lä oli vahva käsitys, ettei MVL jatkossa pienenä liittona pärjää vaan edessä olisi sulautuminen TL:ään. Siellä ollessani olin ensimmäisen kerran mukana kerhon tilaisuudessa. Holopaisen Villen kanssa lähdin Lapinlahdelle kokoukseen. Se oli ainoa vierailuni Pohjois-Savon kerhossa. Työpaikkani vaihtui Tampereelle ja taas oli TL pääosassa. Meijeristit olivat vahvasti siellä jäseninä ja toiminta suht aktiivista. Ehdotuksiakin tuli liiton vaihtamiseksi. Sieltä lähdin kuitenkin Hämeen kerhon tilaisuuteen Turenkiin. Kokouksen lopussa muissa asioissa avasin suuni ja toivoin toimintaa myös Tampereen suuntaan. Ehkä siinä ei tapahtunut muutosta, en tiedä, kun itse muutin Seinäjoelle. Sen se kuitenkin vaikutti, että kun kerhon johtokunta kokouksen jälkeen piti järjestäytymiskokouksensa, se valitsi minut johtokunnan ulkopuoliseksi sihteeriksi. Sitä tointa en kuitenkaan ehtinyt hoitaa, kun tuli muutto. Kohtalokas vuosikokous Seinäjolla ehti tapahtua liiton toimintaan liittyvissä asioissa melkein kaikki mahdollinen. Heti ensimmäisenä syksynä 1974 osallistuin liiton vuosikokoukseen Ikaalisissa. Lähdin sinne kolmen muun miehen kanssa tarkoituksena viipyä vain kokouksen ajan. Vanhemmat matkakumppanini tapasivat siellä kollegojaan, ja niin paluumatka viivästyi. Joskus yöllä tulin savusaunan polulla vastakkain seurueeseen kuuluvan Joukon kanssa. Hänen kanssaan sovittiin, ettei olla kimpassa, jottei kuljettajamme Kalevi tavoita meitä kaikkia kerralla. Niinpä paluumatka menikin aamuun. Siitä alkoi pitkä vuosikokousten sarja ja todellinen kiinnostus ay-toimintaan. Paljon on sattumasta kiinni, mihin nuorena ajautuu, kun varsinaista suunnitelmaa ei ole. Vielä samana syksynä tulin valituksi kerhon puheenjohtajaksi. Oliko tuo Ikaalisten matka jonkinlainen aktiivisuuden osoitus? Muita näyttöjä ei ollut. Toiminta kerhon puheenjohtajana oli mukavaa ja rentoa ja toi Etelä-Pohjanmaata ja eteläpohjalaisuutta tutuksi. Mukaan liittovaltuustoon ja alan työryhmiin Vuonna 1979 tulin valituksi liittovaltuustoon ja vuosien varrella erinäisiin alaan liittyviin toimikuntiin ja työryhmiin. Joissain olin myös työnantajan edustajana. Se kuvaa mielestäni silloin vallinneita hyviä suhteita myös siihen suuntaan. Toiminta takavuosina työnantajapuolen kanssa oli selkeää ja reilua myös työnantajaliiton kanssa. Se tuli hyvin esille aina työehtosopimusneuvotteluissa, vaikka joskus oli jopa lakon uhka. Yleisesti tes-neuvottelujen ajatellaan olevan riitaisia ja sekavia. Neuvotteluissa, joissa itse olin mukana, kaikki sujui hyvässä hengessä ja suoraviivaisesti. Vaikka kaikkia yksityiskohtia, joista keskusteltiin ja löydettiin yhteisymmärrys, ei kirjattukaan saman tien, niin ne muistettiin ja tulivat mukaan lopulliseen sopimukseen. Neuvotteluista jäi myönteinen kuva. Takaiskujakin toiminnassa tuli, joista kauaskantoisin oli mielestäni, varsinkin nuoria ajatellen, eläkekassan sulkeutuminen uusilta alalle tulleilta ja tulevilta. Nyt eläkeläisenä kassalle osaa antaa arvoa. Kaiken kaikkiaan toiminta liiton piirissä on tuonut paljon sisältöä elämään ja tuttavuuksia eri puolilla maata. Yhteistyö liiton toimiston kanssa on ollut kaikkina vuosina sujuvaa, kiitos heille siitä. Kaikkea sitä on mukava muistella. Menestystä 80-vuotiaalle Meijerialan Ammattilaisille tulevina vuosikymmeninä ja aktiivisuutta jäsenille ajaa asioitaan. ▪ Vuosikokouksessa 28.5.2005 Heikki Lammelalle myönnettiin liiton kunniapuheenjohtajan arvonimi. Liittovaltuuston kevätkokouksen 1994 puheenjohtajiston pöydässä Matti Kangasalusta (vas.), Heikki Lammela, Eija Kortesniemi ja Juha Yli-Kovanen. 11
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0NTUwMw==