 myönnettävistä terveyden edistämisen määrärahoista päätetään alkuvuonna. THL:n vuorovaikutusohjaus päättyy vuoden 2026 jälkeen. Miten omaishoidon kehittäminen vakinaistetaan valtakunnallisesti ja hyvinvointialueilla? Kehittäminen ei saa olla riippuvaista pirstaleisesta ja määräaikaisesta hankerahoituksesta. Myönteistä on, että omaishoidon merkitys sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudessa tunnistetaan entistä paremmin, etenkin kun kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen saatavuus on heikentynyt jo pidemmän aikaa. Toivottavasti käynnissä olevat kehittämishankkeet sekä kansalliset linjaukset luovat perustaa pitkäjänteisemmälle ja yhdenvertaisemmalle omaishoidon tuelle tulevina vuosina. Pia Järnstedt, aluevastaava Sari Tervonen, toiminnanjohtaja Omaishoitajaliitto AJANKOHTAISTA Toimeksiantosopimussuhteinen sijaishoito 2025 2024 Kiertävä perhehoito 2025 2024 Perhehoito perhekodissa 2025 2024 Kotihoidon palveluna 2025 2024 Laitoshoito 2025 2024 Lyhytaikaishoito palvelutalossa tai hoivakodissa 2025 2024 Palvelusetelit vapaiden järjestämiseen 2025 2024 Päivätoiminta 2025 2024 2025 0= EI LAINKAAN SAATAVILLA 1= HUONO 2=KOHTALAINEN 3=HYVÄ 4 = EN OSAA SANOA 2024 0= EI LAINKAAN SAATAVILLA 1= HUONO 2=KOHTALAINEN 3=HYVÄ 4 = EN OSAA SANOA Omaishoitajien lakisääteisten vapaiden eri järjestämistapojen saatavuus 2025 ja 2024 Omaishoitajaliiton kysely jäsenyhdistyksille 2025 ja 2024, vastaajien määrä 22 Omaishoitajaliitto selvitti jäsenyhdistystensä kautta omaishoitajille kuuluvien palvelujen, kuten lakisääteisten vapaiden eri järjestämistapojen, saatavuutta hyvinvointialueilla.
12 Lähellä 1/2026 Omalla polulla Itsenäinen elämä ikiomassa kodissa on ollut Greta Granölle unelmien täyttymys – vaikka riittävä tuki arkeen ei tullutkaan ilman taistelua. Espoolaisen kallion päällä seisoo ryhdikäs punainen omakotitalo, jonka ovelle johtaa varmasti paikkakunnan pisin pyörätuoliramppi. Sisällä tunnelma on lämmin, valaistus pehmeä. Olohuoneen sohvannurkka upottaa. Ei ihme, että se on Sirpa Granön lempipaikka. Siinä syntyvät niin villapaidat kuin väitöskirjakin. Sirpan lisäksi talossa asuvat hänen miehensä Kari sekä 9-vuotias griffoni Aappa, jonka kuorsaus tukee talon seesteistä tunnelmaa. Vielä vuosi sitten talon asukkaisiin lukeutui myös perheen tytär Greta: lahjakas, musikaalinen, luova ja tiedostava nuori nainen, joka sairastui krooniseen väsymysoireyhtymään eli ME/CFS:ään 14-vuotiaana. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että Greta ei pysty seisomaan tai liikkumaan ilman pyörätuolia. Hänen toimintakykynsä heikkenee voimakkaasti vähäisestäkin fyysisestä, kognitiivisesta tai emotionaalisesta rasituksesta. Monesti uupumuksen värittämää elämää kuvaillaan lusikkavertauksin: kun ”tavallisella”ihmisellä energiaa on päivän varalle 12 lusikallisen verran, keskivaikeaa kroonista väsymysoireyhtymää sairastavalla onkin vain kolme. Arki on suunniteltava niin, että ne kolme lusikallista eivät kulu heti aamusuihkussa, vaan tekemistä ja lepoa on palasteltava pitkin päivää. Sairauden myötä Gretan – ja hänen perheensä – elämä ja tulevaisuudensuunnitelmat muuttuivat. Mutta moni asia pysyi samana: esimerkiksi ajatus siitä, että nuoren ihmisen elämään kuuluvat luonnollisena osana itsenäistyminen ja omaan kotiin muutto. Ja niin huhtikuusta 2025 saakka nyt 24-vuotiaan Gretan ikioma koti on sijainnut 10 minuutin ajomatkan päässä lapsuudenkodista. Kerrostalokaksio ihan Ison Omenan kauppakeskuksen vieressä mahdollistaa Gretalle omannäköisen elämän Minni-kissan kanssa. Monta mutkaa matkaan on