iloa ja ystävyyttä Eläinystävät ulkoiluttajina tuovat hyvän mielen kaikille Teksti ja kuvat Terhi Hyvärinen Moni omaishoitaja kaipaa lyhyitä, mutta säännöllisiä hengähdystaukoja, jolloin voisi hoitaa asioitaan, käväistä vaikka kirjastossa, uimassa tai reippaalla lenkillä omaan tahtiin. Ikäinstituutti on kouluttanut ulkoilukavereita koirineen varsinkin vanhusten seuraksi, ja toiminta on leviämässä myös omaishoitoperheiden avuksi. Pete Nurmen rauhalliseen olemukseen syttyy eloa ja silmät rupeavat tuikkimaan, kun puhe kääntyy hänen ammoin edesmenneeseen Tino-koiraansa. Pete kaivaa hapertuvasta muististaan, että Tino oli upea kaveri, belgianpaimenkoiran ja saksanpaimenkoiran risteytys. Nyt ulkoiluystävänä on ensimmäisiä kertoja parikiloinen prahanrottakoira Ruu emäntänsä Mari Jalomäen Vapaaehtoinen Mari Jalomäki on pienen Ruu-koiransa kanssa Pete Nurmen ulkoiluystävä. ”Tällainen ulkoilu tuo pelkkää iloa”, Mari sanoo. kanssa. Oli rotu mikä hyvänsä, eläinrakkaan on muistisairaanakin luontevaa olla koiran seurassa. Tutustuminen käy helposti hauvaa rapsutellessa. Kun kolmikko tekee hissukseen noin tunnin kävelylenkkiään, omaishoitaja Tiina Pelkonen pääsee viettämään omaa aikaa. Ikäinstituutin vastikään päättynyt Tossut ja tassut liikkeelle -hanke keskittyi vanhuksiin, mutta esimerkiksi Järvenpäässä koiraulkoiluystäviä on myös omaishoitajaperheille. Ulkoiluystävyys on suosittu vapaaehtoisuuden tapa. Erikoistaitoja ei vaadita, maksuton koulutus on lyhyt ja kaikki nauttivat ulkoilusta yhdessä. Pienikin tauko auttaa Peten omaishoitaja Tiina Pelkonen on kaivannut juuri lyhyitä taukoja, sillä hän ei voi jättää puolisoaan enää hetkeksikään yksin ja oma kunto alkaa rapistua. 28 LÄHELLÄ 1/2025 OMAISHOITAJAT.FI
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==