Basic HTML Version
17
Palveleva terveyskauppasi
OMAN KAUPAN
ENTSYYMIVALMISTE
AUTTOI ARJAA
Joskus apu on lähempänä kuin lähin puhelin. Luontaistuotekauppias
Arja Härkönen
löysi ratkaisun
terveysongelmiinsa oman kaupan hyllystä. - Nyt terveys on aivan loistava. En syö mitään lääkkeitä, hän iloitsee.
Arja Härkönen, 56, on peruskoulu-
tukseltaan laboratoriohoitaja, mut-
ta hän on myös kukkauuteneuvoja,
diplomiaromaterapeutti ja fytono-
mi. Luontaistuotealan asiantunte-
musta siis riittää. Arja jäi leskeksi
viisi vuotta sitten. Isku oli kova,
ja Arja arvelee stressipisteittensä
olleen tuolloin varmasti yli viiden
sadan.
– Minulta oli poistettu kohtu jo
vuonna 1991. Nyt tutkimuksessa
löytyi äärettömän kystiset muna-
sarjat, ja minut passitettiin heti kiireellisenä TYKSiin. Soitin saman tien
homeopaatilleni ja kerroin tilanteesta, jolloin hän määräsi minulle homeo-
paattista thujaa, jota söin kaksi viikkoa ja menin sen jälkeen tutkimuksiin.
Arjasta otettiin kaikki mahdolliset syöpäkokeet, ja kaikki markkerit
näyttivät, että hänellä oli munasarjasyöpä. Hän jatkoi thujan syömistä
aina leikkaukseen asti.
– Kaksi päivää operaation jälkeen lääkärit tulivat sänkyni viereen ja
kertoivat, ettei minulla ollutkaan syöpää. Kystiä kyllä oli, mutta ei sitten-
kään yhtään syöpäsoluja. Se oli tietysti sinänsä hieno uutinen, että kaikki
kystat saatiin pois, joten leikkaus ei ollut turha. Minulle tehtiin täysi syö-
päleikkaus. Ymmärrän lääkäreiden hämmästyksen, kun tulokset tulivat. En
silti ole katkera, sillä olen sitä mieltä, että asiat menevät niin kuin niiden
on tarkoitettukin menevän.
KOITTAISIKO PELASTUS?
Arja kuntoutui leikkauksen jälkeen hyvin. Hän söi arnicaa ennen ja jäl-
keen operaation, ja myös salaatteja, vihanneksia ja juureksia hän popsi
runsaasti. Arja siirtyi mahdollisimman kasvisvoittoiseen ja emäksiseen
ruokavalioon, sillä se ei rasita elimistöä ja aineenvaihdunta pysyy hyvänä.
Leikkaushaavat umpeutuivat kiitettävän nopeasti. Näin mentiin noin vuosi
eteenpäin, kunnes Arjalle alkoi kertyä turvotusta alaraajoihin ja vatsan
alueelle.
– Sain lääkäriltä lähetteen lymfaterapiaan. Koska minulta oli poistettu
imusolmukkeita, lymfa ei kiertänyt, joten hoidoissa jouduttiin kuljetta-
maan lymfanesteet käsin alaraajoista kainaloon. Itse vielä lymfasin kotona
aamuin illoin, ja se kävi ihan täyspäiväisestä työstä. Lääkärini arveli, että
lymfan kiertämättömyys voisi ainakin osaltaan johtua leikkauskiinnik-
keistä, ja siinä siunaamassa tajusin, että minullahan on Serrapeptaasia
omassa hyllyssä.
ISO ASIA RAHALLISESTIKIN
– Serrapeptaasi on varmaan monelle aika outo valmiste. Sen vaikuttava
aine on aikoinaan eristetty silkkiäistoukasta, mutta nykyään se valmiste-
taan biologisella käymismenetelmällä. Kyse on entsyymistä, jolla on hyvin
paljon erilaisia terveysvaikutuksia. Se hajottaa muun muassa kuollutta
fibriinikudosta, ja niinpä se rupesi syömään sisuksistani leikkauskudosta
sellaiseen tahtiin, ettei minun ole sen jälkeen tarvinnut käydä lymfate-
rapiassa.
Arja toteaa iloisena, että olo on tätä nykyä loistava. Hänellä ei ole
mitään isompia vaivoja eikä minkäänlaista lääkitystä.
HÄMMENTÄVÄÄ SUHTAUTUMISTA
Arja on ottanut Serrapeptaasin esille myös lääkäreiden kanssa asioides-
saan. Suhtautuminen on ollut kahtalaista.
– TYKSissä kerroin, että olen käyttänyt tällaista valmistetta ja totesin
sen auttaneen. Lääkäri oli jonkin verran kiinnostunut, otti nimen ylös ja
sanoi, että se on ihan sama, mistä apu tulee, kunhan se vain tulee. Vein
esitteen myös omalle gynekologilleni. Hänellä oli jo lymfalähete valmiina
pöydällä, johon totesin, ettei sitä enää tarvita. Hän ihmetteli asiaa kovasti,
ja totesi vain lyhyesti, että nyt elimistö on alkanut korjata itse itseään.
Arja suosittelee Serrapeptaasia kaikille niille, joilla on epämääräistä
vaivaa.
– Tuotetta ostavat erilaisissa tulehduskierteissä olevat, sillä se lievittää
tulehduskipuja. Se myös tehostaa antibioottien vaikutusta. Totta kai puhun
omakohtaisen kokemukseni perusteella erityisesti sen kystiä ja kuollutta
fibriiniä hajottavasta vaikutuksesta.
– Nyt tilanne on hanskassa ja olen tosi onnellinen, että pärjään.
Teksti: Reijo Ikävalko, Kuva: Roni Lehto