silti ehtinyt mahtua, eikä itsenäisempi arki tullut ilman taistelua. Taistelu alkoi jo ennen diagnoosia Sairaus alkoi näyttää ensimmäisiä merkkejään syksyllä 2016 Gretan ollessa yhdeksännellä luokalla. Keväällä tilanne oli edennyt niin vakavaksi, että Greta pystyi osallistumaan vain kuuteen opetustuntiin viikossa. ”Jäin vuorotteluvapaalle töistä, jotta pystyin viemään Gretan aina tunniksi kerrallaan kouluun. Silloin meillä ei ollut aavistustakaan, että tästä tulisi näin pitkä matka”, Sirpa Granö muistelee. Yhdeksännen luokan jälkeen Greta jatkoi musiikkilukioon, mutta hänen terveydentilansa vain heikkeni heikkenemistään. Sirpa jätti työnsä kehittämisjohtajana ja istui Gretan oppituntien aikana koulun käytävällä odottamassa. KOHTI ITSENÄISYYTTÄ
13 Lähellä 1/2026 Greta Granö muutti vuosi sitten lapsuudenkodistaan kerrostaloasuntoon. Läheiset välit ja lyhyt välimatka vanhempiin luovat arkeen turvallisuutta, vaikka avustajat mahdollistavatkin Gretalle itsenäisen arjen. Teehetkessä mukana myös Sirpa-äiti ja Minni-kissa. KOHTI ITSENÄISYYTTÄ
14 Lähellä 1/2026 ”Greta saattoi menettää tajuntansa kesken tunnin, joten olin valmiina siirtämään hänet vahtimestarin kanssa lepohuoneeseen”. Pyörätuoli otettiin käyttöön ennen joulua, ja keväällä 2018 Greta teki viimeisiä kokeita koulun lattialla maaten. Kesällä jalat eivät kantaneet enää lainkaan. Silti Greta pyrki sinnikkäästi tekemään asioita, jotka olivat hänelle tärkeitä: viulututkinnonkin hän kävi soittamassa yksi kappale kerrallaan, pyörätuolissa istuen. Syy Gretan toimintakyvyn alenemiseen oli pitkään mysteeri. ME/CFS-diagnoosin saamisessa kesti lähes kolme pitkää vuotta. Raskaimmalta tuntui oireiden väheksyminen. ”Olemme kohdanneet todella paljon vähättelyä, että ei tässä mistään sairaudesta ole kyse. Vaikka koko ajan näimme, kuinka Gretan toimintakyky heikkenee, kuinka vähäistä jaksaminen on”. Krooniseen väsymysoireyhtymään ei ole Käypä hoito -suositusta. Niinpä sopivaa hoitoa tai tukeakaan ei ollut tarjolla. ”Greta oli saanut vammaistukea 6-vuotiaasta diabeteksen takia. 16-vuotiaana hän joutui ottamaan pyörätuolin käyttöön, ja samaan aikaan vammaistuki evättiin. Todettiin, ettei hänessä ole mitään vikaa, hänellä ei ole vammaistukeen sopivaa diagnoosia”, Sirpa kertoo. Etäelämä mahdollisti väitöskirjan teon Greta joutui jättämään lukion kesken ensimmäisen luokan jälkeen. Henkilökohtainen avustaja ja taksimatkat koululle järjestyivät, mutta Greta oli niin huonossa kunnossa, ettei voinut jatkaa opiskelua. Äidin ja tyttären elämä kaventui kotona olemiseen, Greta pystyi tekemään vain harvoja asioista ilman toisen ihmisen apua. Äidistä tuli omaishoitaja, joka etsi hoitoa ja ratkaisuja Gretan voinnin kohentamiseen. Gretan avustajista tuli osa perheen arkea. ”Greta oli huolissaan siitä, että elämäni menee pilalle, kun en ole töissä. Mutta ajattelen, että me olemme tässä yhdessä. Ja tämä on paljon isompi asia Gretalle”, Sirpa miettii. Kotona voi myös tehdä monenlaista, varsinkin jos mielikuvitusta riittää. Greta ja Sirpa alkoivat tilata ruokakasseja ja harrastaa ruoanlaittoa. Arkea piristettiin tiristämällä juhlan aihetta vaikkapa suosikki- tv-sarjojen päätösjaksojen katsomisesta. ”Pienistä asioista ilon nyhtäminen on meidän taitolaji”, Sirpa hymyilee. Ja kun muiden maailma mullistui koronan pakottaessa ihmiset jäämään koteihinsa, Granöt iloitsivat etäelämän tuomista mahdollisuuksista. ”Hain vuonna 2020 tohtorikouluun Tampereen yliopistoon. Väitöskirjan tekeminen ei olisi ollut aiemmin omaishoitajalle mahdollista, kun opintoja ei voinut tehdä etänä”, Sirpa