9 Pro terveys Urakehitys voi olla monenlaista Heino on työskennellyt muun muassa osastohoitajana, ylihoitajana ja johtavana hoitajana. Esihenkilötyössä hänestä on erityisen mukavaa voida tukea muiden urakehitystä. Oma työura alkoi kätilönä, mutta jo sen alkupuolella Heino työskenteli monilla eri nimikkeillä. Opiskelu on syventänyt asiantuntijuutta ja suunnannut uraa: opistotasoinen kätilöntutkinto päivittyi ensin sairaanhoitajan AMK-tutkintoon. Seuraavaksi terveystieteiden maisterin paperit ja tänä kesänä valmistuneet hallintotieteiden maisterin opinnot, joiden pariin Heino hakeutui, koska halusi vahvistaa osaamistaan henkilöstöhallinnosta ja -johtamisesta. Nyt vuorossa on ammatillisen opettajan opinnot. Opiskelu on antanut oppien lisäksi Heinolle läpi elämän kantavia ystävyyssuhteita ja verkostoja, joihin on helppo ottaa yhteyttä neuvojen tarpeessa. Vaikka oma suunta onkin vienyt johtotehtäviin, esimerkiksi sairaanhoitajien urakehityksen ei Heinon mielestä tule tarkoittaa pelkästään ylöspäin ”etenemistä”; se voi olla myös asiantuntijuuden syventämistä. Hänestä onkin hienoa, että vähitellen sairaanhoitajan asiantuntijarooli on alkanut vahvistua ja erikoistumisopinnot näkyä palkkakehityksessä. Kun puhutaan osaamisesta Heino muistuttaa, että jatkuvasta opiskelusta ja osaamisen kehittämisestä nauttivien lisäksi on myös paljon ammattilaisia, jotka haluavat tehdä omaa perustyötään ja olla siinä hyviä. Myös heidän osaamisensa ajantasaisuus on taattava. Siksi hän on iloinen siitä, että nykyisin osaamisen päivittämiselle on monenlaisia väyliä. Osaamisesta pidettävä kiinni Heino valmistui kätilöksi pahimpaan lama-aikaan vuonna 1995. Vielä hänen aloitellessa opintoja pirisi opiskelijaasuntolan yhteinen puhelin yhtenään, kun valmistuvia kosiskeltiin kilvan töihin. – Jo vuotta myöhemmin se puhelin oli hyvin hiljainen, hän kertoo. Valmistumisen ja kahden lapsen jälkeen tarjolla oli edelleen vain lyhyttä pätkää, joten Heino päätti lähteä töihin Norjaan, jossa vierähti pari vuotta. Kuten tiedetään, vaikea taloudellinen tilanne vaikuttaa sote-alan arkeen merkittävästi myös tänä päivänä. Heinon mukaan se pakottaa jatkuvaan priorisointiin ja sen pohtimiseen, mikä on riittävän hyvää hoitoa. Tärkeässä osassa on vaikuttavuuden arviointi ja asiantuntijuuden vaaliminen: – Me olemme oman työmme asiantuntijoita. On parempi, että pohdimme itse asioita kuin että sen tekee joku, joka ei välttämättä ymmärrä kokonaisuutta. Erityisesti on pidettävä kiinni osaamisesta; Heino painottaa, että henkilöstö on tärkein voimavara. Säästöjä tulisi hakea viimeiseen asti toiminnasta ja asioista, joita pystyy myöhemmin korvaamaan. – Kun päästetään osaavaa henkilökuntaa käsistä, niin se osaaminen on sitten menetetty. Puhumattakaan siitä, millainen vaikutus sillä on aina työyhteisöön, hän sanoo. Miten uusia hoitotyön johtajia? Hoitotyön johtajan uraansa Heino aloitteli aikanaan apulaisosastonhoitajana, ja hän näkee, että johtajuuteen oli turvallista kasvaa näin. Kun osastonhoitajalla tai yksiön johtajalla ei kaikissa paikoissa enää ole sijaistavaa paria opissa, herää kysymys, miten uusia osaavia hoitotyön johtajia kasvaa. Aihe on ajankohtainen, sillä suuri määrä hoitotyön johtajia on lähivuosina eläköitymässä. Valmiuksien lisäksi tilanteessa tulee tarkastella Heinon mukaan myös johtajan työn mielekkyyttä. – Lähdetään siitä, että myös hoitotyönjohdosta kuuluu puhua arvostavasti ja kunnioittavasti, hän sanoo. – Ja palaute tulee antaa samalla tavalla kuin miten itse toivoo saavansa sitä, eli rakentavasti. Lisäksi Heinon mielestä työnohjauksen tulisi olla automaattisesti osa työnkuvaa esihenkilötyötä tekeville. Hän korostaa myös esihenkilöiden omien verkostojen tuen merkitystä. Heinoa mietityttää otsikoissa toistuva hoitotyön johtajien asemakin: – Paljon on keskustelua siitä, että pomot pois ja kentälle väkeä. Olen eri mieltä! Terveydenhuoltoalan suurin ammattiryhmä, eli hoitajat, tarvitsee johtamista, koska tekemisellä on oltava suunta. Heino toteaa, että hoitotyön asioita on vaikeaa edistää, jos kukaan ei ole viemässä niitä päättäviin pöytiin. Siihen tarvitaan hoitotyön johtajien asiantuntijuutta. Hän pitääkin huolestuttavana sitä, että lääkärin ja hoitotyön johtajan yhteisjohtamismalli on monessa paikassa lakkautusuhan alla. Tästä nimittäin seuraa, että juuri hoitotyön kompetenssin ymmärrys saattaa jäädä johdossa puuttumaan. – Ja miten voi johtaa, jos ei tiedä, mitä johtaa? Heino kysyy. Yhteistyössä avain Työssään Heinoa motivoi se, että pääsee vaikuttamaan asioihin ja se että työn jäljen voi nähdä. Hän nauttii kehittämisestä mutta tuo esiin myös ylläpitämisen: – Sekin on tärkeää, että kun on hyviä toimivia asioita, niin varmistetaan, että toiminta jatkuu. Halu ja kyky vaikuttaa näkyvät työn ulkopuolellakin. Heino on ollut mukana kuntapolitiikassa vuodesta 2001 ja valtuustossa vuodesta 2005 lähtien. Lisäksi hän on mukana monenlaisessa yhdistystoiminnassa, muun muassa Pelastakaa lapset ry:n paikallisessa yhdistyksessä, TEOS ry:n ja EHYT ry:n toiminnassa ja valtakunnallisessa maksatyöryhmässä. Niin työssään kun muussakin vaikuttamistoiminnassa Heino painottaa yhteistyön ja yhteistyötaitojen merkitystä: – Kukaan ei pysty tekemään yksin, vaan vaatii aina muiden vakuuttamista ja kuuntelemista, jotta saadaan mahdollisimman monipuolinen käsitys siitä, mitä tehdään. TEKSTI IINA AALTO KUVA JANICA VILÉN.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==