14 Näköislehti: mksaatio.fi Maatalouden rakennemuutos on iskenyt rajusti myös Miehikkälään. Pitäjän suurimmissa kylissä oli vielä noin 50 vuotta sitten kymmeniä maatiloja kussakin. Pienissä kylissäkin elämä rakentui karjaan, rehuntuotantoon ja metsään. Nyt osassa kyliä ei ole sitä viimeistäkään lypsykarjatilaa ja isoimmissakin kenties vain yksi tai kaksi, jos kohta sitäkään. Salo-Miehikkälän Roimolaan, aivan silloisen Vehkalahden kunnan rajanpintaan, Lennart Roimola perusti vuonna 1948 maatilan elannoksi perheelleen. Vajaan 30 vuoden jälkeen se oli 13 peltohehtaarin ja kymmenen lehmän keskivertotila Miehikkälässä. Lennart Roimolan tilan kohtalona olisi voinut olla pysyminen pienenä ja lopettaa tuotanto ennemmin tai myöhemmin kannattamattomana. Siis aivan samoin kuin maatalouden kiihtyvä kehitysvirta tappoi Suomessa kymmenet tuhannet pientilat mahdottomuuteensa. Mutta Roimolan monilapsisen perheen toiseksi nuorimmainen Mikko oli vallitsevasta kehityksestä eri mieltä. Hän 19-vuotiaana lunasti Saukkoniemen tilan itselleen vuonna 1976. Siitä hetkestä alkoi Roimolassa määrätietoinen taistelu selviytymisestä suuruuden ekonomiaa vastaan ja kilpajuoksu pysyä kehityksessä mukana. Tilan kehitys oli aluksi sovitettava olemassa oleviin voimavaroihin. Lypsykarja kasvoi vähitellen ja navetta laajentui Mikon nuoruuden innolla ja lyhyillä yöunilla; jokainen päivä alkoi aikaisin aamulypsyllä. Ahkera työ pellolla, metsässä ja navetassa oli kaiken alkuvoima. Oman perheen perustaminen, lasten aikuistuminen ja vanhan navetan laajennusten ääripää johtivat Roimolan tilalla 2000-luvulle tultaessa uuteen ennakkoluulottomaan ajatteluun. - Eihän elämä maaseudulla voi enää nykypäivänä olla työtä vuorotta jaksamisen äärirajoilla joka päivä vuodesta toiseen. Jotain oli tehtävä. Tulimme siihen tulokseen, että vapaapäiviä ja jopa lomia ei koskaan saa, ellei niille järjestä tilaa, aikaa ja varaa. Maatilatalouden on oltava niin suurta ja tuottavaa, että se pyörii inhimillisellä työpanoksella, työelämän normaaleilla työajoilla, Mikko Roimola kertoo. Vahva laajentuminen ja erikoistuminen lypsykarjatalouteen oli tilan vastaus maatalouden rakennemuutokseen ja maaseudun asuttamiseen. Mikko Roimola tietää, että tehotuotanto on kirosana Suomessakin. Nykyisin Miikan ohella toisena omistajana oleva Juho Roimola jatkaa: - Miksi emme käyttäisi äiti luonnon antamaa maan kasvuvoimaa hyväksemme ja tuota sillä ruokaa ihmisten pöytiin. Suomen pellot kasvavat parhaiten heinää, joka sitä paitsi sitoo hiiltä hyvin ja pitää maanpinnan kasvipeitteisenä. Heinän jalostaminen karjatalouden kautta ihmisravinnoksi on järkevää kierrätystä, jota voidaan tehdä luonnon ehdoilla yhteiseksi hyväksi. Kaikki hyötyvät ja luonto kiittää, Juho perustelee. Vuonna 2012 perustettu Roimolan maatalousyhtymä, johon pojat Juho ja Miikka tulivat mukaan, alkoi rakentamaan heti navettahallia yli 200 lehmälle. Jo sitä ennen 2005 oli lähdetty osakkaaksi neljän tilan suureen viljankuivuriin. Varastohalli valmistui tilalle 2015 ja hiehokasvattamo aloitti 2016. Roimola Oy, alkutuotannon suurtila Salo-Miehikkälässä Kuvassa takarivissä vasemmalta: Miikka, Mikko ja Juho Roimola sekä eturivissä Miikan edessä Miro ja Juhon edessä Juuso.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==