kertoo. Opiskelu onkin antanut Sirpalle valtavasti. ”Kun jäin kiireisestä ja vastuullisesta työelämästä pois, oli selvää, että minulla pitää olla jotain mikä suuntaa katseen eteenpäin”. Gretaa on kannatellut vaikuttaminen ja vertaisuus. ”Hän on omaksunut vammaisidentiteetin, alkanut ajaa vammaisten ihmisten asioita ja tehdä sosiaalisessa mediassa vaikuttamistyötä”, Sirpa kertoo ylpeyttä äänessään. Greta on perustanut kansainvälisiä vertaisryhmiä ja saanut niiden kautta ystäviä ympäri maailmaa. Vertaisuus jopa vei kaksikon vuosi sitten Chicagoon asti. Äiti ja tytär asuivat Gretan hyvän ystävän perheessä, ja Sirpa pääsi samalla osallistumaan Chicagossa järjestettyyn konferenssiin. Yksilölliset tarpeet unohtuivat muutossa Vammaispalvelujen kautta saatu henkilökohtainen apu mahdollisti sekä Sirpan väitöskirjan teon että Gretan itsenäistymisen vähitellen – tilaisuuden viettää jaksamisen mukaan sellaista elämää kodin ulkopuolella, jota nuori itse halusi viettää. Käydä joskus ulkona, jopa Pori jazzeilla. Ajatus muutosta omaan kotiin oli koko ajan mielessä, vahvistuen ajan kanssa. Veli ja muut Gretan ikäiset itsenäistyivät, Greta itse halusi muuttaa ja vanhemmat seisoivat nuorensa päätöksen takana horjumattomasti. Yllätys olikin suuri, kun vammaispalvelut osoittautuivat haluttomiksi tukemaan KOHTI ITSENÄISYYTTÄ ”Pienistä asioista ilon nyhtäminen on meidän taitolaji.” Sirpa Granö
15 Lähellä 1/2026 “Greta piirtää ja kirjoittaa, ja hänellä on paljon muistiinpanoja ja tekstejä viime vuosilta. Viulua Greta ei pysty vieläkään soittamaan, mutta hän opiskelee kitaransoittoa brasilialaisen opettajan opastuksella etänä”, Sirpa-äiti kertoo. Gretan itsenäistymispyrkimyksiä hänen yksilöllisen tilanteensa ja tarpeet huomioiden. ”Gretaa haastettiin kotikäynnillä siitä, ymmärtääkö hän, että joutuu olemaan yksin, pärjääkö hän. Greta on älykäs ihminen, ja kokemus oli ikävä”, Sirpa muistelee. Vammaispalvelut halusivat, että Greta olisi mennyt ensin asumiskokeiluun, jossa hänen tarvitsemansa tuen määrää olisi voitu määritellä tarkemmin. Muutto väliaikaiseen asumiseen olisi ollut kuitenkin iso riski ja rasitus Gretan terveydelle. Krooninen väsymysoireyhtymä ei siedä viime tipalle jätetyn avun odottamista. Kun jaksamiskynnys ylitetään, keholla kestää pitkään palautua. Toimintakyvyn kohenemisen kannalta on tärkeää, että liikaa rasittumista vältetään eikä avustajien vaihtuminen vie energiaa. ”Eikä Gretalla ole sellaisia kognitiivisia ongelmia, että hänen tarvitsisi harjoitella miten avustajan kanssa toimitaan tai mitä kotitöiden tekeminen tarkoittaa”, Sirpa selittää. Avuntarpeen seurantoja tehtiin kotona ja sovittiin, että palataan asiaan, kun sopiva asunto on löytynyt. Asunnon löydyttyä ja muuttopäivän varmistuttua Sirpalle ja Gretalle kerrottiin , että asumiskokeilun puuttuessa vammaispalveluhakemus voidaan hylätä kokonaan. Sirpa vei muuttoa kuitenkin sisukkaasti eteenpäin, turvautui Invalidiliiton lakineuvontaankin. Ja niin Greta muutti huhtikuun 1. päivä omaan asuntoon, vaikka päätöstä avustajatunneista uuteen elämäntilanteeseen ei ollut. Niinpä alkuun Greta asui osan viikosta vanhempien luona. Vanhemmat viettivät myös paljon aikaan tyttärensä asunnolla, ja Gretan ystävät kävivät auttamassa häntä. 10 kuukautta, 8 sosiaalityöntekijää Sirpa Granö kertoo, että muuttoprosessissa oli mukana yhteensä kahdeksan eri sosiaalityöntekijää ja prosessi kesti kymmenen kuukautta. Kotihoito vaadittiin mukaan, vaikka heidän mielestään Greta ei sopinut asiakkaaksi ja kokeilu tiedettiin jo etukäteen Gretalle kuormittavaksi. Jos henkilökohtaisen avun lisätuntien saamisen prosessi oli Granöille raskas, ei se ollut myöskään yhteiskunnalle halpa. Päätöksen aikaansaaminen KOHTI ITSENÄISYYTTÄ
