13 Pro terveys Ei käsipareja vaan hoitotyön asiantuntijoita Itä-Suomen yliopiston tutkija Marjo Ring kollegoineen selvitti tuoreessa tutkimuksessaan, miksi sairaanhoitajat jättävät alansa. He pyysivät alan jättäneitä sairaanhoitajia kirjoittamaan kokemuksistaan ja saivat yhteensä 148 kirjoitusta. Tutkimuksen perusteella huomio kiinnittyy kolmeen asiaan, joiden avulla hoitotyön pitovoimaa voidaan parantaa: ammatillisen arvostuksen vahvistaminen, autonomian lisääminen ja sosiaalisen tuen huomioiminen. Ammatillista arvostusta luodaan monella tasolla. Esimerkiksi organisaatiorakenteilla voidaan ylläpitää hierarkioita, jotka vaikuttavat siihen, miten hoitotyö asemoituu organisaatiossa. Taja yhdessä muiden sotealan liittojen kanssa on toistuvasti ottanut kantaa usean hyvinvointialueen hoitotyön professiojohtamisen heikentämissuunnitelmiin. Loppuvuodesta saimme kuulla korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksestä, jossa todettiin, että ei ole terveydenhuoltolain tai muiden sote-alaa ohjaavien lakien vastaista, että johtajaylilääkäri, sosiaalijohtaja ja johtajaylihoitaja toimivat rinnakkain hyvinvointialueen johdossa. Tämä on tärkeä ennakkopäätös, kun hyvinvointialueet rakentavat kukin omaa hallintosääntöään ja johtamisrakenteitaan. Monialainen yhteistyö ja osaaminen ovat tärkeitä hyvinvointialueiden laadukkaiden ja vaikuttavien toimintamallien kehittämisessä. Hoitotyön ylin viranhaltija merkitsee, että hoitotyötä ja sen kehittämistä johdetaan systemaattisesti ja samalla varmistetaan edellytykset laadukkaalle ja vaikuttavalle hoitotyölle sekä hoitotyön veto- ja pitovoimalle. Organisaatiorakenteiden ohella sosiaalinen tuki on tärkeää ammatillisen kasvun ja arvostuksen kannalta. Hierarkiat syntyvät myös arjen vuorovaikutustilanteissa; työyhteisössä voi olla kirjoittamattomia sääntöjä siitä, ketä tervehditään aamulla töihin tultaessa tai missä pöydässä työpaikkaravintolassa kuuluu istua. Muistan hyvin opiskeluaikana, miten olin usein vain ”opiskelija” enkä suinkaan yksilö, jolla on myös nimi. Vastaavia esimerkkejä kuulee toistuvasti. Onneksi yhä enemmän kuulee viestiä myös tasa-arvoisista työyhteisöistä, joissa ei ole turhaa hierarkiaa. Näissä yhteisöissä kaikilla laitosapulaisesta vastaavaan lääkäriin on oma asiantuntijuusalueensa, jota arvostetaan ja kunnioitetaan. Päätöksentekokäytännöissä huomioidaan erilaiset mielipiteet. Hierarkkinen toimintakulttuuri muuttuu hitaasti, mutta uskon, että uudet sukupolvet tuovat tähän uusia tuulia. Paljon hyvää kehitystä on viime vuosina tapahtunut sairaanhoitajien ja hoitotyön arvostuksen suhteen. On kuitenkin selvää, että töitä vielä riittää. Hoitotyön pitovoiman eteen täytyykin tehdä töitä kaikilla tasoilla omista arjen vuorovaikutuskäytännöistämme aina organisaatioiden ylimpiin rakenteisiin saakka. Tähän tarpeeseen myös me Tajassa haluamme vastata. VILHELMIINA LEHTO-NISKALA Puheenjohtaja Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry Paljon hyvää kehitystä on viime vuosina tapahtunut sairaanhoitajien ja hoitotyön arvostuksen suhteen. LÄHTEET 1 Ring, M., Makkonen, T., Kaarakainen, M., & Maunu, A. (2024). Sairaanhoitajat: osaavia ja aktiivisia ammattilaisia vai käsipareja? Focus Localis, 4, 49–60. 2 Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätös KHO:2024:124. HALLITUKSEN PUHEENVUORO
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==