AKAVAN SAIRAANHOITAJAT JA TAJA RY:N OPISKELIJAVERKOSTON KUULUMISIA OPISKELIJA palsta LIITY OPISKELIJOIDEN FACEBOOK -RYHMÄÄN TAI SEURAA TAJAN INSTAA @AKAVAN_SAIRAANHOITAJAT_JA_TAJA Rutiineilla, tavoitteilla ja innostumisella valmista Kaikki opiskelijat ja joskus opiskelleet tietävät, että tutkintoon johtava opiskelu on tilanteen mukaan mielekästä, vaativaa, innostavaa, haastavaa ja motivoivaa. Itse olen opiskellut lukion jälkeen sairaanhoitajaksi ja palannut opintojen pariin yliopistossa parikymmentä vuotta myöhemmin. Vaikka aikanaan ajattelin, että opinnot olivat nyt siinä ja että sairaanhoitajan työstä jäisin eläkkeelle, mieli muuttui jossain vaiheessa. Halusin opettajaksi ja vielä enemmän halusin tutkijaksi. Siksi päädyin Turun yliopistoon opiskelemaan hoitotiedettä. Hakeuduin jo kandivaiheessa tutkijalinjalle, koska tavoitteena oli vielä joskus väitellä tohtoriksi. Nyt se hetki lähenee, vaikka työtä on vielä jäljellä. Tärkein asia tässä prosessissa on ollut motivaatio, joka löytyi itselle mieluisasta, tieteenalalle tärkeästä tutkimusaiheesta eli moraalisesta rohkeudesta hoitotyössä. Jos siis mietit opinnäytetyön aihetta tai jatko-opintoja, ensimmäinen ja yksi tärkeimmistä askeleista on valita sellainen aihe, joka oikeasti kiinnostaa ja innostaa. Oma into aihetta kohtaan kantaa ja motivoi myös silloin, kun kohtaa matkan varrella haasteita. Olen väitöskirjatutkijana ollut siten onnellisessa asemassa, että onnistuin saamaan työskentelyapurahan vuodeksi Emil Aaltosen säätiöltä. Se mahdollisti kokonaisen vuoden täyden keskittymisen väitöskirjatutkimukseen, ja pääsin vuoden aikana paljon pidemmälle kuin olin kuvitellut – lähes loppuun asti. Nyt viimeistelen väitöskirjaa ja työskentelen osa-aikaisesti. Osaaikaisuuden rahoittamiseen olen saanut tukea muun muassa Tajan koulutusavustuksesta. Kannattaa siis rohkeasti hakea sitä! Olen kokenut rutiinit tutkimusta tehdessä ja erityisesti kirjoittaessa tärkeiksi. Kun laitan tietyn musiikin soimaan, istun tietyn pöydän ääressä ja vieressä on iso muki teetä, pääsen helposti kirjoitusfiilikseen. Joskus on vähemmän aikaa tutkimuksen tekemiselle, ja silloin aloittaminen voi olla hankalampaa. Olen opetellut ottamaan pienempiä tavoitteita: jos saan jonkun tietyn kohdan tehtyä, olen tyytyväinen. Välillä päätän, että kirjoitan tai analysoin tietyn ajan, ja olen sitten siihen tyytyväinen. Toki on hienoa ja erittäin hyödyllistä, kun on riittävästi aikaa ajattelulle, esimerkiksi kokonainen päivä omistettuna tutkimukselle. Niihin päiviin kohdistan eniten ajattelua ja rauhaa vaativat vaiheet, ja pienempiä juttuja teen silloin, kun aikaa on vähemmän. Tärkeintä on, että tekee jotain, edes vähän. Näin isokin projekti etenee. Kannattaa myös muistaa, että opinnäytetyö tai väitöskirja, joka sekin on opinnäytetyö, koostuu monista pienemmistä paloista, eli valmista ei ole tarkoituskaan tulla hetkessä. Tavoiteltu lopputulos on kuitenkin hyvä pitää mielessä ja varmistaa loppua kohden, että yhteneväinen kokonaisuus saavutetaan. Tässä erinomaisena tukena ovat ohjaajat mutta ehdottomasti myös vertaiset. Eli yksin ei tarvitse eikä kannata yrittää pärjätä. Uskalla siis kysyä muilta ja keskustella toisten kanssa tutkimuksestasi tai opinnäytetyöstäsi. ELINA PAJAKOSKI TtM, Sh (AMK), väitöskirjatutkija Taja hallituksen jäsen 39 Pro terveys ”Oma into aihetta kohtaan kantaa ja motivoi myös silloin, kun kohtaa matkan varrella haasteita.”
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==