16 Lähellä 1/2026 johti useita eri tahoja kuormittaneeseen arviointien ja kokeilujen vyyhtiin, jonka aikana tehtiin myös kustannuksiltaan kalliita ehdotuksia. Huhtikuusta alkaen Gretalla on ollut sama sosiaalityöntekijä, mikä on ollut helpotus. Asiat ovat alkaneet järjestymään. Päätöksentekoa on kuitenkin etäännytetty tiimeihin. ”Olimme itse hyvin valmistautuneita Gretan itsenäistymiseen ja muuttoon. Oli yllätys, että vielä puoli vuotta muuton jälkeen käytiin neuvotteluja siitä, miten avustaminen järjestetään ja ehdotettiin omaishoidon jatkumista.” Nykyisin Gretalla käy henkilökohtainen avustaja kaksi kertaa päivässä neljän tunnin ajan. Äiti ja tytär ovat päivittäin yhteydessä ja näkevät viikoittain. Sirpa tekee edelleen esimerkiksi avustajien työvuorosuunnitelmien pohjat ja auttaa Gretan sairauden hoitoon liittyvissä asioissa tai muissa hankalammissa puuhissa. ”Gretan sairaus huomioiden on tärkeää, että hän saa käyttää pieniä voimavarojaan mahdollisimman mielekkäällä tavalla”, Sirpa toteaa. Kuten sisustamalla asuntoaan. Oman kodin rakentaminen on ollut iso ja mielekäs projekti. Gretalla on persoonallisesti sisustettu koti, pieni kaksio isossa kerrostalossa. Parvekkeella on sänky, josta näkyy kaukana siintävä meri. Ekologiset arvot ovat Gretalle tärkeitä, ja lähes kaikki uuden kodin tavarat on hankittu kierrätettyinä. Gretalle itselleen muuttaminen omaan kotiin on merkinnyt paljon. “Haaveilin monta vuotta, että olisi se oma tila minkä voisi sisustaa ja laittaa omannäköiseksi. Itsenäistyminen oli ollut elämässäni uusi vaihe, jota olin odottanut. Haaveen saavuttaminen on ollut mielenterveydellekin tärkeä asia”, Greta pohtii. Vaikka alku oli raskasta kaikkine matkaan mahtuneine mutkineen, arki uudessa kodissa on ollut juuri sitä, mistä Greta oli unelmoinut. “Suurimmaksi osaksi asiat ovat menneet tosi hyvin, on uusi ympäristö mitä tutkia”, Greta hymyilee Minni-kissan kiehnätessä jaloissa. Greta toivookin, että kaikki vanhemmat, jotka kipuilevat lapsensa itsenäistymisen suhteen, pohtisivat asiaa nuoren näkökulmasta. “Toivon, että he koittaisivat miettiä nuoren etua, nuoren omaa elämää. Että he antaisivat nuorten tehdä omat virheensä, löytää oman polkunsa. Siihen tarvitaan tilaa”. Tulevaisuudessa on toivoa Vaikka Granöt eivät usko haavemaailmojen rakentamiseen tai turhaan toivoon ripustautumiseen, Sirpa uskoo Gretan tulevaisuuden menevän hyvään suuntaan. Gretasta on kasvanut nuori aikuinen, jolla on maailmalle paljon annettavaa. Siitä kertoo esimerkiksi Gretan vaikuttamistyön saama tunnustus: lokakuussa Greta kävi pokkaamassa yhtenä Vammaiset tytöt -median edustajana Planin tyttöpalkinnon, joka jaettiin viime vuonna toista kertaa sukupuolten tasa-arvoa edistäville ihmisille tai yhteisöille. ”Tiedän, että hänestä olisi hyötyä moneen lähtöön, edistämään yhdenvertaisuutta tai tekemään jotain luovaa – hänessä elää edelleen musiikintekijä”, Sirpa toteaa. Sirpa näkeekin Gretan tulevaisuuden itsenäisenä ja vahvana ja toivoo, että hän pääsisi käyttämään lahjojaan, opiskelemaan vielä muutakin kuin kokemustoimijuutta. ”Greta joutui todella nuorena kohtuuttomaan tilanteeseen, ja hän on sopeutunut elämään vaikean sairauden vammauttamana kohtuullisen hyvin”, Sirpa pohtii. ”Uskon kyllä, että hän tulee pärjäämään.” Lissu Kiviniemi, teksti ja kuvat KOHTI ITSENÄISYYTTÄ Gretan muutettua omaan kotiin Aappa-koira viihtyy entistä tiukemmin Sirpa Granön kainalokaverina.
