2 KEY 1/2026 PÄÄ- KIRJOITUS Mika Valkonen, päätoimittaja ARJEN SUOJA KYLLÄ SÄILYY, MUTTA RIIDAT LISÄÄNTYVÄT Nykytyöelämässä kaupan esihenkilön rooli uhkaa monella muuttua mahdottomasta kohti murentumispistettä: samalla kun organisaatioita kevennetään, vastuualueet paisuvat ja pirstoutuvat useisiin eri toimipisteisiin tai/ja osa- ja lisävastuihin. Arjen johtamisesta on tullut hengästynyttä suorittamista, jossa aito läsnäolo ja henkilökunnan kohtaaminen jää entistä useammin teoriaksi. Karun tilaston mukaan työsuojeluviranomaisten valvontahavaintojen mukaan jopa kahdessa tapauksessa kolmesta esihenkilötyön tarkastuksista havaitaan puutteita työturvallisuuslain edellyttämässä esihenkilötyön kuormittavuuden seurannassa ja hallinnassa. Kun tähän rakenteelliseen lainvastaisuuteen lisätään vuoden 2026 alusta voimaan tullut työsopimuslain kevennys, saadaan tyhjiö: irtisanomiskynnys madaltuu aikana, kun esihenkilöllä on vähiten aikaa havainnointiin, muiden tukemiseen ja itsensä johtamiseen. Tuloksena on asetelma, jossa esihenkilöt jäävät johdon tarvitsemaksi syntipukiksi. Vikoja aletaan nähdä siellä, missä on tosiasiassa vain ylikuormitusta tai resurssipulaa. Kun kilpailu paremmuudesta valtakunnassa kiristyy, ylemmän johdon mieltymys siirtää vastuu epäonnistumisista alaspäin organisaatiossa kasvaa. Esihenkilö ei ole uhattuna vain ylhäältä päin. Kun resurssit ovat niukat ja määrätyt, esihenkilöstä tulee usein alhaalta päin tulevan turhautumisen sylkykuppi. Työyhteisön vaatimukset ja mielipaha vaikka säästä kanavoituvat esihenkilöön, vaikka tällä ei työkaluja muuttaa tilanteita olekaan. Tällaisessa painekattilassa alas painettu peukalo osoittaa herkästi lähiesihenkilöön, joka painii siellä tutussa puun ja kuoren välissä. Kun ylin johto haluaa nopeita korjausliikkeitä, asiallinen irtisanomisperuste voi muuttua työnantajan käsissä kohta pahimmillaan tekniseksi suoritukseksi, jolla epämieluisasta vastuunkantajasta halutaan aikaisempaa herkemmin hankkiutua eroon. On ilmeistä, että jatkossa erityisesti työilmapiiriongelmilla, alisuoriutumisella ja niistä kumpuavalla luottamuspulalla kuorrutetut irtisanomiset korostuvat, kun kerran irtisanomisen on julistettu turuilla ja toreilla olevan nyt aikaisempaa paljon helpompaa. Moni työnantaja uskoo muutoksen olevan vapaalippu irtisanomisiin. Mutta pieleen menee. Ei irtisanomissuoja ole mihinkään kadonnut, irtisanomisperusteen harkinnan painopiste harkinnassa on vaan siirtynyt. Edelleen pitää varoittaa pääsäännön mukaan ja työnantajan etsiä muita tapoja hoitaa tilanne kuin irtisanoa. Kun laki on näin kuitenkin muuttunut tulkinnanvaraisemmaksi, nousee oikeusturvan varmistaminen arvoonsa, vaikka riidanhaluinen ei luonteeltaan olisikaan. On hauras kuvitelma ajatella, että ”minä pärjään edelleen yksin, koska teen työni hyvin ja tulen kaikkien kanssa toimeen”. Ylemmän johdon pelit ja alemman tason virret eivät kunnioita aina hyvääkään työtä. On vain tervettä maalaisjärkeä eikä heikkoutta tunnistaa, että oletus omasta pärjäämisestä voi törmätä joskus todellisuuteenkin. Luottamus omiin kykyihin hoitaa kaikki itse ilman tukiverkostoa on veteen piirretty viiva: kun organisaation sisäinen paine alkaa siirtyä tasolta toiselle, ollaan jo kyydistä. Kukaan ei ole niin hyvä, etteikö juuri häntä voitaisi uhrata, kun tarve löytää syyllinen on riittävän suuri. Oman oikeusturvan laiminlyöminen tässä markkinatilanteessa on riski, jota kenelläkään ei luulisi olevan varaa ottaa. Ammattiliitto on esihenkilönkin vakuutus myös niitä tilanteita varten, joissa ylin johto tulkitsee uutta työsopimuslakia omien tarpeidensa ja kuvitellun uuden sisällön mukaan. Ammattiliiton tarjoama oikeusneuvonta ja -apu varmistaa, ettei yksin tarvitse seistä tai katsella vain vierestä. Liitto tuo pöytään sen juridisen selkänojan, jota ilman myös työntekijäasemassa oleva esihenkilö on enemmän tai vähemmän heikoilla erityisesti monimutkaisissa luottamuspulatilanteissa, joissa syyllistä etsitään organisaatiokaaviosta tai kenestä tahansa toisesta. Oman tilanteensa ulkoistaminen ja vertaistuki on lisäsuoja, vaikka todennäköistä onkin, että kun pöly irtisanomissuojan madaltamisen uhkakuvasta aikanaan laskeutuu, tullaan huomaamaan, että muutos olikin paljon pienempi kuin työnantaja kuvitteli ja palkansaaja pelkäsi. Aikaa kuluu kuitenkin vuosikymmen. Se, mitä ainakin havaitaan, on se, että matkan varrella on palanut tukku turhaa rahaa ja muutama kartonki tupakkia monimutkaisten tilanteiden selvittelyssä. Samalla monet asianajajat ovat päässeet paikkaamaan talouttaan tuntuvilla tuntilaskutuksilla. KEY on mukana työelämän pelisääntökeskusteluissa. Kun pelisääntöjä oikeuskäytännössä nyt kohta kuitenkin varmasti laajalti testataan, on jokaisen viisasta varmistaa paitsi, että oma asenne työhön on kohdallaan, myös että takana on kaiken varalta vahvaa asiantuntijaorganisaation tukea, hyödynsi sitä tai sitten ei. Kuvitelma siitä, että oikeus on tarjolla sille, joka on oikeassa, on ainakin pelkkä harha. Oikeus on tarjolla vain sille, jolla on myös varaa ja osaaminen toteuttaa se. Kuten vakuutuksen, mahdollisuuden tukeen on hyvä olla käyttämättäkin hyllyssä. Kohta jossakin joka tapauksessa kolisee kovempaa kuin ennen.
RkJQdWJsaXNoZXIy MjU0MzgwNw==