10
Luontaistuntija 3
|
2012
Teksti: Sami Larste Kuva: Matton
Luontaistuntija0312_Pycnogenolit.pdf 1 16.2.2012 13.07
pelasti Mikon ja Tuomaksen
On Minna Flanderin pohjalaisen peräänantamattomuuden
ansiota, että hänen pojillaan Mikolla, 11, ja Tuomaksella,
7, menee tätä nykyä hyvin. Molemmat kärsivät pahasta
kehitysviivästymisestä, ja kun puhumisesta ja lukemisesta
ei tahtonut tulla mitään, poikia oltiin puoliväkisin sijoit-
tamassa kehitysvammaisten kouluun. - Onneksi osasin
kääntyä erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan puoleen. Hänen
tutkimuksissaan kummallakin pojalla ilmeni vakava rasva-
happoaineenvaihdunnan häiriö.
Lähihoitaja
Minna Flander
, 47, huokaa syvään ja toteaa, että heidän per-
heensä koettelemuksista saisi vaikka kokonaisen kirjan. Ylä- ja alamäkiä
on riittänyt. Enempi kuitenkin on ollut vaikeita aikoja. – Olen itse ollut
20 vuotta sairaalassa töissä, mutta nykyään olen poikien omaishoitaja.
Minna Flanderin aviomies Markku, 50, työskentelee armeijan palveluk-
sessa. Pariskunnalla on kolme lasta: Mikko, 11, Marika, 9, ja Tuomas, 7.
Kehitysviivästymiä on ollut vain pojilla.
Molemmat pojat eivät aluksi osanneet puhua ollenkaan. Diagnoosiksi
tuli laaja-alainen kehitysviivästymä. Puheen viivästyminen huomattiin
kaksivuotisneuvolassa. Sanoja puuttui eikä puhe lähtenyt käyntiin. Mo-
lemmilla pojilla kehityskaari oli ihan samanlainen. Jonkinlaista puhetta
alkoi tulla vasta 3–4-vuotiaana.
– Pojat olivat kuitenkin ketteriä ja motorisesti lahjakkaita. He pai-
noivat edestakaisin 15-tuntisia päiviä eivätkä nukkuneet päiväunia. Kai
voidaan puhua lievästä ylivilkkaudestakin, mutta he purkivat energiaa
liikuntaan, leikkeihin ja talvella lasketteluun. Pojat ovat hiihtäneet kilpaa
joka ainoan nappulahiihdon. Heillä on noin 250 kilpahiihtomitalia. Tulin
siihen tulokseen, ettei poikien älykkyydessä ollut mitään vikaa, kun
kerran motoriset taidot olivat noin hyvät.
Minna Flander huomasi jossakin vaiheessa myös oman kuntonsa pet-
tävän. Kilpirauhastulehduksia oli jatkuvasti eikä meno muutenkaan enää
happohoito
Rasva-