17 Lähellä 1/2026 KOHTI ITSENÄISYYTTÄ Tukena muutoksessa Vanhempien tukeminen erityistä tukea tarvitsevan nuoren muuttaessa kotoa on usein yhtä tärkeää kuin itse nuoren tukeminen. Muutto on iso elämänvaihe, joka herättää muuttajan vanhemmassa monenlaisia tunteita: ylpeyttä, helpotusta, mutta myös huolta, surua ja epävarmuutta. Vanhemmat tarvitsevatkin aikaa, kuuntelua ja konkreettisia rakenteita, jotka vahvistavat luottamusta ja jaksamista. Kuulluksi tulemisen ja tiedon merkitys Vanhemmat kaipaavat ennen kaikkea selkeää, oikea-aikaista tietoa ja mahdollisuutta kysyä ja pohtia asioita avoimesti. Heille on tärkeää, että heitä kuunnellaan ja heidän kokemustaan lapsensa asian- tuntijoina arvostetaan. Tiivis yhteistyö vahvistaa luottamuksen syntymistä. Tunne- ja vertaistuki Muuttotilanne voi tuntua luopumiselta ja aiheuttaa surua. Siksi vertaistuki on monelle elintärkeää: muiden samassa tilanteessa olevien vanhempien kokemukset helpottavat ja antavat toivoa. Vertaistapaamiset, ryhmät tai verkossa toimivat keskustelukanavat tarjoavat mahdollisuuden jakaa ajatuksia, saada tietoa ja löytää voimavaroja yhdessä. Luottamuksen rakentaminen palveluihin Moni vanhempi pelkää, ettei muualla osata huolehtia heidän lapsestaan riittävästi. Luottamusta voi vahvistaa avoimella yhteistyöllä: järjestämällä tutustumisia tulevaan kotiin, tapaamisia henkilökunnan kanssa, yhteisiä keskusteluja ja mahdollisuuden vaikuttaa palvelujen suunnitteluun. Pienin askelin eteneminen Muutto ei ole yksi hetki vaan prosessi. Kun asioita voi valmistella rauhassa, käydä paikan päällä useita kertoja, tutustua henkilökuntaan ja harjoitella uutta arkea vähitellen, muutos on pehmeämpi sekä nuorelle että vanhemmille. Oikeus valmennukseen Uuteen vammaispalvelulakiin sisältyvä valmennus on erittäin tärkeää. Heillä, jotka tarvitsevat valmennusta itsenäisessä elämässä tarvittavien taitojen oppimiseen tai vahvistamiseen taikka elämän muutostilanteista selviytymiseen ja niihin valmistautumiseen, on siihen oikeus. Muutostilanteet voivat olla esimerkiksi itsenäistymiseen, lapsuudenkodista omaan kotiin muuttamiseen tai ikääntymiseen liittyviä tilanteita. Taidot tarkoittavat itsenäisessä elämässä tarvittavia taitoja, esimerkiksi kommunikaation, vuorovaikutuksen, teknisten laitteiden ja digisovellusten käyttötaitoja, ympäristön hahmottamista ja liikkumista erilaisissa toimintaympäristöissä, ajan hahmottamista, kodinhoidon suunnittelua ja toteutusta, asiointia, rahankäyttöä ja muita vastaavia toimintoja. Valmennusta voidaan toteuttaa henkilökohtaisena tai ryhmässä annettavana palveluna tai osana muuta palvelua. Valmennus suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä eri ammattilaisten kanssa. Tavoitteet, sisältö, tarvittava määrä ja toteutustapa arvioidaan yhdessä vammaisen henkilön ja tarvittaessa hänen läheistensä kanssa. Itsenäinen elämä ja osallisuus yhteisössä mahdollistuvat, kun jokaiselle taataan uuden vammaispalvelulain mukainen oikeus valmennukseen. Satu Koivurinne ja Katja Marjamäki Tukena-säätiö Tukena-säätiön maksuttomat materiaalit elämänmuutoksien tueksi: tukena.fi/materiaalit
