ajankohtaista Kun elämästä tulee kaaosta Juuri ilmestynyt Puolisoni Alzheimer on realistinen ja rehellinen tietoteos elämästä muistisairaan puolisona. Markku Niskanen kuvaa siinä, kuinka kaikkien juhlien kuningattaresta, rakkaasta Maila-puolisosta tulee vähitellen arvaamaton ja pakkomielteinen, aggressiivinenkin ventovieras, joka esimerkiksi kammoaa suihkua. Teksti Terhi Hyvärinen | Kuva Pavel Tahkovuori – Arkea Alzheimerin varjossa Puolisoni Alzheimer (Into Kustannus, 2025) perustuu päiväkirjaan ja Markku mietti alkuun, onko julmaa ja kohtuutonta esitellä Alzheimerin taudin eteneminen kouriintuntuvasti ja autenttisesti. ”Muutama käsikirjoituksen lukenut kaveri jopa sanoi, ettei näin henkilökohtaista kirjaa voi julkaista.” ”En tuntenut häpeää vaimoni rinnalla, koska sairaus on osa elämää. Se pitää kestää, eikä ottaa liian suureksi taakaksi. Olen tietokirjailijana tottunut kirjoittamaan asian niin kuin ne ovat, enkä kavahtanut lainkaan sitä, että kaikki siitä kurjuudesta tulee esiin. Se voi helpottaa jonkun kohtalotoverin elämää. Heitähän tulee koko ajan lisää.” Mekastusta ja jatkuvaa kärhämää Sairaus eteni vähitellen, ja aviomies sopeutui hämmästyttävästi vaimonsa tempauksiin. Vaimo oli aina lähdössä, vaikka oli juuri saapunut. Lounaalle hän saattoi vaatia golfmailaa, ja suihkuun kumisaappaita. Juhliin valmistautuminen alkoi pari kuukautta etuajassa. Huutoa ja käsirysyä tuli, kun aviomies vaikkapa esti vaimoaan tyhjäämästä likaisia tiskejä astianpesukoneesta. ”Me olimme puoli vuosisataa sopuisa pariskunta, jolla oli onnellinen avioliitto. En osaa edes riidellä. Valmiiksi riitaiselle parille tällainen hoitosuhde olisi varmaankin mahdottomuus.” Kunto heikkeni huomaamatta Maila ei tuntenut olevansa sairas. Hän ei käyttänyt apulaitteita tai vaippoja, hoitajia ei käynyt. Tutkimuksiin hänet sai vain huijaamalla. Markkukaan ei hakenut omaishoitajan statusta. ”Minä olen tottunut pärjäämään. Mutta sitten yhteiskunta otti hänet hoitoonsa kertalaakista. Muutos tuli täydellisenä yllätyksenä.” Maila joutui sairaalaan muista syistä, mutta siellä huomattiin Alzheimerin olevan niin pitkällä, ettei kotona asuminen enää onnistuisi. Markun mukaan puolison muutto palvelutaloon oli ennenkokematon tunteiden vuoristorata. Helpottavaa vapautta ei tullutkaan, vaan järkyttävä suru. Mailan kuolemasta on nyt kolme vuotta, ja Markku pystyy jo auttamaan samaa polkua tulevia. Neuvoja kohtalotovereille ”Hoito pitäisi saada mahdollisimman pikaisesti käyntiin. Pitää olla juonikas, jos toinen ei suostu hoidettavaksi. Minä keksin ilmoittaa vaimolle, että kotiin tulee henkilöitä, jotka selvittelevät ikäihmisten asumista Itä-Helsingissä.” ”On tärkeää, että ei keskity yksinomaan hoitamiseen. Minä tein työtäni, kirjoitin yrityshistoriaa. Olin siis joka päivä toisessa maailmassa. Selviytymiseni perustana olivat myös päiväkirjani ja laajan ystäväkuntamme tuki ja apu.” ”Ei saa antaa kuntonsa romahtaa. Ei pidä luhistua rankkoihinkaan kokemuksiin, ja tyystin vetäytyä kotiin, vaikka puolisolla olisi hankaluuksia.” Markku kertoo, että hänenkin elämänsä on jälleen hyvää. Hän on löytänyt toisen lesken, jonka kanssa seurustelee, ja elo on uskomattoman ihanaa. ● 15 #OMAISHOITO LÄHELLÄ 1/2025
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==