18 Lähellä 1/2026 Läsnäolo ei lopu, vaikka osoite olisi eri Vähän ennen juhannusta vuonna 2015 Oulun kaupungilta oltiin yhteydessä Urpo Unnbomiin. ”Sanoivat, että pojalleni Jussille olisi sopiva asumispaikka tiedossa. Päätös pitäisi tehdä nyt, eikä heti”, Unnbom muistelee yli kymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Isä ja poika kävivät tutustumassa asumisyksikköön Oulun Linnanmaalla, ja asia oli sitä myöten selvä. Muuttopäivä sovittiin elokuulle. Vaikka kotoa irtaantumista oli mietitty jo useampi vuosi, tilanne yllätti. Valmistautumisaikaa oli vain reilu kuukausi. ”Kyllä sitä jännitettiin, että mitenköhän kaikki onnistuu.” Jännitys oli onneksi turhaa. Elokuussa 2015 silloin 33-vuotiaan Jussin televisio, levysoitin, kasettinauhuri ja sadat musiikkitallenteet pakattiin laatikkoihin ja kuskattiin muiden tarpeellisten tavaroiden kanssa Kotilinnaan Linnanmaalle. ”Kaikki vanhan kodin tutut tavarat siirrettiin uuteen, laitettiin paikoilleen. Päivän hommien jälkeen sanoin Jussille, että nyt sinulla on tässä oma koti, minä lähden omaani. Ja Jussi vastasi muina miehinä, että hei hei. Tuntui, että muutto oli loppujen lopuksi Jussille helpompi kuin minulle”, Unnbom hymyilee. Kotimatka kului ihmetyksen vallassa. ”Että miten minulla meinaa itku päästä, mutta pojalla ei ollut mitään. Ja siitä se lähti sitten pikkuhiljaa, aika lailla ongelmattomasti.” Virheitä saa sattua Jussi syntyi Unnbomin perheen kuopukseksi heinäkuussa 1982. Kun motoriset taidot ja puhe eivät kehittyneet tavanomaisella tavalla, alkoi pitkä tutkimusten täyttämä aikakausi. Lopulta diagnoosiksi vahvistui Fragiili-X-oireyhtymä, joka aiheuttaa kehitysvammaa ja usein myös käytöshaasteita. Jussin kehitysvamma todettiin keskivaikeaksi. Jussista kasvoi rauhallinen aikuinen, joka ei viihdy hälyisissä ympäristöissä jääkiekko-otteluita tai musiikkiin liittyviä tapahtumia lukuun ottamatta. Hän kommunikoi ymmärrettävästi, pärjää tuetusti arjessa ja liikkuu itsenäisesti tutuilla reiteillä. Toisinaan turhankin itsenäisesti. Ennen omaan asuntoonsa muuttoa Jussi oli muutamaan otteeseen tilapäishoidossa. Vaikka kokemukset olivat Unnbomin mukaan hyviä ja kasvattivat luottamusta itsenäistymistä kohti, viimeinen reissu päättyi säikähdykseen. ”Olin viikon matkoilla, ja minun piti palata sunnuntaina. Lauantaina tuli ilmoitus, että Jussi on kadonnut. Hän oli kai suutahtanut jostain ja lähtenyt omille teilleen ilman puhelinta”, Urpo Unnbom muistelee. Unnbom keskeytti matkansa ja lähti kohti Oulua. Pian Unnbomille onneksi selvisi, että etsintäjoukot olivat löytäneet Jussin kotinsa lähettyviltä. ”Olin antanut vinkin, mistä etsiä Jussia.” Kommellukset kuuluvat elämään, oli lapsella erityisen tuen tarpeita tai ei. Katoamisia on sattunut vuosien varrella muutamia. ”Sitten soitan hänelle ja kysyn missä olet, ja Jussi vastaa, että mä olen täällä. Missä täällä? No täällä”, Unnbom hymyilee. Virheitäkin saa tehdä. Niin kuin silloin, kun Jussi laittoi näkkileipää mikroaaltouuniin. Tai astianpesuainetta pyykinpesukoneeseen. Vaahdon määrä oli melkoinen. Arvomaailma muuttui Kehitysvammaisen lapsen isyys muutti Urpo Unnbomin arvomaailmaa. ”Ymmärsin, kuinka tärkeää yhdessäolo on, läsnäolo Jussin elämässä. Ja että se vaatii pikkuisen enemmän kuin normaalisti lapsi vaatii”, Unnbom pohtii. Urpo ja Jussi Unnbom ovatkin olleet aina tiivis Oululainen Urpo Unnbom, 74, rohkaisee erityistä tukea tarvitsevien nuorten vanhempia: ”Tuntui, että muutto oli loppujen lopuksi Jussille helpompi kuin minulle.” KOHTI ITSENÄISYYTTÄ
19 Lähellä 1/2026 parivaljakko. Jussin äidin työpäivät olivat vuorotöistäkin johtuen epäsäännölliset, ja poika kulki isänsä kanssa jääkiekkopeleissä tai seurasi kotisohvalla mäkihyppyä tai Formula 1:tä. Äidin kuoleman jälkeen 2013 miehet jäivät kaksistaan. Aloite itsenäistymiseen tuli lopulta isältä, ja Jussi muutti pois lapsuudenkodistaan 33-vuotiaana. Aiemminkin olisi ehkä voinut, mutta arki kotona sujui niin sulavasti, ettei siihen ollut painetta. ”Ympärillä alkoi olemaan ystäviä, joiden lapset lensivät pesästä. Aika oli kypsä”, Unnbom toteaa. Unnbom ei tunnusta kokeneensa muuton jälkeen tyhjän pesän syndroomaa. Suurena tukena muutoksessa oli noin vuosi Jussin äidin kuoleman jälkeen vierelle löytynyt naisystävä. Lisääntynyt vapaa-aika on täyttynyt monenlaisesta puuhasta: kiireinen eläkeläinen käy muun muassa säännöllisesti uimahallilla, pelaa padelia ja toimii edelleen aktiivisesti Oulun seudun omaishoitajat ry:ssä – tällä hetkellä hallituksen varapuheenjohtajana. ”Olen ollut jo vuodesta 2013 Oulun yhdistyksessä kehittämishankkeissa, joissa on kehitetty tukea ja toimintaa erityislapsiperheille. Hallitustyöskentelyn alkuvuosina olin mukana erilaisten projektien ohjaustyöryhmissäkin kokemusasiantuntijana. Jussi asuu lähellä ja näkee isäänsä säännöllisesti. Arjen pulmissa poika soittaa aina ensimmäisenä isälleen, ja kuulumisia vaihdetaan monta kertaa päivässä. Ja vaikka Jussin itsenäistyminen on helpottanut Unnbomin arkea, huolehtiminen pojasta ei ole hävinnyt. ”Jussi ikääntyy, eivätkä taidot parane iän myötä, päinvastoin. Ja minäkin ikäännyn”, Urpo pohtii. Hyvinvointialueilla on kovat säästöpaineet, ja Unnbomia huolettaa, miten palvelujärjestelmä pystyy tukemaan pojan arkea tulevaisuudessakin. Hänen mielestään Jussin kuuluisi edelleen saada palvelunsa vammaispalvelulain mukaisesti. ”Mutta hänellä on hyvä asumisyksikkö. Sielläkin kyllä huolehditaan Jussista”, Unnbom toteaa. Unnbom rohkaiseekin vanhempia, joiden erityistä tukea tarvitsevat nuoret ovat itsenäistymisen kynnyksellä, tarttumaan haasteeseen. ”Asiat kyllä hoituvat. Monesti se on niin, että itsenäistyminen on vanhemmille paljon vaikeampi paikka kuin nuorelle.” Unnbom tietää, että itsenäistymisprosessit ovat yksilöllisiä, joskus hyvinkin vaikeita. ”Kahta samanlaista ei tietenkään ole. Mutta meidän kohdalla kaikki sujui oikeastaan aika hyvin. Olen erittäin tyytyväinen, että otettiin Jussin kanssa tilaisuus vastaan ja käytettiin se”. Lissu Kiviniemi Jussi Unnbom on aina ollut isän poika, ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyy Beatlesin fanittamisesta penkkiurheiluun. Karaokekin vedetään duona: Urpo laulaa, Jussi hoitaa eläytymisen ja koreografiat. LIISA RIEKKINEN KOHTI ITSENÄISYYTTÄ
20 Lähellä 1/2026 KOLUMNI Päästää irti, pitää kiinni Kun 97-vuotias äitini muutti alkusyksystä hoivakotiin ja vuoden kestänyt omaishoitajuuteni loppui, mieleeni palasi toinen elämää mullistanut tapahtuma vuosien takaa. Silloin cp-vammainen poikani päätti peruskoulunsa, aloitti ammattiopinnot ja lähti niin ikään kotoa pois. Tavallaan kaksi muuttoa eivät voisi olla kauempana toisistaan. Ensimmäisessä nuori aikuinen alkoi opetella itsenäistä elämää ilman vanhempien jokapäiväistä huolenpitoa. Toisessa taas vanhus lopetti edes jollain lailla omalakisen elämänsä kodissa, jonka oli ympärilleen rakentanut, ja siirtyi ympärivuorokautisen hoivan piiriin. Silti niissä tuntui olevan yhtäläisyyksiä – eihän kumpikaan muuttaja siirtynyt kokonaan elämäni ulkopuolelle. Poika tuli viikonlopuiksi kotiin, ja äitiäkin tapaan liki päivittäin. Vaikka läheiset lähtivät fyysisesti, mielessä he pysyivät koko ajan. Siitä seurasi uudenlaista henkistä tasapainottelua. Kuinka paljon voi osallistua aikuisen mutta monessa suhteessa yhä tukea tarvitsevan läheisen elämään ilman, että se tuntuu kontrolloimiselta? Entä kuinka paljon haluaa osallistua? Onhan rehellisesti todettava, että liikuntakyvyttömän ja muistisairaan äidin hoitaminen kotona ei vain enää onnistunut. Asiansa osaavien hoitajien ympäröimänä, tutuilla tavaroilla sisustetussa huoneessa hänen elämänsä on seesteistä ja taatusti turvallisempaa. Viime kädessä kyse on tietysti ihmisen oikeudesta itsensä näköiseen elämään. Itsenäistyvän lapsen kohdalla se tarkoittaa kokemusteni (joskus tukalienkin) mukaan sitä, että useimmat päätökset elämästä kuuluvat hänelle. Hänen on opittava rakentamaan arvonsa ja arkensa, ja ohjeiden tyrkyttäminen on syytä lopettaa. Ellei opiskelijakämppä ole tulessa, äidin kannattaa pitää suunsa kiinni ja päästää irti. Vanhuksen laita on toisin, sillä olen huomannut, että laitostuminen on yllättävän helppoa sekä hoivakodin asukkaalle että hänen läheiselleen. Äitinikään ei enää osaa suoraan sanoa, mikä toisi elämään entisenlaista laatua. Sitä pohdin nyt minä, usein jopa päätän asioita hänen puolestaan. Siksi tilaan hoivakotiin kampaajan, ja taksi hakee äidin välillä kotiin syömään. En päästä irti vaan pidän kiinni, vaikka väkisin. Suvi Ahola Kirjailija ja kirjallisuuskriitikko
21 Lähellä 1/2026 OMAISHOIDON TUKI Tervetuloa omaishoitoyhteisöön! Me omaishoitoyhteisössä tiedämme, että omaishoitajuus on paljon enemmän kuin lakisääteinen omaishoidon tuki. Omaishoitoyhteisön tarjoama tuki ja toiminta tulevat usein omaishoitajan elämään jo ennen lakisääteistä tukea – ja kulkevat rinnalla koko omaishoidon polun ajan. Yhteisö tukee läheis- ja omaishoitajia kaikissa vaiheissa, varhaisesta alusta omaishoidon päättymiseen ja myös sen jälkeen. Omaishoitoyhteisöön ovat tervetulleita kaikki tulevat, nykyiset ja entiset läheis- ja omaishoitajat sekä kaikki omaishoidosta ja toiminnastamme kiinnostuneet. Toimintaamme osallistuminen ei edellytä yhdistyksen jäsenyyttä. Tietoa, tukea ja toimintaa ympäri Suomea Läheis- ja omaishoitajien joukko on laaja, ja heidän tuen tarpeensa ovat erilaiset. Yhteisömme jäsenyhdistykset antavat tietoa, tukea ja järjestävät toimintaa erilaisiin läheis- ja omaishoitotilanteisiin eri puolella Suomea. Yhteisössä ajamme läheis- ja omaishoitajien oikeuksia ja edistämme heidän asemaansa muun muassa edunvalvontatyön avulla. Samalla kannustamme läheis- ja omaishoitajia pitämään huolta omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Vertaistuki auttaa jaksamaan Yhteisön tarjoama vertaistuki antaa mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja tunteita turvallisessa ympäristössä muiden vertaisten kanssa, jotka ymmärtävät tilanteesi. Kohtaamisista voi löytyä sekä voimaa että käytännön ratkaisuja palveluista, tukimuodoista tai jaksamisen keinoista. Parhaimmillaan vertaistuki tuo uusia ystävyyssuhteita, vähentää stressiä ja ehkäisee uupumusta sekä yksinäisyyttä. Vertaistuki vahvistaa uskoa siihen, että haastavasta tilanteesta voi selvitä, aivan kuten muutkin ovat selvinneet. Vapaaehtoiseksi jäsenyhdistykseen? Omaishoitajayhdistyksissä ahertaa tällä hetkellä yli tuhat vapaaehtoista. Vapaaehtoisuus antaa mahdollisuuden osallistua, vaikuttaa, kokeilla ja oppia uutta. Vapaaehtoisia tarvitaan esimerkiksi vaikuttamistyöhön, tapahtumien järjestämiseen sekä vertais- ja tukihenkilöiksi. Olet tervetullut mukaan toimintaan riippumatta siitä, onko elämässäsi omaishoitotilanne. Ovet-valmennuksestä eväitä eteenpäin Omaishoitajaliitto ja osa jäsenyhdistyksistä järjestävät myös valmennusta omaishoitajille. Ovet-valmennuksen punaisena lankana on omaishoitajien vahvuuksien tukeminen ja uusien voimavarojen löytäminen yhdessä toisten omaishoitajien kanssa. Se on osallistujille maksutonta ryhmätoimintaa, jossa käsitellään alustusten, keskustelun ja harjoitusten avulla keskeisiä omaishoitajuuteen liittyviä asioita. Ovet-valmennus tukee omaishoitajuutta ja helpottaa etenemistä omaishoidon polulla. Lisätietoja Ovet-valmennuksesta löydät verkkosivuiltamme osoitteesta omaishoitajat.fi/ovet-valmennus. • Jos omaishoidon tuen hakeminen on sinulle ajankohtaista, löydät seuraavalta aukeamalta siitä lisää tietoa.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==